3 suurinta ongelmaa vauvan nukkumisessa – näin ratkaiset ne
Kommentit (19)
Hei tiedoksi kaikille! Artikkelin ohjeet on tarkoitettu sovellettaviksi yli puolivuotiaiden lasten perheessä. Tämä otsikkokentässä ollut tieto ei ilmeisesti näy kaikille käyttäjille, joten lisäsimme sen vielä tekstiin.
Perheet ja perheiden tilanteet ja tarpeet ovat hyvin erilaisia, joten yleispäteviä ohjeita lasten nukkumisen ongelmiin on hyvin vaikea antaa. Ensi- ja turvakotien unineuvonnassa ohjataan jokaista perhettä yksilöllisesti: http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/ensikodit-ja-muu-vauvaperhetyo/baby_blues/
Toivoisin otsikkoon tarkennusta. Jutussa ei puhuta vauvojen vaan aikuisten ongelmista. Vauvan kannalta rinta suussa nukahtaminen ei varmastikaan ole ongelma.
En vain ymmärrä että miksi se vieressä/tissille/pullolle nukuttaminen on niin kamalan paha asia?
Vanhemmat yleensä nukkuvat vierekkäin samassa sängyssä mutta pieni lapsi pitäisi eristää eri huoneeseen?
Katsokaa nyt hyvät ihmiset vaikka koiraemoa! Se nukkuu tyytyväisesti pentujensa kanssa samassa kasassa. Ei se pistä niitä muualle. Tissiä on tarjolla kun koiranpennut sitä haluavat.
Kansantajuisesti vauvojen heräilystä: http://www.buzzfeed.com/patricksmith/its-evolution-baby
Blaablaablaa, siinä taas yksi kommentoija joka ei tiedä asiasta hölkäsen pöläystä!! Sari on ammattilainen ja auttanut meitäkin lapsen uniongelmissa erittäin onnistuneesti! Kiitos siitä Sari! :) Sellaiset ihmiset aina arvostelevat unikoulua, kenellä ei ole rohkeuttaa ja tarpeeksi tahdon voimaa toteuttaa lapselleen onnistuneesti unikoulua! Meillä halaillaa ja pussaillaan päivän aikana niin paljon että yöllä voidaan keskittyä vain nukkumiseen! Nimim. Äiti jonka alle puoli vuotias heräsi n. 8krt yössä ja unikoulun jälkeen nukkunut 12h yöunia, ja koko perhe kiittää
Taitaa Sari itse kommentoida asiakkaana itselleen kiitoksia jos vallan alle puolivuotiasta on unikoulutettu ;) Kyllähän senikäinen kouluttamalla hiljenee, mutta perusturvallisuus on tuolloin vanhempien mukavuuden kustannuksella vaurioitettu. Yli vuoden ikäisen kohdalla eri asia, mutta vasta lähempänä 2v on aivojen kehityksen kannalta turvallista alkaa vaatia pitkä, yhtäjaksoisia unia. Toki jos vauva luontaisesti nuorempana näitä nukkuu, niin mikäs siinä.
Vierailija 12.30, olen aivan samaa mieltä! Meillä nyt 1v on nukkunut koko ikänsä vanhemman/vanhempien vieressä. Enää ei nukahda rinnalle ja yösyötöt ovat loppu, mutta silti herää yöllä pari kertaa. Toki jos jotain vaivaa (hammas, rokotukset jne), saa rintaa yölläkin. Vauva nukahtaa aina turvalliseen syleilyyn tai joskus kömpii äidin syliin vatsalleen nukahtamaan. Miksi tarvitsee omaa sänkyä, omasta huoneesta puhumattakaan?
Ei, kyllä täällä kommentoi ihan vaan tyytyväinen asiakas!
"Nimim. Äiti jonka alle puoli vuotias heräsi n. 8krt yössä ja unikoulun jälkeen nukkunut 12h yöunia, ja koko perhe kiittää" - missään vaiheessa en sano, että itse unikoulu olisi toteutettu alle puolivuotiaalle! Eli vähän ennen puolta vuotta vielä heräili erittäin paljon ja puolen vuoden iän saavutettuaan toteutettiin unikoulu Sarin ohjeilla ja saatiin iso apu!
Nyt en kyllä mitenkään ymmärrä miten lapsen perusturvallisuus voi siinä kärsiä, jos lapsi nukkuu hyvin?? Meidän poika nukkunut 3kk saakka omassa huoneessa eikä siinä ole mitään ongelmaa! Unikoulun jälkeen kaikki ovat tyytyväisempiä hyvin nukutun yön jälkeen, MYÖS lapsi! Ja täällä ei ole huudatettu brutaalisti lasta "tyytymään kohtaloonsa" vaan yksilöllisillä ohjeilla saatu unikoulu onnistumaan YHDESSÄ yössä!
Kuka se täällä vertasi oikein koiraemoa ja sen ruokkimista...voi hyvänen aika, emohan vierottaa itse pennut jo yleensä ennen luovutusikää, eli n. 5-6vkon ikäisinä! Kyllähän meilläkin vauva sai sitä rintamaitoa aina lapsentahtisesti siihen 6kk ikään saakka! Ja kuten huomattu, kuinka hyvin ja nopeasti unikoulu meillä auttoi, että yöheräämiset olivat vain tapa, eikä oikeasti nälkä.
Tietenkin jos vanhemmat jaksavat heräillä lapsen kanssa vielä 2-3 vuotiaaseenkin saakka öisin ja väittävät, että jaksaminen ja mieli ovat yhtä hyviä kuin ilman heräilyjäkin, niin mikäs siinä!
Kysehän on länsimaisen yhteiskunnan luomasta aikuisten ihmisten itsekkyydestä suhteessa lapsiinsa. Mites joskus on pärjätty ilman unikoulua? Maalaisjärjen ja intuition käyttö on täysin kadonnut.
Ennen vanhaan vauvat jätettiin yksin huutamaan kun se vahvistaa keuhkoja. Näin vauvat oppivat olemaan hiljaa, kun huutamisesta ei ollut mitään apua. Nykyään näin ei enää tehdä ja siksi tarvitaan unikouluja vauvoille, joilla on univaikeuksia. Univaikeudet johtuvat yleensä vauvan luonteesta tai sairauksista, ei niinkään vääristä hoito tavoista.
Tai entäs jos vaan hyväksyisi sen ett lapsi on pieni vain hetken ja antais sitä läheisyyttä just niin paljon kuin pieni tarvitsee ja kaikki nukkuu hyvin, lähekkäin.
mira räihä
Jaa, mä silti nukutan vauvan yöllä rinnalle ja annan nukkua vieressäni. Tehköön muut mitä haluaa, mutta minä ja lapseni tykätään olla lähekkäin ja nukutaan parhaiten niin.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä silti nukutan vauvan yöllä rinnalle ja annan nukkua vieressäni. Tehköön muut mitä haluaa, mutta minä ja lapseni tykätään olla lähekkäin ja nukutaan parhaiten niin.
Ei sitä kukaan ole kieltämässä tai sanonut että se olisi huono. Minä en ainakaan ymmärtänyt sitä niin, vaan se on silloin ongelma jos se on vanhemmille ongelma. Kaikki ei saa lapsi vieressä hyviä unia ja silloin se vaikuttaa suuresti koko perheen jaksamiseen.
No meillä puolivuotias nukkui huonommin perhepedissä kuin omassa sängyssä, ja sen vuoksi jouduttiin siirtymään perhepedistä pois. Ja mitä olen muiden äitien kanssa keskustellut, niin tämä ei ole mitenkään tavatonta 6-18 kk ikäisten lasten kanssa. Tuntuu suoraan sanottuna vähän lapselliselta, että jotkut äidit tulevat pelkästään omien kokemusten perusteella tyrkyttämään niitä itsellä toimineita metodeja jonain yleispätevänä ainoana oikeana tapana toimia. Ei kaikki vauvat ole samasta muotista.
Meillä vauva nukkui vieressäni joka yö siitä lähtien kun tulimme kotiin synnytyssairaalasta lähes puolivuotiaaksi saakka. Nukuin itse alussa levollisemmin kun tiesin, että vauva on siinä vieressä ja pystyin helposti tarkistamaan että hänellä on kaikki hyvin. Vauva nukahti usein onnellisena rinnalle, ja oli niin helppoa ja ihanaa kun vauva tuhisi siinä kainalossa. Lisäksi muiden perheenjäsenten ei tarvinnut heräillä lainkaan yöllä vauvan itkuihin, kun hän nukkui äidin vieressä. Mutta enpä osannut ennakoida (vaikka esikoisen kanssa oli sama juttu), että se mikä oli alussa niin helppoa, muuttuisikin pian ongelmaksi: parin kuukauden kuluttua vauva oli niin tottunut nukahtamaan rinnalle + että sai maitoa heti ensimmäisestä parkaisusta, että aina havahduttuaan vaati päästä rinnalle. Siispä meillä heräiltiin tunnin-parin välein, ja muutaman kuukauden jälkeen tuntui, että kumpikaan ei (vauva eikä äiti) nuku kunnolla. Puolen vuoden kohdalla aloin itse olla jo niin väsynyt, että jokin muutos oli tehtävä. Aloin etsiä tietoa vauvojen uniasioista ja unikouluista. Harmittelin, etten ollut saanut / etsinyt tarpeeksi tietoa vauvojen uniasioista jo ennen vauvan syntymää, jolloin olisimme voineet välttää pahimmat sudenkuopat ja opettaa vauvaa nukahtamaan ilman aikuisen apua (tässä tapauksessa ilman tissiä) jo alusta alkaen. Mutta koska ongelma oli ehtinyt jo kehittyä, niin oman jaksamiseni kannalta koin, että unikoulu oli lähes välttämätön. Ja se tehosi jo toisena yönä - vauvan nukkuessa tämä äiti ihmetteli, onko kaikki hyvin kun vauva vain nukkuu :) Nykyään meillä nukutaan hyvin, ja ainakin itse olen paljon parempi äiti levänneenä! Suosittelen siis vauvaa odottaville uniasioista perehtymistä vaikka jo ennen vauvan syntymää, ja jos ongelmia on jo ehtinyt syntyä (aikuisten näkökulmasta, tissille nukahtaminenhan ei ole vauvan näkökulmasta mikään ongelma) niin ainakin omasta kokemuksesta voin suositella unikoulua, väsymyksen kanssa ei tarvitse kärvistellä, kun asioihin on mahdollista saada parannusta!
Taas täysin turha kolumni, kaikki on ihan vain opittua, vanhempien vika tekstiä. Miten hel_kutissa saat sen lapsen oikeasti nukahtamaan. Aina sama paska ohje, laita lapsi hereillä sänkyyn ja siinä se sitten muka oppii nukahtamaan.
Ei onnistu meillä, jos lähden pois huoneesta lapsi vain huutaa ja huutaa ja huutaa ja huutaa kunnes itkee niin hysteerisesti äitiä, että on pakko mennä rauhoittamaan. Eihän sellainen opi nukahtamaan jos on hysteerisessä mielentilassa. Eli olen huoneessa kunnes nukahtaa johon menee 15-20 minuuttia. Nykyään ei tarvitse enää pitää kädestä, riittää että olen sängyn päädyssä. Kyseinen lapsi ei nukkunut yksinään edes aivan pienenä vauvana kuin 5-10 minuuttia kopassa, sylissä tai vieressä päivisin helposti kaksikin tuntia.
Näissä näillä ohjeilla paranne x lapsen käytöksessä jätetään pois että muutos on aina JÄRKYTTÄVÄÄ itkua kolmen päivän- kahden viikon välillä.
Eli *keleen unikouluja ei voi aloittaa, jos on jo itse aivan täysin poikki.
Meillä myös 1 vuotiaaksi asti nukkuneet vieressä.
Ihan sen takia, että silloinhan juuri saa kaikki nukutuksi, kun ei tarvitse vanhempien nousta sängystä lasta rauhottelemaan varsinkaan toiseen huoneeseen.
1 vuotiaalla hankittiin lasten sänky joka laitettiin meidän sängyn viereen kiinni ja lapsi sinne iltaisin nukkumaan n. Vuoden ajan yöllä sieltä kömpineet herätessä viereen. Sitten n. 2v. Alkaen nukkuneet aamuun saakka omassa sängyssä. 3-4v. Ikäisinä omaan huoneeseen (lasten omasta tahdosta), eikä sen jälkeen kumpikaan ole meidän viereen halunnu nukkumaan.
Jokainen taplaa tyylillään, mutta ikinä en olisi voinut pientä laittaa eri huoneeseen nukkumaan.
Nuo pienet kasvaa niin valtavan nopeasti! Vaikka välittääkin silloin kun yöheräämisiä on niin välillä kaihoisasti niitä aikoja muistelen, kun äiti (ja isi) on sille lapselle koko maailma.
Vaihteeksi "asiantuntijan" höpinää lapsen unesta, osittain jopa vaarallisia ohjeita vauvan perusturvallisuuden kannalta. Kovasti Suomessa arvostellaan esim. kehitysmaiden lapsityövoimaa, mutta yhtä aikaa vauvojen pitäisi itsenäistyä ja reagoida kuin aikuiset jo ennen, kuin oppivat puhumaan.