Lue keskustelun säännöt.
Oletko tarvinnut työssäsi ruotsin kieltä ja osaatko ruotsia ylipäätään?
Kommentit (44)
Ikinä en ole tarvinnut. Osaan kyllä hieman, mutta englanninkieli tärkeämpää. Itseasiassa noi itseään ylemmäksi nostavat kermaperseet ainoita, jotka vaativat Suomelle kalliiksi käyvää kaksikielisyyttä. Kyllähän Suomessa kaikki osaavat Suomea tai ainakin pitäisi osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan ruotsia ihan hyvin. Olen psykoterapeutti, ja kerran yksi asiakas puhuikin ruotsia😬 yritin kuunnella ensimmäiset 15 minuuttia minkä ymmärsin, kunnes luovutin ja kutsuin suomenruotsalaisen kollegan paikalle:D
Olen opiskellut ruotsin kieltä n. 8 vuotta enkä osaa sitä. Hukkaan mennyttä opetusta, kun kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Osaan varsin hyvin ja olen tarvinnut työssäni Pohjanmaalla, siellä on paljon ihmisiä, joiden suomenkielen taito on melko heikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsalaisten kanssa ollut paljon yhteistyötä. Ruotsissa liiketoimintoja reippaasti sekä myöskin asiakkaita+firmoja joiden asiakkaita olemme me ja pitävät koulutusta yms. Koskaan ei ole ruotsia käytetty. Työkieli on aina englanti. Kukaan ruotsalainen kollega ei aloita meille ruotsiksi, vaan lähtökohta on englanti.
Mielestäni Suomen pitäisi olla oikeasti kaksikielinen siten, että kaikissa kaupungeissa olisi teiden nimet molemmilla kielillä ja niin edelleen. Ruotsia kuulisi katukuvassa koko ajan ja harrastukset olisivat kaksikielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän tarvittaessa, mutta onhan se vähän ruosteista ja ammattisanastoa joutuu kertailemaan ennen palavereita. Erilliset ruotsinkieliset projektipäälliköt hoitamassa sv-asiakkaita pääosin. Sanotaan nyt näppituntumalla, että keskiarvona luokkaa pari kertaa vuodessa on ollut tarvetta käyttää ruotsia.
Jotain lyhyitä käännöstöitä tai PowerPoint-kalvojen valmistelua on myös ollut ruotsiksi, mutta kyllä niihin menee "turhaa" aikaa. Aina ei vaan viitsi lähettää käännöstoimiston tehtäväksi jotain parin sivun raporttia.
(olen työskennellyt aikoinaan parin kuukauden mittaisia pätkiä Ruotsissa ja luen ihan suht sujuvasti kieltä, mutta kyllä se nykyisessä työssä tarvitsemani virkamies/ammattisanastoruotsi on hävettävän lankeaa kun ei käyttöä ole kovinkaan usein)
En. Tai no kerran kirjoitin ruotsiksi kutsun tiedotustilaisuuteen kahdelle ahvenanmaalaiselle lehdelle, mutta sen olisi voinut lähettää toki suomeksikin. Ajattelin vain, että on tyylikkäämpää tehdä se ruotsiksi. Ähelsin sen parissa koko työpäivän, jotta olisi varmasti oikein.
Toisesta lehdestä tuli sitten kohtelias vastaus, jonka lopussa kiiteltiin vielä erinomaisesti kirjoitetusta ruotsinkielisestä kutsusta 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoikohan se ruotsin pänttääminen, kun olin 11-vuotias. Ihan tarkkaan en muista. Mutta noin kahdeksan vuotta on kieltä luettu, koska yliopistossakin joutui ruotsin kielen kurssille. Samassa ryhmässä oli vuoden Uppsalassa opiskelleita.
Mutta en ole tarvinnut ruotsia työssäni kertaakaan ja suurin osa aikanaan opitusta on karannut päästä. Joskus kesälomalla olen käynyt porukalla Pietarsaaren suunnilla mökkeilemässä eikä paikallista murretta puhuvien puhetta ymmärtänyt kukaan.
(Paljon mitään en muista myöskään uskonnosta ja kirkkohistoriasta. Kuinkahan monta tuntia noihinkin silloin ennen tuhrattiin aikaa? Vanhemmat eivät antaneet lupaa erota kirkosta ollessani alaikäinen).
En vielä ole nykyisessä työpaikassani tarvinnut. Edellisissä kylläkin.
Mulla on onni että mut on kasvatettu kaksikieliseksi.
M25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaan varsin hyvin ja olen tarvinnut työssäni Pohjanmaalla, siellä on paljon ihmisiä, joiden suomenkielen taito on melko heikko.
Huvittavaa on että myös heidän ruotsinkielen taito on heikko.
Nu ska vi go o pyykkaa.
En koskaan. Ruotsalaiskollegojenkin kanssa käytämme englannin kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen ja ymmärrän ruotsinkieltä kohtuullisesti, en kuitenkaan suostu puhumaan, kaikki kanssakäyminen Ruotsalaisten kollegojen kanssa on englanniksi. Pystyn kuitenkin helposti seuraamaan heidän keskinäistä keskusteluaan kun kuvittelevat että en ymmärrä eivätkä siksi mene kauemmaksi.
Oikeasti traumatisoiduin ruotsinkielen opiskelusta, koska se oli pakollista, kuin kolonialististista ja en kuullut asuinympäristössäni puhuttavan ko kieltä. Koin, että se ei ollut minulle tarpeellinen tai ainakaan ensisijainen valinta vieraaksi kieleksi. Ruotsi on edelleen minulle vieras kieli eikä toinen kotimainen kieli.
Olin niin traumoissa, että suljin koko kielen pois, en osannut kokeissa mitään, en oppinut mitään. Sitten fiksu opettaja, kun oli pakko opiskella akateeminen ruotsi, sanoi, että päästää läpi, kun on opetellut vain sanoja, eikä kielioppia ollenkaan! Sillä selvisin ja hänen ansiostaan ymmärrän nykyisin jonkin verran. Huomaan, että traumojeni takaa on noussut jotain oppimaani käyttöön, mutta tämä ei ole todellakaan ole oikea tapa laittaa suomenkielisiä oppimaan! Pakkoruotsi on väkivaltaa!
En ole tarvinnut töissä. Olisin tarvinnut saksaa, mutta en sitä ruotsin pakollisuuden ja pakon vuoksi myös vaikeuden vuoksi opiskellut. Englanti on helppoa ja sitä tarvisten myös työssäni.
Olen suorittanut ruotsin kielessä lukiokurssin sekä valtion virkamieheltä vaadittavan ruotsin kielen tutkinnon, mutta siitä huolimatta en osannut puhua tai käyttää muutenkaan ruotsia työssäni. Kun sain ruotsinkielisiä puheluita niin ohjasin ne työtovereilleni. Osastomme työntekijöistä puolella oli ruotsi äidinkielenään, joten se onnistui, mutta aina tunsin sellaisen kiusallisen pistoksen omassatunnossani, että miksen opetellut ruotsia, vaikka niin usein sitä olisin tarvinnut. Ei vaan kiinnostanut, vaikka muuten vieraat kielet kiinnostivatkin.
En ole tarvinnut yli 20 vuoden työurani aikana. Ylioppilas olen, joten osasin ruotsia, mutta tuskin osaan enää. Ei harmita yhtään.
Osaan hyvin ruotsia ruotsissa asutun vuoden ansiosta. Vielä 5 vuotta sitten saatoin baarissa mennä suomenruotsalaisesta, jos sellaisten kanssa päädyin juttelemaan. Enää ei varmaan juttu luistaisi samalla tavalla kun en ole ruotsia vuosiin puhunut - tekstiä ymmärrän edelleen aikalailla täydellisesti.
En ole töissäni koskaan tarvinnut ruotsia ja vapaallakin olisin kaikista tilanteista, joissa sitä olen käyttänyt selvinnyt englannilla.
Olen tarvinnut, useastikin. Osaan sen verran, että tosiaan työasiat ja asioiminen ruotsinkielisten kanssa sujuu miten kuten. Kirjallisuutta en lue, enkä mielläni ruotsia kirjoita, mutta pakon edessä menee sekin.
Olen pyytänyt työkavereilta apua jos on ollut ruotsinkielinen asiakas joka ei oo suostunut suomeksi puhumaan. En osaa ruotsia yhtään. Lukenut sitä noin viisi vuotta.