30v mies vietää lomat isän ja äidin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi herää kysymys siitä, onko siinä jotain outoa? Tuo minua kiinnostaa enemmän.

Outoa on se et ovat liian vanhoja hengailemaan äidin ja isän kanssa, eli kasvstettu niin että napanuora ei katkea koskaa mussukoilta. Jos mun ton ikäset lapset haluis kaikki lomat tulla kotiin ni kokisin kyllä epäonnistuneeni kasvattajana ja siinä että kapset olisi itsenäisiä. Kyllä maailman pitäs jo kutsua ton ikäsiä eikä isin/äidin.

Minä taas kokisin olevani onnistunut. He eivät silloin ainakaan vaikuta vihaavani minua, vaan se tarkoittaisi, että olen onnistunut kasvattaman lapseni niin, että meillä on niin hyvät välit, että haluavat olla lomilla kanssasi.

Mikä maailman kutsu? Eikö se, että voi viettää lomansa vaikka jossain hotellissa perheensä kanssa Thaimaassa ole tarpeeksi maailmalla olemista?

Vasta jos norkoilee yksin jossain baaritiskillä pokailemassa jotain ladyboyta on tarpeeksi maailman näkemistä?

Kaikilla e nykysin ole mitään kavereita joiden kanssa matkustaa ja yksin on aika tylsää. Onnekaita he joilla on perhe ja joiden seurassa viihtyvät.

Ei ole outoa. Minä olen 25-vuotias ja mieheni 27-vuotias. Lapsia ei ole. Missä ne lomat pitäisi olla? Eikö perheen kanssa ne ole juuri kiva viettää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi herää kysymys siitä, onko siinä jotain outoa? Tuo minua kiinnostaa enemmän.

Outoa on se et ovat liian vanhoja hengailemaan äidin ja isän kanssa, eli kasvstettu niin että napanuora ei katkea koskaa mussukoilta. Jos mun ton ikäset lapset haluis kaikki lomat tulla kotiin ni kokisin kyllä epäonnistuneeni kasvattajana ja siinä että kapset olisi itsenäisiä. Kyllä maailman pitäs jo kutsua ton ikäsiä eikä isin/äidin.

Minä taas kokisin olevani onnistunut. He eivät silloin ainakaan vaikuta vihaavani minua, vaan se tarkoittaisi, että olen onnistunut kasvattaman lapseni niin, että meillä on niin hyvät välit, että haluavat olla lomilla kanssasi.

Mikä maailman kutsu? Eikö se, että voi viettää lomansa vaikka jossain hotellissa perheensä kanssa Thaimaassa ole tarpeeksi maailmalla olemista?
Vasta jos norkoilee yksin jossain baaritiskillä pokailemassa jotain ladyboyta on tarpeeksi maailman näkemistä?

Kaikilla e nykysin ole mitään kavereita joiden kanssa matkustaa ja yksin on aika tylsää. Onnekaita he joilla on perhe ja joiden seurassa viihtyvät.

Aika huolestuttavaa, jos maailman näkeminen kääntyy vain ladyboyn pokailemiseksi sinun päässäsi... :D

Aina? Olisihan se outoa ja tarkoittaisi, että viettäisimme parisuhteessa lomat luultavasti erillään. Eikä se ole hyvä lähtökohta suhteelle.

Ei ole outoa, itse käyn matkoilla mutta myös vanhempieni luona koska asuvat kauempana. Kesämökkikin on yhteinen ja vietetään porukalla lomia.

Jaa, olen 47 vuotias, naimisissa ja kolmen lapsen äiti ja meidän perhe viettää suuren osan lomistamme vanhempieni kanssa. Meillä on mökki vanhempieni mökkitontin reunalla ja koska vanhemmat ovat lähes aina mökillä, niin me menemme sinne luonnollisesti silloin heidän siellä ollessa. Lapset saattavat olla heidän kanssaan myös esimerkiksi hiihtolomalla. Mökillä teemme isot ruuat yhdessä tai vain toinen ruokakunta tekee, eikä molempien tarvitse vääntää vain omalle porukalle ruokaa, aamupalat ovat yleensä omaan aikaan, mutta iltapalatkin syömme usein yhdessä. Näin olemme tehneet jo yli 10 vuotta.

Joidenkin kommentit luettua ei tarvitse ihmetellä miksi meillä Suomessa vanhukset makaavat märissä vaipoissa yksin kodeissaan vaikka lapsia ja lapsenlapsia on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi herää kysymys siitä, onko siinä jotain outoa? Tuo minua kiinnostaa enemmän.

Outoa on se et ovat liian vanhoja hengailemaan äidin ja isän kanssa, eli kasvstettu niin että napanuora ei katkea koskaa mussukoilta. Jos mun ton ikäset lapset haluis kaikki lomat tulla kotiin ni kokisin kyllä epäonnistuneeni kasvattajana ja siinä että kapset olisi itsenäisiä. Kyllä maailman pitäs jo kutsua ton ikäsiä eikä isin/äidin.

Minä taas kokisin olevani onnistunut. He eivät silloin ainakaan vaikuta vihaavani minua, vaan se tarkoittaisi, että olen onnistunut kasvattaman lapseni niin, että meillä on niin hyvät välit, että haluavat olla lomilla kanssasi.

Mikä maailman kutsu? Eikö se, että voi viettää lomansa vaikka jossain hotellissa perheensä kanssa Thaimaassa ole tarpeeksi maailmalla olemista?
Vasta jos norkoilee yksin jossain baaritiskillä pokailemassa jotain ladyboyta on tarpeeksi maailman näkemistä?

Kaikilla e nykysin ole mitään kavereita joiden kanssa matkustaa ja yksin on aika tylsää. Onnekaita he joilla on perhe ja joiden seurassa viihtyvät.

Aika huolestuttavaa, jos maailman näkeminen kääntyy vain ladyboyn pokailemiseksi sinun päässäsi... :D

Mitä huolestuttava siinä on, että yhdeksi esimerkiksi laitan jotain äärimmäistä? Sitähän tuolla aloituksellakin pyrittiin antamaan. Että vanhempiensa kanssa lomailevat lapset suunnilleen nukkuvat siellä hotellihuoneessa vanhempiensa kanssa samassa sängyssä ja kulkevat käsikädessä jossain turistikohteessa kaikkialle yhdessä. Kaikkea mahtuu tähän maailmaan ja joku vanhempiensa kanssa matkustava voi näissä näitä lopulta siellä kohteessa silloin tällöin aamiaisella ja joku yksin matkustava saattaa soittaa joka päivä kotiin ja puhua pitkiäkin aikoja puhelimessa vanhempiensa kanssa.

Mikä tarve on demonisoida ihmisiä, joilla on hyvät välit ja jotka viettävät paljon aikaa omien vanhempiensa kanssa. Yksinolemisessa ei monesti ole mitään hienoa ja tämä suuri määrä kavereita alkaa olla mennyttä maailmaa monelle ihmiselle. Yksinäisyys nimittäin on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja onnekkaita ovat he joilla on edes se perhe jonka kanssa lomailla. Monella kun ei ole edes sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi herää kysymys siitä, onko siinä jotain outoa? Tuo minua kiinnostaa enemmän.

Outoa on se et ovat liian vanhoja hengailemaan äidin ja isän kanssa, eli kasvstettu niin että napanuora ei katkea koskaa mussukoilta. Jos mun ton ikäset lapset haluis kaikki lomat tulla kotiin ni kokisin kyllä epäonnistuneeni kasvattajana ja siinä että kapset olisi itsenäisiä. Kyllä maailman pitäs jo kutsua ton ikäsiä eikä isin/äidin.

Minä taas kokisin olevani onnistunut. He eivät silloin ainakaan vaikuta vihaavani minua, vaan se tarkoittaisi, että olen onnistunut kasvattaman lapseni niin, että meillä on niin hyvät välit, että haluavat olla lomilla kanssasi.

Mikä maailman kutsu? Eikö se, että voi viettää lomansa vaikka jossain hotellissa perheensä kanssa Thaimaassa ole tarpeeksi maailmalla olemista?
Vasta jos norkoilee yksin jossain baaritiskillä pokailemassa jotain ladyboyta on tarpeeksi maailman näkemistä?

Kaikilla e nykysin ole mitään kavereita joiden kanssa matkustaa ja yksin on aika tylsää. Onnekaita he joilla on perhe ja joiden seurassa viihtyvät.

Aika huolestuttavaa, jos maailman näkeminen kääntyy vain ladyboyn pokailemiseksi sinun päässäsi... :D

Mitä luulet jonkun sinkkumiehen tekevän yksin jossain Thaimaassa? Pokailevat baarin kauneinta, joka lähes aina onkin sitten naiseksi pukeutunut mies…. :D

Ainakin jos se tarkoittaa sitä, että parisuhteen aloitettuaan nämä aikuislapset haluavat edelleen viettää äidin ja isän helmoissa kaikki lomansa ja kumppanilla on vaihtoehtona joko mennä mukaan tai viettää loma yksin, silloin se on ihan helkkarin outoa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin jos se tarkoittaa sitä, että parisuhteen aloitettuaan nämä aikuislapset haluavat edelleen viettää äidin ja isän helmoissa kaikki lomansa ja kumppanilla on vaihtoehtona joko mennä mukaan tai viettää loma yksin, silloin se on ihan helkkarin outoa.

Todellakin! Aivan säälittävää, jotkut vaan on niin kiinni vanhemmissaan ja vanhemnat lapsissaan että ei voi ymmärtää, nysvätään yhdessä koko ajan vaikka ois oma perhe. Eikä se sitä tarkoita ettei niitä autettaisi niiku joku tuolla väittää. Eikä sitä että puolustellaan ainuisten lasten lomanviettoa kotona että on hyvät välit, ei kun tuo on jo läheisriippuvaisuutta.Hyvät välit on että jokaisella on oma elämä.

Rikkkaat vanhemmat tarjoavat Alppireissuja ,Karibiaa ym.Miksei?

Vierailija kirjoitti:

Miehen veli vietti käytännössä kaikki lomansa ja vapaat viikonloppunsa vanhempiensa luona 55v ikään asti. Välissä oli pätkä joskus 25v iässä kun seurusteli pari vuotta. Miehen (ja hänen veljensä) vanhemmat asuvat upealla järvenrantapaikalla, rantasauna, kunnon uimaranta, lyhyt matka huvituksiin eli kaupungille. Mikäs se oli sinne mennessä, kun ruuat tuli eteen ruohonleikkuun ja halonhakkuun korvauksena. Oli vähän ikäänkuin kesämökki mutta paremmalla palvelulla. Asui kutenkin itse sen verran ankeassa paikassa (c'moon, Martinlaaksoa ei voi sanoa kovin houkuttelevaksi), että valitsi mielummin sen järvenrannan kuin lähikapakan.

Löysi sitten lopulta elämänsä rakkauden, käy enää päiväseltään nopeasti paikalla. Ja nyt ikääntyneet vanhemmat tarvitsisivat enemmän apua, niin se on sitten kaatunut enemmän mieheni kontolle (joka on nuorempi).

Eikö mielestäsi nyt ole miehesi vuoro auttaa vanhempiaan, kun nuorempi veli auttoi heitä 30 vuoden ajan? Miehelläsi on jo varmasti ruuhkavuodet muuten takana ja aikaa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin jos se tarkoittaa sitä, että parisuhteen aloitettuaan nämä aikuislapset haluavat edelleen viettää äidin ja isän helmoissa kaikki lomansa ja kumppanilla on vaihtoehtona joko mennä mukaan tai viettää loma yksin, silloin se on ihan helkkarin outoa.

Todellakin! Aivan säälittävää, jotkut vaan on niin kiinni vanhemmissaan ja vanhemnat lapsissaan että ei voi ymmärtää, nysvätään yhdessä koko ajan vaikka ois oma perhe. Eikä se sitä tarkoita ettei niitä autettaisi niiku joku tuolla väittää. Eikä sitä että puolustellaan ainuisten lasten lomanviettoa kotona että on hyvät välit, ei kun tuo on jo läheisriippuvaisuutta.Hyvät välit on että jokaisella on oma elämä.

On kiva,kun omaan elämään kuuluu läheisiä ihmisiä,joiden kanssa on mukavaa viettää aikaa.

Minusta ihan ok ja voisin itsekin viettää enemmän lomia vanhempieni kanssa, jos he vain eivät olisi ihan niin rajattomia kuin ovat. Kaipaan aikuisena myös omaa rauhaa ja tilaa tehdä omia päätöksiä siitä, miten käytän aikaani.

Voin kuitenkin kuvitella, että monilla vanhemmilla aikuisine lapsineen tällaiset asiat ovat päivänselviä ja yhteiselo voi olla molemminpuolin miellyttävää, erityisesti hyvissä puitteissa.