Te pariskunnat, joilla on 35-45 neliöinen kaksio tai yksiö

Me on asuttu 6 vuotta 47 neliön parvekkeettomassa 2 h, kk asunnossa. Viisi vuotta meillä oli yksi lapsikin.

Hyvin mahduttiin.

Ihan tavallisesti mahdutaan olemaan. Nykyinen asunto on isompi (reilut 50 neliötä), mutta edellisessä asunnossa oli vain reilut 30 neliötä, sitä edeltävässä noin 45 ja sitä aiemmassa vajaa 40.

Turhaa tavaraa ei kannata säästää, mahdolliset asunnon ulkopuoliset varastotilat hyötykäyttöön, tavarat siististi järjestykseen kaappeihin.

Ei meillä ollut paljon sälää silloin kuin tuollaisessa asuttiin. Itse asiassa ostettiin suurin osa huonekaluista sinne muuttaessa. Hyvin mahduttiin.

Kunhan tullaan hyvin toimeen niin mahtuu mainiosti. Me elettiin monta vuotta pienessä kaksiossa ja meillä oli vielä 2 koiraakin.

Painajainen. Meillä on 200 neliön omakotitalossa omat kerrokset.

Kausivaatteet säilytetään häkkivarastossa, lisäksi on vuokrattuna varastotila, jossa miehen työhän liittyvät äänentoisto- ja musakamat. Sinne sopivat myös autojen renkaat, laskettelu- ja lautailukamat jne.  Kaappitilan vähyydeltä pelastaa sänky, jonka patjaosa nousee mekanismilla ja koko alunen käytössä esim. liinavaatteille jne. 

Ilman ulkopuolista varastoa ei olisi tovoakaan pyörittää arkea, etenkään nyt etätyöhön siirtyneenä.

Asuttiin exän kanssa 37 neliön yksiössä, jossa ei saunaa. Aika iso parveke oli, mutta talvella ei voi käyttää ja kesällä pätsi. Ei siitä tullut mitään, kun oli pakko olla koko ajan samassa tilassa. Muutaman kuukauden väliaikaisratkaisuna ok.

Kävimme mieheni veljen ja hänen tyttöystävänsä luona kylässä taannoin, nykyajan 40 neliöinen kaksio upouudessa kerrostalossa ja fiilis oli kuin kaninkopissa. Kerrassaan karmea kokemus olla kesäaikaan helteellä yökylässä siellä. Keittiötä ja olohuonetta ei erota mikään, keittiössä laskutilaa minimaalisesti. Makuuhuone sellainen että just ja just parisänky mahtunut sisään.

Eikö tuollaisessa tule hulluksi?

Asuttiin kolmen hengen perheenä (vanhemmat ja taapero) 40 neliön yksiössä, jossa oli erillinen keittiö. Olohuone ja makuuhuone oli siis samaa tilaa. Mun niksini:

- Pyöriteltiin pohjapiirustusta paperilla aika paljon, jotta saatiin mukavasti mahtumaan kaikki huonekalut (4 hengen ruokapöytä, parisänky, vauvan sänky, kirjahyllyt, sohva ja työpöytä). Jos johonkin tuntuu jäävän turhaa tilaa, miettikää, voiko jotain huonekalua kääntää, jolloin tilan saa paremmin käyttöön.

- Talvi-/kesäulkovaatteet kellarissa aina sen mukaan, mikä vuodenaika on menossa. Myös harvemmin käytetyt tavarat kuten matkalaukut varastoon.

- Jos tarkoituksena on asua väliaikaisesti pienemmässä, kannattaa harkita ulkopuolisen varaston vuokraamista.

Meillä on vanhempi, sentään 50 neliöinen rivarikaksio. Näin kuuden vuoden jälkeen ollaan tajuttu että tarvitaan isompi. Koirat ja muut harrastukset tai niiden kamat vie jo paljon tilaa ja etätöitäkin pitäisi pystyä tekemään. Hullun hommaa.

Asutaan alla 40 neliöisessä kaksiossa, ja isoin ongelma on säilytystilan puute. Kausivaatteet on kanahäkissä, mutta eihän siellä mitään arvokkaampaa uskalla säilyttää. Laskettelusukset sekä miehen golfkamat on eteisessä.

Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan hommattua isompi asunto, mielellään omakotitalo.

No kumppani otetaan pumppaamista varten eli sängyn kokoinen tila riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kävimme mieheni veljen ja hänen tyttöystävänsä luona kylässä taannoin, nykyajan 40 neliöinen kaksio upouudessa kerrostalossa ja fiilis oli kuin kaninkopissa. Kerrassaan karmea kokemus olla kesäaikaan helteellä yökylässä siellä. Keittiötä ja olohuonetta ei erota mikään, keittiössä laskutilaa minimaalisesti. Makuuhuone sellainen että just ja just parisänky mahtunut sisään.

Eikö tuollaisessa tule hulluksi?

Tulee, mutta minkäs teet. Asuminen on Suomessa kallista.

Meillä on 40 neliötä, eli iso huone ja tilava keittiö. Hyvin mahdutaan, mutta pohjalla on paljon merkitystä - erillinen keittiö on ihan ehdoton kun kokkaillaan paljon. On myös tärkeää, että huoneiden väliin saa ovet kiinni. Meillä molemmilla on aika paljon harrastuskampetta, ja niitä säilytetään ullakolla ja kellarissa, jossa meillä on hyvät varastokomerot. Yhtä aikaa etätöissä olemisesta ei tullut kyllä mitään, joten olimme suosituksista huolimatta toimistolla. Pianon haluaisin mutta se ei mahdu. Yövieraita ei mahdu majoittamaan.

Ollaan asuttu kaksi aikuista ja yksi 3 v lapsi 42,5 neliöisessä kaksiossa ja ihan hyvin mahduttiin eli etteköhän tekin mahdu. Tavaraa pitää karsia aika rankalla kädellä tai muuten käy ahtaaksi.

Ei ole ollut koskaan ongelmia. Olemme mieheni kanssa asuneet kaikenlaisissa asunnoissa opiskeluaikojen 21-neliöisestä yksiöstä nyt 140-neliöiseen asuntoon (nyt meitä on kyllä jo kolme kun meille on tullut lapsi).

Olen huomannut että tavaran määrä lisääntyy samalla kun neliöt lisääntyvät, eli kaapit on aina täynnä, oli niitä kaksi tai kaksikymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävimme mieheni veljen ja hänen tyttöystävänsä luona kylässä taannoin, nykyajan 40 neliöinen kaksio upouudessa kerrostalossa ja fiilis oli kuin kaninkopissa. Kerrassaan karmea kokemus olla kesäaikaan helteellä yökylässä siellä. Keittiötä ja olohuonetta ei erota mikään, keittiössä laskutilaa minimaalisesti. Makuuhuone sellainen että just ja just parisänky mahtunut sisään.

Eikö tuollaisessa tule hulluksi?

Tulee, mutta minkäs teet. Asuminen on Suomessa kallista.

Epäekologista lämmittää asuntoa joka on varastotilaa. 

45 neliötä ja asunnossa olohuone ja keittiö samassa tilassa sekä makuuhuone. Vanhan ajan kerrostalo jossa makuuhuone hieman isompi ja sinne saanut säilytystilaakin. Samoin erillinen iso varasto jonne mahtuu todella runsaasti ja vielä ulkona erilliset varastot asunnoille. Siellä säilössä polkupyörät ja sukset ynnä vastaavat. Talon paras ominaisuus on kuitenkin todella viihtyisä ja tilava vihreä piha-alue missä kesällä voi viettää aikaa.

Ei tuosta tule mitään pidemmän päälle. 60 neliötä on hyvä alaraja 2:lle ihmiselle.

Itse olen sen verran yksityisyydenhaluinen ja introvertti, että tuo olisi likipitäen pahin painajaiseni. Joutua jakamaan kotinsa toisen ihmisen kanssa ilman mahdollisuutta vetäytyä omiin oloihini halutessani. Nyt jo tekee vähän tiukkaa oman lapsen kanssa asua 67 neliöisessä kolmiossa. Toivon todellakin, että elämäni olosuhteet eivät tästä tulevaisuudessa huonone jostain syystä.

Jos jonkun kanssa on pakko elää samassa taloudessa, unelmatilanteeni olisi seuraava: pitkä omakotitalo, molempien ihmisten isot makuuhuoneet talon päissä ja yhteiset tilat keskellä. Näin ollen molemmat pääsevät tarvittaessa omiin oloihinsa helposti. Tai vaihtoehtoisesti minulla oma pikkutalo sadan metrin päässä isosta talosta. Sinne pikkutaloon voisin sitten vetäytyä murjottamaan kun siltä tuntuu.