Älkää vähentäkö työelämän joustoja
Kaikki eivät voi tai halua tehdä kokoaikaista työtä. On todella leimaavaa että osa-aikaista työtä saisi tehdä vain tietyissä tapauksissa kuten mielenterveysongelmista kärsittäessä. Millä selität toivuttuasi uudelle potentiaaliselle työnantajalle että tein pari vuotta sitten vain kaksi työpäivää viikossa vain kaksi työpäivää viikossa, kun työnantaja epäilee heti että millä perusteella sait luvan tehdä niin vähän? Varmasti alkaisi epärödä palkkaamista. Sitä paitsi jokainen tietää miten paljon vaikeampaa pitkäaikaistyöttömän on työllistyä kuin sen jolla on edes vähän työkokemusta. Miksi haluatte lisätä ihmisten ahdinkoa?
Toisekseen toimeentulo ei riipu pelkästään siitä teetkö 2 työpäivää viikossa vai 3. Siihen vaikuttaa myös tuntipalkka, työaika- ym lisät, pääomatulot, puolison tulot jne... ja tietysti menot. Joten älkää pilatko kaikkien muiden elämää vain siksi ettette itse pärjää osa-aikaisena. Ongelmaan on paljon parempi ratkaisu esimerkiksi työttömyyskorvauksien sääntöjen muuttaminen tai perustulo.
Kommentit (6)
Heko, heko. Kokoaikatyötä kaikille jotta ei yhteiskunnan tarvihe elättää meitä. Jos ei työ sitten maistu jollekkin niin elättää ittesä pienellä tulolla.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 14:05"]
Heko, heko. Kokoaikatyötä kaikille jotta ei yhteiskunnan tarvihe elättää meitä. Jos ei työ sitten maistu jollekkin niin elättää ittesä pienellä tulolla.
[/quote]
No tämä vapaushan ollaan nyt riistämässä.
Teen tällä hetkellä töitä 20h/vko ja ansaitsen silti noin 1700 e/kk. Ja minä en ole edes mikään huippupalkkainen. Haaveissa olisi tehdä vain 15h/vko ja elää köyhästi mutta vapaana. Nyt vain jotkut valopäät ovat kieltämässä alle 18h tai alle 20h työviikot.
Olen samaa mieltä siitä että mahdollisuus osa-aikatyöhön tulee säilyttää, tai ainakin jonkinlainen muoto kevyempään työviikkoon. Tämä ei välttämättä tarkoita tehokkuuden laskua, onhan kuusituntisen työpäivän edut koettu mm. Saksassa ja Ruotsissa nimenomaan tuottavuuden ja työttömyyden vähenemisen näkökulmasta.
Ainakin minä olen tuottavampi ja innovatiivisempi kun on aikaa muuhunkin elämään ja työ joustaa, pakko ei ole paras muusa.
Vielä yksi esimerkki: Joku on voinut kouluttautua alalle, jolla on töitä hyvin satunnaisesti. Hän tekee vakituisesti 1-2 ilta- tai viikonloppuvuoroa jossain hanttihommassa, jolla hän maksaa pakolliset kulut. Sen lisäksi hän on satunnaisesti kokopäivätöissä omalla alallaan. Jos hänen pitäisi joka kerta kokopäiväisen työn saadessaan erikseen sopia monen kuukauden palkattomasta vapaasta tai siirtymisestä osa-aikaiseksi, hän joutuisi aina jännittämään että onnistuuko. Kahta kokopäiväistä työtä hän ei ehkä jaksa tehdä, joten pitäisikö hänen sitten mieluummin olla työtön puolet vuodesta?
Minulla on töitä 30 tuntia viikosta, koska itse haluan vain niin vähän. Palkkaus on sen mukainen, enkä tarvitse enempää. En saa mitään tukia mistään. Jos pitää tehdä pitempää päivää, se on vaan huono asia, sillä joudun siirtämään lapsen kokopäiväiseksi päiväkodissa ja eskarilaisellekin pitäisi sitten saada hoitopaikka.
Käsittääkseni myös hoitoalalla on niin hyvä työtilanne, että siellä 0-keikkalaisuus tarkoittaa oikeasti vapautta tehdä työtä silloin kun huvittaa ja lomailla silloin kun huvittaa.