Pino niille, jotka eivät koskaan ole kurittaneet lastaan fyysisesti, eivätkä aio niin ikinä tehdäkään.

en hyvaksy ruumiillista enka henkista pahoinpitelya

Lapsi 5 v, minä 36 v, akateeminen. En hyväksy mitään ruumiillista kuritusta, koska itse olen lapsena saanut runsaasti " äidin kämmenestä" . En tule koskaan unohtamaan hänen lyöntejään.



Mielestäni lapseen kajoaminen on vanhemman keinottomuutta. Ei ole mitään perusteluja luunapeille tai tukistamiselle. Lapsen koskemattomuus ei ole yhtään vähäpätöisempää kuin aikuisenkaan koskemattomuus.



Henkinen väkivalta yhtä huono vaihtoehto!



Jos keinot loppuu, on syytä katsoa peiliin!

toinen 14v, kolmas 5v ja neljäs 2v.

Vierailija:

Nää, jotka ei ole ikinä edes luunappia antaneet ovat varmaankin kaikki vauvojen äitejä?

Minä olen 36vuotias, eikä minua ole kuritettu fyysisesti. Näinkin pitkään siis voi vanhempi selvitä ihan vain puhumalla =)

Olen 46-vuotias, akateeminen kotiäiti, vanhin lapsi on 18-vuotias, nuorin 4-vuotias. En myöskään huuda enkä nöyryytä enkä käytä jäähyjä. Vanhinta lasta jouduttiin joskus holdingilla pitämään, mutta nuorempiin ei ole tarvinnut sitäkään käyttää.

22-vuotias, kaksi lasta, peruskoulupohja ja nyt kolmoistutkintoa opiskelemassa

Olen akateeminen 26-vuotias äiti.

Itseänikään ei ole koskaan kuritettu, enkä sitä myös lastani kohtaan aio sallia.

HAHAAAHAAAA :-))))

ap

Olen 26-vuotias ja akateeminen, enkä liiemmin edes huuda enkä raivoa. Mun lapsuudenkodissa ei

koskaan

meitä kuritettu fyysisesti, ja huutaminenkin oli aika harvinaista (ja vain silloin kun oli oikea syy). Itselleni on siis aivan tuntematon idea, että näin oikeasti tehdään joissakin perheissä.

Käytän samaa metodia kuin vanhempani minulle käyttivät, eli herätän omantunnon tekemään homman mun puolesta. Muistan kuinka rikki olin lapsena tehtyäni jotain pahaa, kun äiti sanoi tietyllä äänensävyllä, että on todella pettynyt minuun.

milläs muuten saatte uhmakkaasti käyttäytyvän lapsen aisoihin????

tuo on samanlaista pahoinpitelyä!! lapsi muistaa sen kyllä että äiti on sanonut olevansa pettynyt häneen!! etkö sitä tajua!!???? =O



t. 10

Lisäksi jos tein jotakin sellaista, joka jotenkin loukkasi tai oli inhottavaa toisia kohtaan, jouduin pyytämään julkisesti anteeksi ja siis nöyrtymään ja tunnustamaan, että olin ollut se, joka oli väärässä. Ja saatoin menettää saavutettuja etuja. Kerran muistan olleeni kotiarestissa yhden iltapäivän. Mutta ei tosiaan ollut omilla vanhemillakaan tarvetta joko pahoinpidellä taikka karjua - kumma ajatus.

Olen tuolla toisessa ketjussa jo ihan hädissäni lueskellut, että kaikkiko vaan puolustaa luunappeja ja tukistamista... :(

Tai siis keskustellut. Lasketaanko sitä. pakko oli ottaa kiinni, kun ei muuten saanut katsekontaktia.



29 v, akateeminen, kaksi lasta

voi kiesus! uskomattoman tekopyhää.... =(

Minun maailmassani tämä on elinehto. Ilman tätä kokemusta lapsesta ei kasva normaalia moraalista ihmistä.



Itsekö vain tukistat, etkä selitä, että näin tehdessä lapsi teki väärin ja toiminnallaan aiheutti sinulle pettymyksen tunteen? Pitäisikö sanoa, että äiti on ylpeä sinusta ja sitten päälle luunappi?

Luunapiton äiti

että nyt tuli mokattua pahasti riitti. Kun vanhemmat ei huuda, lapsi ei tule immuuniksi räyhäämiselle ja silloin pienempikin äänen korotus riittää.