Lue keskustelun säännöt.
Mies 29v + 1v miettii; mitä minun kannattaisi tehdä?
20.05.2015 |
Eli käyn yhtä ammatillista perustutkintoa, joka ilmeisesti aiheuttaa ylenkatsetta tai nauruntirskahduksia ainakin joissakin piireissä, vaikka työllistymismahdollisuudet ovat ilmeisesti hyvät. Tästä ei valmistu suoraan mihinkään yksittäiseen tehtävään, mutta selviä suuntaviivoja on. Yksi huoleni on kyllä se, että tutkinnon katsottaisiin sitten soveltuvan nimenomaan johonkin fyysisesti kuormittavaan ja yksitoikkoiseen ei-ihmistyöhön, joka huolettaa siitäkin syystä, että minulla on jo vaurioita selässä, polvessa ja olkapäässä urheilun myötä. Tätä olisi vielä yksi vuosi tai vähän enemmän jäljellä. Sellaisesta ei kuitenkaan ole suoraan kysymys, vaan tutkintoon kuuluu paljon myös hoitamista ja ohjaamista liippaavaa sisältöä, vaikka varsinainen hoitotyö ei minua kiinnosta.
Ja kohta minulla olisi eräät korkeakoulupääsykokeet, joiden takana piilevä koulutus kuulostaa paperilla varsin hienolta ja ainakin äitini piti sitä mielenkiintoisena ja minulle sopivana; kukaan muu ei ole suuremmin ottanut kantaa. Pitäisin sitä monessa mielessä mielekkäämpänä, mutta jotenkin ahdistaa ajatus siitä, että alkaisin taas alusta ja myös koulumatka on kohtalaisen pitkä, mikä voi vähän rajoittaa harrastuksia ja olen myös täältä vauva-palstalta lukenut joidenkin ihmisten todistuksia siitä, miten heille ei ole ollut tuosta koulutuksesta mitään hyötyä. Toisaalta myös useita positiivisia uratarinoita.
Rahoituspoliittisten vaikeuksien vuoksi minun pitäisi luultavasti tehdä ratkaiseva valinta tämän vuode aikana, jos meinaan vielä selvitä yhdestä tutkinnosta niin että vuokraan, ruokaan ja muuhun kuin kotona istumiseen jäisi rahaa.
-Mies 29v + 1v-
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:54"]
Käy nyt loppuun se mitä olet jo aloittanut. Amk.hon pääsee vielä myöhemminkin jos sitten enää haluat.
[/quote]Pääsee, mutta yllä mainituista syistä se ei ehkä ole enää yhtä kätevää ja kaikki tietävät miten hienosti etäopiskelu on järjestetty Suomessa. Jaksaisin kyllä varmaan paljon kaikenlaista, jos elämässäni olisi edes hitusen onnea ja rakkautta epävarmuuden ja surullisuuden rinnalla. Kukaan ei ole kannustamassa eteenpäin ja perustarpeet jäävät toteutumatta, niin että mielenterveyden pysyminen minkäänlaisella työkykyisen tasolla tulevina vuosina mietityttää.
-Mies 29v + 1v-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:55"]
Sinun kannattaisi vetää itsesi jojoon.
[/quote]Sinulle ainakin tekisi uranvaihdos terää; tuo kusipäänä toimiminen kun ei ole oikein onnistunut. Sairaat jutut eivät hetkauta suuntaan tai toiseen.
-Mies 29v + 1v-
Sun kannattais lakata miettimästä, tirskahteleeko joku tai mitä muut mistäkin ajattelevat. Sulla on hirveästi ajatusvääristymiä :(
Jos jatkat nykykoulun loppuun, sulla on takataskussa tutkinto, vaikka hakisitkin jstkoon. Opintotukikuukausiakaan ei menetä, eihän ammatillinen tutkinto syö korkeakoulutukea. ( muistelen)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:01"]
Sun kannattais lakata miettimästä, tirskahteleeko joku tai mitä muut mistäkin ajattelevat. Sulla on hirveästi ajatusvääristymiä :( Jos jatkat nykykoulun loppuun, sulla on takataskussa tutkinto, vaikka hakisitkin jstkoon. Opintotukikuukausiakaan ei menetä, eihän ammatillinen tutkinto syö korkeakoulutukea. ( muistelen)
[/quote]Varmaan minulla on ajatusvääristymiä, kun ei ole oikein ketään, joka voisi lievittää melankoliaani ja niitä ns.vääristymiä tai inspiroida minua. Kaikki pitää kehittää fantasiana omassa päässä ja se on raskasta. Serkkuni oli ehkä sellainen ihminen, jonka kautta pystyin hetkellisesti samaistumaan rennompaan ajatusmaailmaan, mutta hänelle koitti seesteinen elämä ja en enää edes tunne häntä.
-Mies 29v + 1v-
Oot ilmeisesti tradenomiksi lähdössä opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:01"]
Sun kannattais lakata miettimästä, tirskahteleeko joku tai mitä muut mistäkin ajattelevat. Sulla on hirveästi ajatusvääristymiä :( Jos jatkat nykykoulun loppuun, sulla on takataskussa tutkinto, vaikka hakisitkin jstkoon. Opintotukikuukausiakaan ei menetä, eihän ammatillinen tutkinto syö korkeakoulutukea. ( muistelen)
[/quote]Varmaan minulla on ajatusvääristymiä, kun ei ole oikein ketään, joka voisi lievittää melankoliaani ja niitä ns.vääristymiä tai inspiroida minua. Kaikki pitää kehittää fantasiana omassa päässä ja se on raskasta. Serkkuni oli ehkä sellainen ihminen, jonka kautta pystyin hetkellisesti samaistumaan rennompaan ajatusmaailmaan, mutta hänelle koitti seesteinen elämä ja en enää edes tunne häntä.
-Mies 29v + 1v-
[/quote]
Ei kun tuo on pahin ajatusvääristymäsi, että joku muu aiheuttaa tunteesi. Kyllä sinun tunteesi syntyvät sinussa itsessäsi, omien ajatustesi pohjalta. Tapahtumat ovat mitä ovat, sinusta kiinni miten niihin reagoit. Eihän kukaan voi elää puolestasi ja kertoa, mikä milloinkin olisi sinulle hyväksi, mitä simun pitäisi ajatella ja haluta... Onkohan sulla ihan normaali suhde vanhempiisi? Tulee vaan mieleen, että jostain noin kauhea hyväksytyksi tulemisen tarve kumpuaa.
Oletko käynyt terapiassa koskaan? Ihan ystävällisesti kysyn, sillä uskon että siitä voisi olla sinulle hyötyä, sinua kun tuntuu hallitsevan kovin voimakas negatiivisuuden kierre. Koulutusjuttuun mahdotonta ottaa kantaa, kun et kerro tutkintoja. Lähihoitaja vs ...... ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:12"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:01"] Sun kannattais lakata miettimästä, tirskahteleeko joku tai mitä muut mistäkin ajattelevat. Sulla on hirveästi ajatusvääristymiä :( Jos jatkat nykykoulun loppuun, sulla on takataskussa tutkinto, vaikka hakisitkin jstkoon. Opintotukikuukausiakaan ei menetä, eihän ammatillinen tutkinto syö korkeakoulutukea. ( muistelen) [/quote]Varmaan minulla on ajatusvääristymiä, kun ei ole oikein ketään, joka voisi lievittää melankoliaani ja niitä ns.vääristymiä tai inspiroida minua. Kaikki pitää kehittää fantasiana omassa päässä ja se on raskasta. Serkkuni oli ehkä sellainen ihminen, jonka kautta pystyin hetkellisesti samaistumaan rennompaan ajatusmaailmaan, mutta hänelle koitti seesteinen elämä ja en enää edes tunne häntä. -Mies 29v + 1v- [/quote] Ei kun tuo on pahin ajatusvääristymäsi, että joku muu aiheuttaa tunteesi. Kyllä sinun tunteesi syntyvät sinussa itsessäsi, omien ajatustesi pohjalta. Tapahtumat ovat mitä ovat, sinusta kiinni miten niihin reagoit. Eihän kukaan voi elää puolestasi ja kertoa, mikä milloinkin olisi sinulle hyväksi, mitä simun pitäisi ajatella ja haluta... Onkohan sulla ihan normaali suhde vanhempiisi? Tulee vaan mieleen, että jostain noin kauhea hyväksytyksi tulemisen tarve kumpuaa.
[/quote]Totta helvetissä tunteet syntyvät itsessä, mutta siihen sanottavat loppuvatkin, koska tuo on niin idealistista tuubaa, että sillä ei ole mitään tekemistä reaalielämän kanssa. Mutta tällaisia onnenkeksiviisauksia on aina helppo kertoa muille ihmisille mukavista asemista. Ei sillä ettenkö olisi syyllistynyt siihen itsekin.
-Mies 29v + 1v-
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:19"]
Oletko käynyt terapiassa koskaan? Ihan ystävällisesti kysyn, sillä uskon että siitä voisi olla sinulle hyötyä, sinua kun tuntuu hallitsevan kovin voimakas negatiivisuuden kierre. Koulutusjuttuun mahdotonta ottaa kantaa, kun et kerro tutkintoja. Lähihoitaja vs ...... ?
[/quote]Kuljin terapiassa valtavasti teininä; lähinnä vastoin omaa tahtoa, vaikka joskus siitä tuli hyväkin olo. Muutama vuosi sitten kävin myös terapiassa, mutta siinä oli vain sairaanhoitaja, joka katsoi suoraan kohti ja minun olisi siinä sitten pitänyt kertoilla omiani. Terapiaa hakiessani en silloin halunnut sellaista, mutta muutakaan ei ole ilmaiseksi tarjolla.
Nykyään ymmärrän vähän paremmin omia ahdistuksen syitäni sun muuta ja arvelen läheisyyden (nainen) ja maskuliinisessa mielessä voimaannuttavan kommunikaation (järkevät ja samanhenkiset mieskaverit) olevan parasta terapiaa. Ei sillä etteikö terapialla voisi silti olla annettavaa, mutta terapia ei voi korvata sosiaalista elämää.
-Mies 29v + 1v-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:06"]
Oot ilmeisesti tradenomiksi lähdössä opiskelemaan.
[/quote]Olen suorittanut myös sen alan kursseja, mutta veikkaus ei osunut oikeaan.
-Mies 29v + 1v-
Olisit kysynyt anonyyminä, niin olisit voinut mainita tutkinnot. Nyt on lähes mahdotonta arvioida opiskelujen aloittamisen/jatkamisen/lopettamisen järkevyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:12"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 23:01"] Sun kannattais lakata miettimästä, tirskahteleeko joku tai mitä muut mistäkin ajattelevat. Sulla on hirveästi ajatusvääristymiä :( Jos jatkat nykykoulun loppuun, sulla on takataskussa tutkinto, vaikka hakisitkin jstkoon. Opintotukikuukausiakaan ei menetä, eihän ammatillinen tutkinto syö korkeakoulutukea. ( muistelen) [/quote]Varmaan minulla on ajatusvääristymiä, kun ei ole oikein ketään, joka voisi lievittää melankoliaani ja niitä ns.vääristymiä tai inspiroida minua. Kaikki pitää kehittää fantasiana omassa päässä ja se on raskasta. Serkkuni oli ehkä sellainen ihminen, jonka kautta pystyin hetkellisesti samaistumaan rennompaan ajatusmaailmaan, mutta hänelle koitti seesteinen elämä ja en enää edes tunne häntä. -Mies 29v + 1v- [/quote] Ei kun tuo on pahin ajatusvääristymäsi, että joku muu aiheuttaa tunteesi. Kyllä sinun tunteesi syntyvät sinussa itsessäsi, omien ajatustesi pohjalta. Tapahtumat ovat mitä ovat, sinusta kiinni miten niihin reagoit. Eihän kukaan voi elää puolestasi ja kertoa, mikä milloinkin olisi sinulle hyväksi, mitä simun pitäisi ajatella ja haluta... Onkohan sulla ihan normaali suhde vanhempiisi? Tulee vaan mieleen, että jostain noin kauhea hyväksytyksi tulemisen tarve kumpuaa.
[/quote]Totta helvetissä tunteet syntyvät itsessä, mutta siihen sanottavat loppuvatkin, koska tuo on niin idealistista tuubaa, että sillä ei ole mitään tekemistä reaalielämän kanssa. Mutta tällaisia onnenkeksiviisauksia on aina helppo kertoa muille ihmisille mukavista asemista. Ei sillä ettenkö olisi syyllistynyt siihen itsekin.
-Mies 29v + 1v-
[/quote]
Sun kannattaisi vähän perehtyä aiheeseen. Esimerkki:
Kolmelta tyypiltä tippuu pyörän kettingit kaupungilla.
Henkilö A miettii, että aina minulle käy näin, pyöräkin hajoaa, nyt myöhästyn tunnilta ja minulle ollaan vihaisia. A tulee ajatuksistaan surulliseksi ja äreäksi sekä huolestuneekdi.
Henkilö B miettii, että kylläpä nolottaa, ihmiset katsovat ja varmasti nauravat jos en saa ketjuja nopeasti korjattua. B tulee ajatuksistaan hätääntyneeksi ja ahdistuneeksi.
Henkilö C ajattelee, että voi kehno, sellaista sattuu, kyllä minä ketjut saan nopeasti paikalleen ja ehdin vielä ajoissa paikalle kun toimin ripeästi. C:n ajatukset saavat hänet keskittyneeksi ja tyyneksi.
Itse olin liian usein henkilö B ja yritän tietoisesti muuttaa tätä. Sinunkin kannattaisi, sillä nyt asetat koko olemisesi ja onnellisuutesi jonkun toisen harteille. Tällä hetkellä odotat sitä joka tekisi sinusta oikean ihmisen. Ajattele jos löytäisit jonku ihmisen, mikä taakka tuo olisi toiselle, kuka lopulta jaksaisi sitä...
Älä enää tee päätöksiäsi sen mukaan, mitä äiti niistä sanoo. Sinun ei olisi pitänyt enää yli 10 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä estää sinua muuttamasta lähemmäs opiskelupaikkaa? Saisit uusia kavereita, voisit harrastaa liikuntaa uudessa seurassa. Mutta tee nyt ihmeessä loppuun se ensimmäinen tutkinto.
Käy nyt loppuun se mitä olet jo aloittanut. Amk.hon pääsee vielä myöhemminkin jos sitten enää haluat.