Voiko alkoholismista parantua tai toipua omin voimin?

Voi, mutta et todennäköisesti sitten koskaan voi juoda yhtään alkoholia. Ymmärtääkseni alkoholisteilla tai siitä ns. parantuneillakin on se rajoitus tai ainakin suuri riski että homma lähtee heti lapasesta vaikka kuinka olisi tarkoitus vain vähän maistella.

Eli pitää vaan tehdä se päätös ja pysyä siinä. Voi olla että kaveripiiri pitää täysin vaihtaa, mutta yritä saada tukea ympäristöstä läheisiltä miten vaan voit. Ymmärrä myös että monet sukulaiset voi olla alkuun vähän skeptisiä mutta jos pystyt pysymään raittiina niin toivottavasti saat tukea myös muiltakin sitten.

Eri tukiryhmät on siitä juurikin hyviä että muut sosiaaliset kontaktit voi olla jo kärsineet alkoholismin takia ja voit jäädä aika yksin jos ryyppyporukatkin jää taakse (jos olit sellaisessa mukana). Netistäkin löytyy varmaan paljon neuvoja ja apua.

Loppujen lopuksi se päätös raittiudesta täytyykin tehdä itse, kukaan muu sitä ei toisen puolesta tee. Toiset voivat olla vain tukena, mutta vastuu pitää ottaa yksin itse. Ja vain päätös nollalinjasta pitää (sanoo se, joka kerran kokeili "maistaa" viiden raittiusvuoden jälkeen ja siitä se silloin taas repesi). Nyt on itsellä kohta kymmenen vuotta raittiutta takana. Se on päötös, joka kannattaa tehdä !!!

Itsestä se vain on kiinni, että haluaako sitä muutosta elämäänsä ihan todella vai onko se aina vain hetkellisesti ohimenevää huumaa.

Kissa nostakoon häntänsä itse!

                                                                                                           Alkoholin käyttö on valinta.

Itse lopetin kokonaan ilman apua, tosin ei ollut suuri ongelma mutta joka viikonloppuista tissuttelua kumminkin. Päätös että haluat lopettaa on kaikista tärkein. Tsemii!

Jumalasta saa tukea Pyydä jotain seurakuntaa rukoilemaan puolestasi. AA voi myös auttaa jumalan kätenä.

Päätös on sinun! Vain itseään voi syyttää.

Niin Ahonenkin repsahti 8 vuoden jälkeen. Ensin omin avuin raittiiksi, mutta repsahdus, kun ei ollut käsitellyt alkoholismiaan terv.huollon asiantuntijoiden avulla.

Lopetin vaan yli 10 vuotta sitten ilman mitään apuja mistään. Riitti kun katsoi itseään peiliin, myös henkisesti.

Toipua voi hyvinkin, täysin parantua ei voi kukaan. Ja sillä tarkoitan sitä, että riippuvuudet ovat kuin aikapommi mikä voi laueta milloin tahansa.

Aina saa olla varovainen.

Voi. Lopetat juomisen etkä ota enää. Mieli tekee varmasti jatkossakin mutta kun et ota niin et ota. Jos olet juonut pitkään paljon niin sitten pitää loiventaa oikein ettei kourista ja tule deliriumit.

Vierailija kirjoitti:

Toipua voi hyvinkin, täysin parantua ei voi kukaan. Ja sillä tarkoitan sitä, että riippuvuudet ovat kuin aikapommi mikä voi laueta milloin tahansa.

Aina saa olla varovainen.

Mikä tolkku tuossa on? Kyllähän syövästäkin parannutaan, vaikka paranemisen jälkeen henkilölle jääkin muita korkeampi alttius sairastua syöpään uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toipua voi hyvinkin, täysin parantua ei voi kukaan. Ja sillä tarkoitan sitä, että riippuvuudet ovat kuin aikapommi mikä voi laueta milloin tahansa.

Aina saa olla varovainen.

Mikä tolkku tuossa on? Kyllähän syövästäkin parannutaan, vaikka paranemisen jälkeen henkilölle jääkin muita korkeampi alttius sairastua syöpään uudelleen.

Tarkoittaa sitä, ettei riippuvuus poistu, kuten vaikkapa se syöpä. Ei siis voi parantua ja alkaa juoda kohtuudella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toipua voi hyvinkin, täysin parantua ei voi kukaan. Ja sillä tarkoitan sitä, että riippuvuudet ovat kuin aikapommi mikä voi laueta milloin tahansa.

Aina saa olla varovainen.

Mikä tolkku tuossa on? Kyllähän syövästäkin parannutaan, vaikka paranemisen jälkeen henkilölle jääkin muita korkeampi alttius sairastua syöpään uudelleen.

Tarkoittaa sitä, ettei riippuvuus poistu, kuten vaikkapa se syöpä. Ei siis voi parantua ja alkaa juoda kohtuudella. 

Kyllä se poistuu, mutta alttius alkoholismiin jää. Riippuvuus edellyttää alkoholin käyttöä. 

Itse lopetin a-klinikan ja viime kädessä päihdekuntoutuksen avulla.  Kävin edesmenneellä Tervalammen kartanolla kuivumassa ja keskustelemassa, sitten majoituin vuoden eräässä päihdeongelmaansa hoitaville suunnatussa majoitusyksikössä - mut oli juuri Tervalammelle lähtiessä irtisanottu vuokrarästien takia eli olin asunnoton - missä asuminen oli päihteettömän elämäntavan omaksumisen aikaa sekä valmentautumista itsenäiseen asumiseen. Tavoitteena oli tukea asukasta selviytymään erilaisista elämäntilanteista päihteittä.  En ollut vuotta täysin kuivana, joskus tuli viikonloppuisin otettua vähän kuppia mutta se oli kuitenkin kuivin vuosi täysi-ikäisenä.  Sen jälkeen siirtyin Stadin sosiaaliviraston asunnottomien palvelujen kautta Y-Säätiön omistamaan asuntoon ja olen nyt ollut siinä vuokralla reilut 15 vuotta.  Täällä asuessa olen jälleen ryhtynyt käyttämään alkoholia, välillä reilumminkin mutta se ei ole koskaan lähtenyt käsistä.  Nyt korona-aikana en ole noin kolmeen vuoteen käynyt kertaakaan kaljalla ja kotiin ostin viimeksi kaljaa muistaakseni lokakuussa.  

Mitäkö yritin sanoa...  Yksin alkoholismista toipuminen vaatii lujaa selkärankaa, koska alkoholistilla vapautuu aivan valtavasti energiaa ja etenkin LUPPOAIKAA, jolloin tulee HIRVEÄSTI mietittyä juuri sitä juomista.  Tämäpä se aiheuttaakin niitä retkahduksia, koska liha on heikko ja kiusauksia tulee väkisinkin.  Mä kyllä lämpimästi suosittelen hakeutumista A-klinikalle, jos sellaisia enää on (mulla on näet lähes 20 vuotta käynneistä) tai samantien johonkin AA-ryhmään, jollaiseen mennessä kannattaa heti aluksi pyytää puheenvuoroa ja todeta olevansa ensimmäistä kertaa ryhmässä.  Tällöin "vanhat konnat" ottavat heti sut huomioon ja alkavat opastaa eivätkä jauha omia vanhoja juttujaan.  Jos on mahdollista päästä jonnekin päihdekuntoutukseen, suosittelen EHDOTTOMASTI.  Saat vertaistukea ja sulla on aikaa miettiä asioita eikä tarvitse olle YKSIN.  Minnesota-hoidoista ole kuullut pelkkää hyvää.  Jos sulla on varaa (ellet saa maksusitoumusta) ja aikaa töiden puolesta niin yritä päästä ihmeessä hoitoon.

Mitä vaikeampi riippuvuus sulla on, sitä enemmän suosittelen hakeutumista päihdepalvelujen piiriin.  Vaikeaksi riippuvuudeksi sanoisin ensinnäkin päivittäistä juomista, juomista kaikkina vapaapäivinä, humalajuomista myös työpäiviä edeltävinä iltoina ja sellaista juomista, mistä perheenjäsenet tai työkaverit huomauttelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toipua voi hyvinkin, täysin parantua ei voi kukaan. Ja sillä tarkoitan sitä, että riippuvuudet ovat kuin aikapommi mikä voi laueta milloin tahansa.

Aina saa olla varovainen.

Mikä tolkku tuossa on? Kyllähän syövästäkin parannutaan, vaikka paranemisen jälkeen henkilölle jääkin muita korkeampi alttius sairastua syöpään uudelleen.

Tarkoittaa sitä, ettei riippuvuus poistu, kuten vaikkapa se syöpä. Ei siis voi parantua ja alkaa juoda kohtuudella. 

Kyllä se poistuu, mutta alttius alkoholismiin jää. Riippuvuus edellyttää alkoholin käyttöä. 

Riippuvuus voi siirtyä myös toiseen kohteeseen, kun alkoholi jää. Vaikka liikuntaan/työntekoon/seksiin/pelaamiseen. Ei se katoa ja jää vain alttiudeksi. 

omin avuin se on tehtävä. kukaan ei voi lopettaa sitä sinun puolestasi.

Ehkä suurin merkitys on ympäristölläsi. Eli jos puolisosi juo ja kaveripiirisi, olet "heikoilla".

Monet ovat jatkaneet juomista, kun ovat tympääntyneet humalaiseen seuraan ja alkoholia on käden ulottuvilla.

Eli katko on parasta tehdä yhdessä siihen motivoituneen puolison kanssa. Ystäväpiiristä on karsittava ne tyypit, jotka tulevat kotiisi olutpakin kanssa ym.

Jos taustalla on pitkäaikainen rankka juomaputki, on tärkeää, että katko suoritetaan alussa aina lääkärin valvonnassa, koska alkoholi lamaa hermosoluja ja äkillinen lopettaminen saa aikaan "myrskyn" hermosoluissa, mistä on seurauksena delirium tremensis eli juoppuhulluuskohtaus. Siihen menehtymisprosentti on n. 15%. Lääkäri määrää sopivia lääkkeitä kyseisen tilan ehkäisyyn.

Suurin ongelma on tietenkin, että juominen on "kivaa" ja antaa mielihyvää. Mistä siis vaihtoehtosia mielihyvänlähteitä? kukaan ei joisi, jos olisi alkoholia hauskempaa tekemistä.

Joillekin alkoholi on tunteiden säätelyväline eli kun on liian hauskaa, korkataan pullo, kun ahdistaa liikaa, korkataan pullo, kun on tylsää niin pullo pöytään. kannattaa vaikka pistää merkille, missä tilanteessa näin käy.

onko se mielen kiihtyminen vai tylsyys ym?

reipas, raskaampi, liikunta on hyvä keino hallita mieltä. Se piristää jos on tylsää tai on turhautunut. Se myös tasaa ja rentouduttaa kiihtynyttä, yliaktiivista mieltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toipua voi hyvinkin, täysin parantua ei voi kukaan. Ja sillä tarkoitan sitä, että riippuvuudet ovat kuin aikapommi mikä voi laueta milloin tahansa.

Aina saa olla varovainen.

Mikä tolkku tuossa on? Kyllähän syövästäkin parannutaan, vaikka paranemisen jälkeen henkilölle jääkin muita korkeampi alttius sairastua syöpään uudelleen.

Tarkoittaa sitä, ettei riippuvuus poistu, kuten vaikkapa se syöpä. Ei siis voi parantua ja alkaa juoda kohtuudella. 

Kyllä se poistuu, mutta alttius alkoholismiin jää. Riippuvuus edellyttää alkoholin käyttöä. 

Riippuvuus on se sairaus (kuten diabetes), joka ei poistu, vaikka ihminen korjaa elämäntapansa. Se oireilee heti, kun elämäntavassa tapahtuu muutos entisiin tapoihin. 

Voi... Itse harjoitellu nautintoaineiden jopa vakavaa väärinkäyttöä vuodesta 1986 kun muutin omilleni. 

Nyt pari vuotta viina /bisse maistunu paskalta, 6-pack riittää nykyään 4-6 viikon välein eikä yhtään harmita ettei tuu läträttyä vanhaan malliin.

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin a-klinikan ja viime kädessä päihdekuntoutuksen avulla.  Kävin edesmenneellä Tervalammen kartanolla kuivumassa ja keskustelemassa, sitten majoituin vuoden eräässä päihdeongelmaansa hoitaville suunnatussa majoitusyksikössä - mut oli juuri Tervalammelle lähtiessä irtisanottu vuokrarästien takia eli olin asunnoton - missä asuminen oli päihteettömän elämäntavan omaksumisen aikaa sekä valmentautumista itsenäiseen asumiseen. Tavoitteena oli tukea asukasta selviytymään erilaisista elämäntilanteista päihteittä.  En ollut vuotta täysin kuivana, joskus tuli viikonloppuisin otettua vähän kuppia mutta se oli kuitenkin kuivin vuosi täysi-ikäisenä.  Sen jälkeen siirtyin Stadin sosiaaliviraston asunnottomien palvelujen kautta Y-Säätiön omistamaan asuntoon ja olen nyt ollut siinä vuokralla reilut 15 vuotta.  Täällä asuessa olen jälleen ryhtynyt käyttämään alkoholia, välillä reilumminkin mutta se ei ole koskaan lähtenyt käsistä.  Nyt korona-aikana en ole noin kolmeen vuoteen käynyt kertaakaan kaljalla ja kotiin ostin viimeksi kaljaa muistaakseni lokakuussa.  

Mitäkö yritin sanoa...  Yksin alkoholismista toipuminen vaatii lujaa selkärankaa, koska alkoholistilla vapautuu aivan valtavasti energiaa ja etenkin LUPPOAIKAA, jolloin tulee HIRVEÄSTI mietittyä juuri sitä juomista.  Tämäpä se aiheuttaakin niitä retkahduksia, koska liha on heikko ja kiusauksia tulee väkisinkin.  Mä kyllä lämpimästi suosittelen hakeutumista A-klinikalle, jos sellaisia enää on (mulla on näet lähes 20 vuotta käynneistä) tai samantien johonkin AA-ryhmään, jollaiseen mennessä kannattaa heti aluksi pyytää puheenvuoroa ja todeta olevansa ensimmäistä kertaa ryhmässä.  Tällöin "vanhat konnat" ottavat heti sut......-hoidoista ole kuullut pelkkää hyvää.  Jos sulla on varaa (ellet saa maksusitoumusta) ja aikaa töiden puolesta niin yritä päästä ihmeessä hoitoon.

Mitä vaikeampi riippuvuus sulla on, sitä enemmän suosittelen hakeutumista päihdepalvelujen piiriin.  Vaikeaksi riippuvuudeksi sanoisin ensinnäkin päivittäistä juomista, juomista kaikkina vapaapäivinä, humalajuomista myös työpäiviä edeltävinä iltoina ja sellaista juomista, mistä perheenjäsenet tai työkaverit huomauttelevat.

Alkoholismin sepittäminen sairaudeksi on lääkärien salaliittojen parhaita ansaitsemiskeinoja. Valtaosa juoppoporsaista kuormittaa terveyshuoltoa yleisesti verokansan piikkiin. Juoppolalli kuormittaa esim.  sairasautorallilla, aivan turhaan. Alkoholin käyttö on valinta.