Antakaa mulle rohkeutta tehdä tästä loputtomasta kitumisesta loppu

Kaikki ihmiset on sitä mieltä että mulle saa tehdä ihan mitä tahansa ja mun pitää vain sietää kaikki. Tottakai ne teeskentelee muuta, teeskentelee ja valehtelee mutta vain siksi että niin kuuluu oikeaoppisesti tehdä, oikeasti ovat sitä mieltä että minut pitäisi raiskata, hakata, paloitella ja tappaa eikä sekään olisi riittävästi.

Mun mielestä joudat mennä. Huomiohuoraat täällä. Jos tilanne on oikeasti paha ihminen ei epäröi.

Niin ja pilaat veturinkuljetyajan  ja hänen perheensä elämän???? Oletpa itsekäs! 

Osaa mutta ei uskalla mennä. Just muutama tunti sitten sain järjettömän pahan ahdistus-paniikkikohtauksen. En usko että mistään avuista ois mitään apua koska mä en luota keneenkään, uskon että kaikki on jollain tasolla mua vastaan. Samaa mieltä kuin tietyt ihmiset että olen niin vammainen että mun pitäisi vaan jäädä kotiin ja tappaa itseni eikä yrittääkään ikinä tehdä mitään. Että kaikki haukkujat on hienoja ihmisiä, hyviä jätkiä ja ihan oikeassa ja mulla ei ole mitään oikeuksia ja mulle saa tehdä ihan mitä tahansa ja mun pitää vaan sietää kaikki.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:13"]

Ja tekisit samalla kuskin elämästä helvettiä? Mieti, kun se loppuelämänsä herää joka yö uneen sun kuolemasta. Hae hyvä ihminen apua, niin säästyy sun ja sen kuskin henki.

[/quote]

Ei ole oikein parempiakaan keinoja. Hirttäytyminen tietysti mutta se tuntuu jostain syystä vaikeammalta enkä tiedä mihin ripustautuisin.

En anna sulle rohkaisua sellaiseen, vaan päinvastoin pyydän sua vielä jaksamaan. Nyt voi tuntua tosi pahalta, mutta se olo tulee menemään pois. Ja elämä on liian arvokas heitettäväksi hukkaan.

Elämä on saatanan kirous. Mitään iloa tästä ei mulle ole. Aina ja ikuisesti joka paikassa vihattu ja haukuttu. Tulevaisuus vielä surkeampi kuin nykyisyys. Kielletty tekemästä asioita joita pitäisi tehdä jotta tulevaisuudesta voisi tulla parempi. Liian vammainen elämään.

Älä tee sitä. Hae apua. Tässä maailmassa on paljon hyvääkin vaikka pahuus on usein se joka ensin näyttäytyy. Vaikeinta tässä maailmassa on elää, mutta kun kerran olemme täällä niin yritetään jaksaa yhdessä. Soita terveyskeskukseen, mene päivystykseen ja kerro että et jaksa. Saat apua, mutta sitä joutuu nykyisin pyytämään ja jopa vaatimaan. Aina on mahdollisuus siihen parempaan päivään ja minä ainakin tahdon että näkisit sen.

Ja tekisit samalla kuskin elämästä helvettiä? Mieti, kun se loppuelämänsä herää joka yö uneen sun kuolemasta. Hae hyvä ihminen apua, niin säästyy sun ja sen kuskin henki.

Kärsi mun seurassa. Mulla on henkisiä mutta myös fyysisiä tuskia. Tuntu viime yönäkin etten pysty olemaan nahoissani enää hetkeäkään mutta pyrin siirtymään mielessäni kokemuksen ja kivun tarkkailijaksi. Luovuttaa sitä vastaan taistelun. Se helpotti vähän. En kuitenkaan toivo kuolemaa koska olen päättänyt kokea kaiken, saan tuskia mutta olen saanut myös äärimmäistä oivallusta ja kauneutta siitä. Ei se ole ikinä lohduttavaa sillä hetkellä kun kokemus on pahimmillaan, mutta mikään olotila ei kuitenkaan ole ikuista. Onneen ei enää tarvita muuta kuin se hetki ilman kipua .

Nyt sitten ollaan niillä rajoilla, että, kun ei ole mitään, niin ei siinä enää ole paljon hävittäväää, eli ihan riskittä voi mennä yrittämään mitä vaan.

Mene juttelemaan sille, tai niille ihastuksesi aiheelle joista tykkäät. Jos ei onnaa, niin laske rimaa, ja käy kiinni seuraavaan. Siten kun löydät jonkun, joka vastaa tunteisiisi, nii tartu, Tukholma syndrooma hoitaa loput, ja elämä alkaa tuntua onnelliselta.

Miksi jouduttaa kuolemaa, se tulee kuitenkin vääjäämättä, siitä ei tarvitse kantaa huolta.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 18:57"]ja mennä junan alle.
[/quote]

No kai osaat ihan itse ilman apua löytää netistä vr:n aikataulut??