Onpa ollut nostalginen fiilis tänään

katselin päivällä vanhoja kotivideoita, joissa lapset oli vauvoja ja pieniä alle kouluikäisiä. Tuli ihan haikea olo, oli se ihanaa aikaa vaikka ei sitä sillon tajunnut kun oli kädet täynnä töitä niiden kanssa. Miksi sitä onneaan ei tajua kun se on kohdalla? Eihän nuo vieläkään suuren suuria ole kun ovat eskarissa, toka- ja nelosluokkalaiset, mut elämä on jo erilaista ja mua ei enää niin paljon tarvita. Ja tietysti oon onnellinen nytkin. Illan päälle käytiin vielä ajelulla mun lapsuudenajan asuinalueella. Ihania muistoja sieltäkin... No tää ei varmaan ketään jaksa kiinnostaa mutta kunhan nyt kirjoitin.