Tulevaisuuden Suomessa jokainen rakentaa itse onnensa

Mutta jis rahat ei riitä? Silloin tulee miettiä asioita uusiksi. Otse olen sitä mieltä, että sosiaalitukiviidakkoa tulee raivata. On luotava selkeämpi järjestelmä, joka myös kannustaa työntekoon. Nytkin lehdessä joku työtön laskeskeli, että hänen pitäisi saada n 2700 e bruttopalkka, ennenkuin työnteolla jäisi enemmän käteen kuin tukien varassa ollen. Työnteon piäisi kannattaa aina !

Pakko leikata. Rikkaiden eduista ei voi paljon leikata, koska he eivät saa kovinkaan monia tukia tai käytä julkisia palveluita.

Politiikassa ongelmahan on, että nykyiset arvopäätökset tuottavat seurauksia vasta pidemmällä aikavälillä...

"Pakko leikata" on totta, mutta sen sijaan on tehty suoria leikkauksia todellisten uudistusten sijaan. Esimerkiksi lääkekulut tulevat nousemaan kaikilla, vaikka eniten pienituloisimmat kärsivät niistä. Nykyisen lääkesysteemin sijaan voitaisiin kehittää systeemi, jossa vain pienituloiset saisivat korvauksia lääkkeisiinsä. Ja niin edelleen.

Luokkakokojen suurentaminen, päiväkotiryhmien suurentaminen, tiukentuneet vaatimukset korkeakouluihin -> osalla yhä enemmän vaikeuksia pärjätä, pysyvät syrjäytymiset ja loppuun palamiset. Yhä enemmän kustannuksia pidemmällä aikavälillä.

Vanhustenhuolto -> kurjistuminen lisääntyy, hoitoa siirretään ammattilaisten keskuudesta tavallisille ihmisille, eli omaisille. 

Etc.

Lisäksi puhe siitä, "että jokainen rakentaa itse oman onnensa" on harhaa, sillä eroja sosiaalisten luokkien välillä on ja heikoimmassa asemassa olevilla oman onnen rakentaminen vaatii aina enemmän. Eri luokissa olevilla ei ole samoja mahdollisuuksia edetä yhteiskunnassa ja yhteiskunta (etenkin pieni Suomi) hyötyy sosiaalisten luokkien välisestä liikkuvuudesta. 

Voitte mennä itse katsomaan eri maihin miten hyvin köyhät pystyvät vaikuttamaan onneensa. Kurjistuminen lisää mm. turvallisuusriskejä ja muodostaa esimerkiksi todella huonoja asuinalueita, kun huono-osaisuus keskittyy tietyille alueille asuntopolitiikan seurauksena. Kellään ei ole sellaisessa yhteiskunnassa hyvä olla, paitsi rikkailla parhaimmilla asuinalueilla.

Näin tein entisajan Suomessakin. Ongelmaksi muodostui kun sairastuin vakavaan krooniseen sairauteen, mutta jäin henkiin. Kova pudotus, mutta tähän asti olen selvinnyt just ja just. Tästä on vaikea ponnistaa. En ole todellakaan haluttu työntekijä rajoitteineni ja Suomesta puuttuu hyväntekeväisyyskulttuuri yksityiseltä puolelta. Karmea todellisuus iski kesken nuoruuden nousukiidon. Asuntoon säästetyt rahatkin on mennyt pelkkään elämiseen, vaikka en ole edes ns.elänyt. Eri ihmisille todellisuus on erilainen. Elämä yllättää.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 07:02"]

Mutta jis rahat ei riitä? Silloin tulee miettiä asioita uusiksi. Otse olen sitä mieltä, että sosiaalitukiviidakkoa tulee raivata. On luotava selkeämpi järjestelmä, joka myös kannustaa työntekoon. Nytkin lehdessä joku työtön laskeskeli, että hänen pitäisi saada n 2700 e bruttopalkka, ennenkuin työnteolla jäisi enemmän käteen kuin tukien varassa ollen. Työnteon piäisi kannattaa aina !

[/quote]

Hoidetaanko tuo työntekemisen kannattavuus niin että lasketaan Suomessa olevia laskennallisia minimitoimeentulon rajoja vai pitääkö palkkojen nousta yli tuon minimitoimeentulon?