Rahankäyttö

Meillä on ongelmana, että miehellä ja minulla on hyvin erilaiset rahankäyttötavat. Meillä on erilliset rahat ja mies maksaa suuremman osan menoista. Silti menojen jälkeen miehelle pitäisi laskujen mukaan jäädä enemmän rahaa kuin mitä minulle edes tulee. Joskus kun tienasin paremmin, maksoin puolet kaikesta ja silti sama juttu. Itse maksan yleensä aikalailla kaikki lasten vaatteet ja muut kulut. Minä säästän sillä että en kulje junalla tai bussilla jos voin mennä kävellen - lipun hinta säästöön. En syö yleensä lounasta ruokalassa/ravintoloissa vaan otan eväät - aika monta euroa säästöön taas. Näistä syntyy pidemmän päälle isompikin summa.

Mies sen sijaan syö ravintoloissa jatkuvasti, kahville pitää myös päästä vähän väliä ja kaikkea pientä tulee osteltua lähes joka päivä. Miehellä ei ole koskaan rahaa ja minulla on säästöjä. Sitten näistä säästöistä mies minulle kiukuttelee ja vaatii että kun hänellä on rahat loppu, minun pitäisi käyttää säästöni yhteisiin kuluihin. Olen useamman kerran näin tehnytkin.

Kun yritän puhua että niin, olen nähnyt vaivaa säästöjeni eteen siten että olen esim. tehnyt niitä eväitä ja kulkenut vaikeammin, niin mies vaan jatkaa jankkaamista että pitää avioliitossa jakaa rahansa kun toisella ei ole. Tämä keskustelu on käyty moneen kertaan. Oman rahankäyttönsä perustelee mm. sillä että hän tienaa enemmän niin pitää olla oikeus käyttääkin rahaa. Toki näinkin, mutta ei näe sitä että siinähän hän tekee sen oman valinnan käyttää rahat ruokaan ja helppoon liikkumiseen, kun voisi myös päättää toisin ja käyttää rahat muuhun.  Sitten kun tilanne on yleensä se, että minulla on sitä rahaa, niin minun pitäisi maksaa milloin mitäkin kulua. Mutta minusta minullekin kuuluu kyllä joku oma raha, vaikka en haluakkaan syödä ja juoda rahojani.

Oisko ideoita miten tämän kuvion saisi toimivammaksi? Paljonko yleensä ihmisille jää omaa käyttörahaa pakollisten kulujen jälkeen ja mitä lasketaan pakolliseksi? Entä miten lapset, meillä menee niin että joudun omista harrastuksistani tinkimään jos meinaan että on vara lapsille maksaa harrastuksia, minun pussistani menee. Miehellä kun ei ikinä "ole rahaa semmoiseen" vaikka sitten toki johonkin omaan ryyppyreissuun saattaa kevyesti löytyä useampi satanen samantien. Miehen mielestä ilmeisesti lapset ei mitään tarvitse, ei harrastuksia eikä muutakaan vaan kaikki on jotain minun henkilökohtaista höpölöpöä minkä saan omistani maksella.