Lue keskustelun säännöt.
Hakisitko maisteriohjelmaan vielä 4-kymppisenä?
20.05.2015 |
Ihan harrastuksena... Ja ehkä alanvaihtoa ajatellen.
Kommentit (27)
Ehdottomasti! Itsensä kehittäminen kannattaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksipä ei. Ystäväni, nyt 42-v, aloitti lukemaan MBA-tutkintoa. Good for her!!
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:45"]
Tosiasia: kukaan ei palkkaa 45-vuotiasta vastavalmistunutta maisteria.
[/quote]
Näihin vanhana valmistuneisiin liittyy sellainen harha, että heidän joukossaan on ylikorostettuina ns. hankalat tyypit. He eivät olisi työllistyneet 25-vuotiaanakaan. Jos sen sijaan ns. hyvä tyyppi sattuu valmistumaan 10-20 vuotta myöhässä, kyllä töitä tarjotaan. Esimerkkejä löytyy vaikkapa heistä jotka ovat uhranneet nuoruutensa urheilu-uralle.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 07:07"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 00:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 00:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 00:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:47"]
No jos ei ole töitä niin ei kai tuo mikään huono vaihtoehto ole aikaansa kuluttaa.
[/quote]Juuri näin. Parempi opiskella edes jotain kuin olla tekemättä mitään työttömänä.
[/quote]
Kalliimmaksi se opiskelu tulee yhteiskunnalle. Mikä tahansa opiskelupaikka maksaa tuhansia euroja vuodessa + opiskelijan tuet.
Syvässä istuu tämä "opiskelu kannattaa aina" - mantra.
[/quote]Tässä nyt ei ole kyse yhteiskunnasta ja sen taloudesta vaan yksilön omasta hyvinvoinnista.
Onhan se nyt mielekkäämpää opiskella, kehittää itseään ja saada uutta sisältöä elämään kuin makaa päivät pitkät työttömänä. Se ehkäisee hyvin myös syrjäytymistä yhteiskunnasta, joka vasta kalliiksi yhteiskunnalle tuleekin (lasketaan vaikkapa menetetyt verotulot ja kalliit mt-palveluiden kulut...).
[/quote]
Ei ole.
Opiskella voi aivan itsekseenkin, jos haluaa ilman mitään laitoksia ja tarhaamista. Myöskin ajatus elämästä jatkuvana suorittamisena on vastenmielinen. Miksi ihmeessä pitäisi koko ajan kehittää itseään? Minkä takia? Kenen vuoksi?
Mikä ihmeen makaaminen päivät pitkät? Mistä tämä ajatus on lähtenyt, että työtön ihminen on makuuasennossa koko päivän?
[/quote]
Olen 45v. Olen opiskellut alastani opisto- AMK-, YAMK- sekä kanditutkinnot ja nyt on menossa maisterin tutkinto.
Lisäksi olen opiskellut useita kieliä vuosikausia kansalaisopistossa aikoinani ja nyt innostuin taas opiskelemaan kieliä ja vähän muutakin MOOCkursseina ulkomaisissa yliopistoissa. Kesällä suoritan ylimääräisiä kursseja MOOCina omaa yliopistooni. Olen käynyt myös yhden urheilulajin valmennuskursseja kun valmensin lapsen joukuetta. Nyt vanhempainyhdistyksen kautta käyn siihen liittyvää tietoutta.
Haen TAAS kahden vuoden lisäaikaa yliopisto-opintoihin ja opiskelen jotain ylimääräistä graunteon ohella. Papereita en aio ottaa ulos koska ei ole tarve eikä edes pakko kun on ikuisuus opiskeluoikeus.
Miksi? koska
- haluan pysyä alani kehityksen perässä
- haluan haastaa itseäni ja kokeilla rajojani
- haluan oppia uutta ja olen tiedon janoinen
- haluan tutustua ihmisiin
- haluan kehittää itseäni ja sivistää monilla tavoin
Itse kysyn miksi ei SAISI opiskella? Kuulen monesti miten sä viitsit/jaksat ja lievää ihailua/kateutta. Kai minulla on sisäinen oppipisen jano keskimääräistä suurempi. Olen keskimääräinen oppija mutta itselleni armollinen. En opiskele numeroiden takia vaan huvikseni ja ajankulukseni. Mun ajatus maailma lähtee siitä että aina voi oppia uutta jos on vain haluja eikä oppimisella ole mitään rajoja. Toki kaikki asiat eivät minuakaan kiinnosta.
[/quote]
En ymmärrä miksi haet lisäaikaa, jos sulla on ikuisuus opiskeluoikeus? Eihän sun sitä silloin tarvitsisi hakea. Itselläni on ihan se normaali seitsemän vuoden opinto-oikeus, ja just hain siihen lisäaikaa, sain puoli vuotta. Ei sitä nyt kahta vuotta myönnetä jos pakolliset kurssit on kasassa ja gradu vain kesken. Ei ainakaan täällä Tampereella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:45"]Tosiasia: kukaan ei palkkaa 45-vuotiasta vastavalmistunutta maisteria. [/quote] Riippuu alasta. Esim. sosiaalityöstä työllistyy varmasti (ja elämänkokemus vain plussaa).
[/quote]
Minä sain esimiespaikan 42-vuotiaana vastavalmistuneena maisterina. Edellisestä työstä (toinen ala) oli 12 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:45"]
Tosiasia: kukaan ei palkkaa 45-vuotiasta vastavalmistunutta maisteria.
[/quote]
Tosiasia on se, että aika moni 25-vuotiaskin maisteri jää ilman työtä. Riippuu tilanteesta ja työkokemuksesta ja mikä tärkeintä siitä, onko kyseisellä alalla työvoimapulaa vai ylitarjontaa. Jos 55-vuotias vastavalmistunut maisteri on johonkin paikkaan ainoa kelpoisuusehdot täyttävä hakija, hänet on valittava. Joo, olin äskettäin haastattelussa, paikka tosin vain määräaikainen.
Itse hain toiseen maisteriohjelmaan yli 40-vuotiaana, kun olin ensin valmistunut maisteriksi 44-vuotiaan ensimmäisen kerran. Ihan itseni iloksi minä itseäni kehitän. Se on sitten yhteiskunnan vahinko, jos ei hyödynnä koulutustani.
Enemmän minun kouluttamiseen käytettyjä varoja menee hukkaan, jos lopetan itseni kehittämisen ja opiskelun ja jään vaan makoilemaan työttömänä. Aiempi varsin kallis koulutukseni on nimittäin nykyisillä työmarkkinoilla jokseenkin hyödytön.