Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies koko ajan vihainen
22.05.2015 |
Parisuhde on muuttunut tosi ahdistavaksi, kun mies äksyilee ja tiuskii koko ajan. Sillä on paljon stressiä ja kiirettä, mutta mielestäni se ei oikeuta kohtelemaan puolisoa jatkuvasti ilkeästi. Voi olla masennustakin, mutta aina kun olen ehdottanut että kävisi esim. työterveydessä juttelemassa (voihan pitkittynyt stressi johtaa työuupumuukseenkin yms.) niin ärsyyntyy siitä niin silmittömästi, etten enää edes uskalla ottaa asiaa puheeksi. Mistään arkipäivän jutuistakaan ei voi enää keskustella, koska mies turhautuu ja kilahtaa pikkuasioista.
Voihan sillä olla toinen nainen, mutta mies on suurimman osan ajasta niin veto pois, että epäilen jaksaisiko pyörittää tuollaista kuviota. Olen myös kysynyt haluaako erota, kun tunnun tekevän kaiken väärin ja ärsyttäväni häntä olemasaololollani, mutta kuulemma ei halua. Minä sen sijaan olen jo alkanut tosissani pohtia eroa, sillä omakin elämäntilanne on haastava (jäin vastikään työttömäksi ja etsin tosissani töitä ja mietin raha-asioiden järjestämistä) eikä energiaa oikein olisi siihen, että mies lähinnä hankaloittaa arkista elämää, joka ennen sujui ihan hyvin.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Ihan biologinen syy miehen äksyilyyn saattaa olla korkea testosteroni. Mä itse olen kuin tuon ap:n mies. Mulla tuo testo on aikalailla korkealla ja lähes aina on aikalailla sonni olo. "Paineiden poisto" auttaa tehokkaasti oloon.
Kokeilepas ap tehdä miehellesi jotain seksiin liittyvää. Yllätä jollain, mistä mies tykkää. Toteuta vaikka miehen joku seksifantasia. Luultavasti tiedät sellaisia. Anna miehelle suuseksiä tai käsittele öljyhieronnalla niin että laukeaa.
Analysoi käytöstä tuon jälkeen ja kerro tänne.
Alapeukkujen määrä kertoo karua kieltä siitä perusongelmasta, mikä monessa suhteessa on. Naisten voimaantumispaska on pilannut suomalaiset liitot. Oman puolison seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen koetaan taakaksi ja alistamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä naisena olen vihainen ja kiukkuinen. En lapsille, mutta miehelle. Ero on tosi lähellä. Syynä tähän miehen välinpitämättömyys mistään, töissä käy ja se on siinä. Minä vastaan kaikesta, kodista, lapsista, parisuhteesta, ihan kaikesta. Käyn myös töissä siinä missä hänkin. Pyytäminen ja keskusteleminen ei auta, vaan jankuttaa tekevänsä koko ajan vaikka mitä. Seksiä mies ei halua, minä joskus olisin vielä halunnut, nyt en jaksa enää. Miksi ihmeessä näissä keskusteluissa naisen pitäisi tehdä vielä enemmän jotain lisää? Eikä miehellä ole mitään vastuuta mistään? Kun tämä liitto loppuu ei toista parisuhdetta enää mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo oli työuupumus jonka kyljessä myös keskivaikeaa masennus. Pari vuotta kesti tuo kiukkuilu ja raskas olemus. Ero oli lähellä, enkä tiedä ollaanko vieläkään siitä ajatuksesta yli päästy. Sai lääkityksen mutta ei syö, ajattelee jotenkin jos minä olisin iloisempi yms niin auttaisi häntäkin. Kun vaan joku kertoisi miten tässä olisi iloinen kun toinen imee kaiken hapen talosta ja minä hoidan yksin lapset ja kaiken.
Sinänsä jännä että miehellä tämä lähti käyntiin kun joutui töiden ohella ottamaan vastuuta myös perheestä kun minä toivuin omasta romahduksesta. Olin 10 vuotta hoitanut lapset ja työni plus tietysti kodin. Mies joutui sitten töiden lisäksi viemään ja tuomaan lapsia hoidosta niin heti alkoi uupumaan. Koko tosi raskaana kaikki aikataulut ja ruokakaupassa käynnit sekö ihan lasten kanssa olon.
Olette luontaisesti vähäenergisiä. Mies kuormittuu monen työn samanaikaisesta tekemisestä. Jaksaisitko itse käydä sekä työssä että hoitaa lapset sekä kodin?
Luitko lainaamaasi tekstiä? Siinähän sanotaan, että Kirjoittaja uupui, kun oli 10 vuotta hoitanut lapset, työn ja kodin. Mies uupui, kun alkoi auttamaan lasten kuskauksessa ja kaupassa käynnissä sekä viettämään aikaa lasten kanssa. Mies ei siis kyennyt edes samaan kuin kirjoittaja eli koko palaetin hoitoon 10 vuoden ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo oli työuupumus jonka kyljessä myös keskivaikeaa masennus. Pari vuotta kesti tuo kiukkuilu ja raskas olemus. Ero oli lähellä, enkä tiedä ollaanko vieläkään siitä ajatuksesta yli päästy. Sai lääkityksen mutta ei syö, ajattelee jotenkin jos minä olisin iloisempi yms niin auttaisi häntäkin. Kun vaan joku kertoisi miten tässä olisi iloinen kun toinen imee kaiken hapen talosta ja minä hoidan yksin lapset ja kaiken.
Sinänsä jännä että miehellä tämä lähti käyntiin kun joutui töiden ohella ottamaan vastuuta myös perheestä kun minä toivuin omasta romahduksesta. Olin 10 vuotta hoitanut lapset ja työni plus tietysti kodin. Mies joutui sitten töiden lisäksi viemään ja tuomaan lapsia hoidosta niin heti alkoi uupumaan. Koko tosi raskaana kaikki aikataulut ja ruokakaupassa käynnit sekö ihan lasten kanssa olon.
Olette luontaisesti vähäenergisiä. Mies kuormittuu monen työn samanaikaisesta tekemisestä. Jaksaisitko itse käydä sekä työssä että hoitaa lapset sekä kodin?
Olen jaksanutkin sen 15 vuotta miinus sen 3 kuukautta minkä mies joutui ottamaan vetovastuuta kun itse olin romahtaneena. Oman romahduksen syy oli liikaa kaikkea. Mies yrittäjä ja töissä 7 päivänä viikossa, yksin huolehdin kaiken. Siihen päälle omien vanhempien kuolemat, lapsen terveysongelmat, oma sairastuminen kivuliaaseen ai-sairauteen, raha-ongelmat, totaalinen tukiverkkojen puute ja omat työt. Tuon kolmen kuukauden jälkeen elämä jatkui kuten aina ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies kuulostaa ihan mun isältä. Äiti on joskus jutellut, että samanlainenhan se oli jo parikymppisenä, kun rupesivat seurustelemaan. Ei ole muuttunut 40 vuodessa.
Luepa lähisuhdeväkivallasta. Paikkojen hajottaminen on jo väkivaltaa.
Soita Naisten linjaan tms.
Kerro, että miehellä on ongelma, johon hänen tarvitsee hakea apua. Lääkärille, terapiaan, vihanhallinta-apua hakemaan.
Muutoin lähde. Tuo eskaloituu väkivallaksi sinua, ehkä myös lapsia, kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei miehet, joiden mielestä naisen muuttuminen ja seksin tarjoaminen auttaa: onko teistä siis normaalia alkaa hajottaa paikkoja? Nimittäin ei todellakaan ole.
Ap, miehesi on todennäköisesti masentunut. Olen itse nainen, mutta minulla masennus ilmenee mm. aggressiivisina ajatuksina, vihaisuutena, lyhytpinnaisuutena. Lääkärin mukaan tyypillisempää oireilua miehillä. Itsekin haluaisin mielummin vain lamaantua ja passivoitua ja itkeä (nämäkin kuuluvat kuvaan edellä kertomieni lisäksi), mutta eipä ole oma valinta.
Koen kauheaa syyllisyyttä siitä, että raivoan lapsille ja miehelle. Pelkään, että mieheni vielä jättää minut, kun mikään lääke ei näytä pitävän masennusta poissa kovin pitkään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä varten joku päätti nostaa 5 vuotta vanhan, jotain alle 10 vastausta saaneen ketjun takaisin ylös? Mistä hitosta tämmöinen keskustelu on edes löytynyt enää? Ihan täytynyt etsimällä etsiä..
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten joku päätti nostaa 5 vuotta vanhan, jotain alle 10 vastausta saaneen ketjun takaisin ylös? Mistä hitosta tämmöinen keskustelu on edes löytynyt enää? Ihan täytynyt etsimällä etsiä..
Tarpeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosto koska näitä aloituksia on näkynyt viimeaikoina. Itse juuri hajoilen ja mietin että eroaisiko. Miten se onkin että kahden pienen lapsen ja koiran kanssa eniten stressiä aiheuttaa se aikuinen mies? Koirallakin parempi itsehillintä.
Olen eroja kokeneena ( liian monta ) kaipa sovelias aloitukseen vastaamaan? Suhteessa molemmilla täytyisi olla hyvä olo. Toiseen pitää olla molemmin puolin täysi luottamus. Ja kaikesta selvitään yhdessä, koska rakastetaan toista. Tyyliin "me vastaan muut".
Jos ollaan kokoajan toisiamme vastaan niin.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nosto koska näitä aloituksia on näkynyt viimeaikoina. Itse juuri hajoilen ja mietin että eroaisiko. Miten se onkin että kahden pienen lapsen ja koiran kanssa eniten stressiä aiheuttaa se aikuinen mies? Koirallakin parempi itsehillintä.
Mielessäsi laitat koirankin parempaan asemaan kuin puolisosi? Mitä se kertoo suhteestanne? Haluatko tuollaista miestä ja elämää enää? Ja ansaitseeko mies jonka aikoinaan valitsit, tuollaista ajattelutapaa puolisoltaan?
Vierailija kirjoitti:
Ap, sano miehelle, että ymmärrät että hänellä on rankkaa. Älä kysele tai tenttaa - miehet eivät yleensä pidä sellaisesta. Mene mieluummin halimaan ja ole lempeä ja saatat huomata, että miehen käytös muuttuu!
Miksi ihmeessä tämä vastaus sai niin paljon alapeukutuksia. Olen mies ja pidän ehdotettua menettelyä hyvänä. Jos puolisko on muuttunut passiiviseksi ja happamaksi, niin onhan se tylsä tilanne. Mutta miksi mennä naimisiin, jos ei meinaa noudattaa sitä papin litaniaa.
Kuulostaa masennukselta. Ja sitä ei valitettavasti hali paranna.
Kirjoita miehelle kirje, jossa kerrot miten mies on muuttunut ja miten se vaikuttaa perheeseen. Ja miten toivot että mies hakeutuisi hoitoon, mitä nopeammin apua saa, sitä nopeammin alkaa toipuminen. Jos mies ei itsensä vuoksi tee sitä, niin edes perheen vuoksi.
Tämä toimi meillä, onneksi. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa masennukselta. Ja sitä ei valitettavasti hali paranna.
Kirjoita miehelle kirje, jossa kerrot miten mies on muuttunut ja miten se vaikuttaa perheeseen. Ja miten toivot että mies hakeutuisi hoitoon, mitä nopeammin apua saa, sitä nopeammin alkaa toipuminen. Jos mies ei itsensä vuoksi tee sitä, niin edes perheen vuoksi.
Tämä toimi meillä, onneksi. Tsemppiä!
Yksi hali ei varmasti paranna.
Ei auta halit eikä hyvänö pito.
Koko ajan paskaa niskaan, sekä eläminen 6v vanhassa ajassa suhteen alussa jossa koki tulleensa väärinkohdelluksi.
Nimimerkillä:46v iskä
Alue: Aihe vapaa
Jos ei ymmärrä itse mitä tekee ja älyä sitä lopettaa, niin eihän tuossa tapauksessa muuta voi tehdä kuin erota. Itse en paikkojen hajottamista katsoisi, sillä oma isäni teki sitä ja se oli todella ahdistavaa lapselle.