Ahdistaa. Tulin juuri maalta takaisin kaupunkiin.

Kaupungissa on paljon hyviä puolia. Niitä on lukemattomia. On mukavaa, että ympärillä on kaikenlaisia ihmisiä, kaikenikäisiä, kaikenvärisiä. Et pistä itse silmään, vaan sujahdat nimettömänä väkijoukkoon. Kaupunki on pullollaan mahdollisuuksia: avoimia työpaikkoja (vaikka niihin on myös hakijoita), palveluja, tapahtumia, valinnanvaraa. Melkein joka illalle löytyy jokin mielenkiintoinen kulttuuritapahtuma nykytanssista vanhaan musiikkiin.

Kaupungissa on myös paljon varjopuolia. Niistä pahin on kalleus. Asumisen kalleus, elämisen kalleus, liikkumisen kalleus. Asumisen kalleuden toinen varjopuoli on p*run ahdas asuminen. En muistele hyvällä aikaa, jolloin asuin puolisoni ja lemmikkini kanssa pienessä yksiössä. Se oli pidemmän päälle uskomattoman stressaavaa. Ei omaa tilaa, harrastukset (esim. maalaaminen, askartelu) vaikeutuivat, ei säilytystilaa - suuri osa ihanista tavaroistamme piti sulloa sukulaisten luo säilytystiloihin. Muut pahat puolet olivat jatkuva melu, liikenne päästöineen, katupöly, huono ilmanlaatu yleensä. Jo tässä vaiheessa se tuli selväksi: näissä oloissa en kasvattaisi lastani.  

Nyt asun pienehkössä kaupungissa ja olen onnistunut saamaan kaupunki- ja maalaiselämän parhaat puolet. Minulla ja perheelläni on tilaa. Meillä on iso tontti ja iso talo. Jokaiseen tarpeeseen ja jokaiselle meistä riittää huoneita. Oma piha on kullanarvoinen asia, jossa voi touhuta, temmeltää, harrastaa, oleilla: ei tarvitse mennä puistoon istuskelemaan, vaan kaikkea voi tehdä omassa yksityisyydessä, pensasaitojen rajaamassa tilassa. Täällä on melko hiljaista. Liikenne ei asuinalueellamme hirveästi häiritse. Naapureista ei tarvitse silti kuitenkaan isommin välittää, en ole kiinnostunut heistä eivätkä he meistä. Ja jos ovat kiinnostuneita, olkoot.

Tässä kaupungissa ei ole kulttuuritapahtumia tai -laitoksia kävelymatkan päässä. Myös trendiravintoloita, -baareja ja -kahviloita on hyvin rajattu määrä. Silti voin hypätä autoon tai junaan ja viettää vapaapäivää isossa kaupungissa, ja tulla illaksi kotiin.

Ennen kaikkea: voin asua, elää ja olla mukavasti ilman, että joutuisin ikuiseen velkavankeuteen. Meillä on asuntolainaa (olemme asuneet omassa kodissa vasta 1,5 vuotta) mutta ei tuhottomasti: yhteensä vain vähän yli vuoden nettotulojemme verran. Ei pelota, eikä ahdista siis. Rahaa on myös muuhun kuin velan ja asumiskustannusten maksuun: harrastuksiin, matkailuun, hauskanpitoon ja sijoituksiinkin.

Minä tykkään molemmista. Asun maalla, olen asunut kaupungissa. Kaupungeissa en tykkää ruuhkista ja tungoksista, mutta ihmisten vilinä urbaanissa ympäristössä, katukahvilat ja 50-luvun kerrostaloasunnot, niistä nautin. Maalla tykkään luonnosta ja siitä, että on mahdollista tehdä itse kaikenlaista. Tosiaan kuten joku sanoi, kaupungissa enemmän ollaan ja maalla tehdään.

Kesä Helsingissä: näen ikkunalasien läpi ja näen kesän tulevan. Mitä sitten?
Maalla koen kesän yksityisessä omassa ympäristössä.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 00:51"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 00:28"]

En kerinnyt kissaa sanoa, kun ahdistus alkoi pistää mahassa. Mikä täällä kaupungissa oikein ahdistaa? Maalta olen lähtöisin ja kolmasosan elämästäni kaupungissa asunut.

[/quote]

Kaupungissa ahdistavat ne lukemattomat typerät säännöt ja se kyyläys, jota kaupunkilaiset luulevat olevan maalla. Ihmispaljous sinänsä ei ainakaan itseäni kaupungissa ahdista vaan se, että elämä on pelkkää olemista ja asioiden toljottamista, kun mitään ei varsinaisesti voi tai saa itse tehdä.

[/quote]

Mulla on ihan samanlainen fiilis kaupungissa asumista. Kaikkia ihme kyyläreitä joka paikka täynnä.

Voin voida vaikka kuinka huonosti Helsingissä ( ja näin on ollut), kukaan ei kiinnitä huomiota, kukaan ei tiedä minua.
Ja ihan sama vaikka laittautuisin hyvin, ei sillä
ole merkitystä.
Kukaan ei tiedä kuka olen eikä kukaan puhu.
Ihmisiä on kyllä massoittain.

maalla asuvat ovat etuoikeutettuja. Muuttaisin maalle jos voisin. Nyt en voi, koska ei ole siihen rahaa ja työt ovat kaupungissa.

Ei tämä kaupunki ole ihmisen paikka eikä ainakaan perheellisen sellaisen! Haluaisin niin viedä perheeni maalle jossa hyvä elää.

Silloin tällöin oikein sydän itkee verta, kenelle tätä elämää elän kun vastentahtoisesti kaupungissa asun?

Mutta kun niitä työpaikkojakaan ei nyt ole siellä maalla.

Unelmat ovat kuitenkin sitä varten että joskus ne voisivat toteutua.

T. Kotoisin maalta

Itteeni ahistaa taas maalla. Tarvitsee auton et pääsee kotoa pois. Ja se maalaisten kulttuuri vain ilmestyä pihaan tai jopa sisään. Ja et kaikki tuntee toisensa. Väkisin seuraan tuleminen. Se että täällä ei ole mitää mestoi mihin mennä. Aina sitä samaa pihassa oloa. Varsinkin näin työttömänä. Taajamassa olen onnelisin. Lapsen takia muuttanut tänne. Ja paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää olla Hesassa. Ihmisiä on pilvin pimein mutta ketään et tunne etkä tutustu kehenkään. Mihinkään et kuulu, oot vain murunen täällä ja kaikki kulkevat ohi. Mitään tarttumapintaa ( yhteisöä) ei ole. Kun suljet oven perässäsi, kukaan ei tule ovellesi - koskaan. Kukaan ei myöskään kaipaa sua koska kukaan ei tunne sinua. Olet "nameless". Miksi mun tulee aina henkisesti parempi olo kun lähden pois täältä?

Tämähän on just parasta kaupungissa - vastakohta olisi mulle painajainen. En todellakaan halua tuntea naapureitani.

Palaa takaisin maalle, et sovi kaupunkielämään.

Minä taas en osaisi elää läpi vuoden maaseutuelämää. Niin ainakin uskon, maalle muutto ei ole minua varten.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 00:51"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 00:28"] En kerinnyt kissaa sanoa, kun ahdistus alkoi pistää mahassa. Mikä täällä kaupungissa oikein ahdistaa? Maalta olen lähtöisin ja kolmasosan elämästäni kaupungissa asunut. [/quote] Kaupungissa ahdistavat ne lukemattomat typerät säännöt ja se kyyläys, jota kaupunkilaiset luulevat olevan maalla. Ihmispaljous sinänsä ei ainakaan itseäni kaupungissa ahdista vaan se, että elämä on pelkkää olemista ja asioiden toljottamista, kun mitään ei varsinaisesti voi tai saa itse tehdä. [/quote] Tuo on hyvä tuo "olemista ja asioiden toljottamista". Ja kaikesta täytyy olla koko ajan jotain mieltä.

Äh. Jos kerran kukaan ei tunne eikä huomaa, niin miksi jotain mielipiteitä tarvis olla? Kenelle niitä lausuu?

Vierailija kirjoitti:

maalla asuvat ovat etuoikeutettuja. Muuttaisin maalle jos voisin. Nyt en voi, koska ei ole siihen rahaa ja työt ovat kaupungissa.

Ei tämä kaupunki ole ihmisen paikka eikä ainakaan perheellisen sellaisen! Haluaisin niin viedä perheeni maalle jossa hyvä elää.

Silloin tällöin oikein sydän itkee verta, kenelle tätä elämää elän kun vastentahtoisesti kaupungissa asun?

Mutta kun niitä työpaikkojakaan ei nyt ole siellä maalla.

Unelmat ovat kuitenkin sitä varten että joskus ne voisivat toteutua.

T. Kotoisin maalta

Äh. Suomen kaupungit ei niin isoja ole, etteikö kaupungin ulkopuolelta löytyisi maaseutua, jossa asua ja työmatka kaupunkiin on vielä kohtuullinen.

Oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Kesä Helsingissä: näen ikkunalasien läpi ja näen kesän tulevan. Mitä sitten? Maalla koen kesän yksityisessä omassa ympäristössä.

Eikö maalla ole ikkunalaseja?

Eikö Helsingissä saa mennä ulos?

Eikö Helsingissä ole luontoa?

Olisko tänään se päivä, kun menet nauttimaan kauniista raikkaasta syyssäästä? Ihan missä vaan. 🍁

Vierailija kirjoitti:

MIkset muuta maalle? Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen ja alan kaivata takaisin Helsinkiin oltuani mökillä 2-3h. Matkustelusta pidän ja ulkomailla viihdyn. Maalla en. 

Ihana 💖 Onneksi meitä on erilaisia ihmisiä.