Kuinka pimeänpelosta pääsee eroon?

Mulla ja lapsillani (etenkin vanhemmalla) on riesana pimeänpelko. En koskaan ole päässyt siitä eroon, vaikka olen jo aikuinen nainen. En anna pelon hallita elämääni, mutta mikään määrä "siedätystä" ja järkeilyä ei vaan auta. Tiedän kyllä, että ei tarvitse pelätä, mutta pelkään silti. Vaikea on auttaa lastakin, kun itselläkin on sama vaiva, enkä ole onnistunut siitä pääsemään eroon.

Muutenkin mulla on kamalan ylivilkas mielikuvitus öisin, olen kärsinyt joskus painajaisista (en kylläkään enää pahemmin), valveunista ja selkounista, joissa tiedän nukkuvani, mutten pääse hereille. olen miettinyt, ovatko nekin osa ongelmaa. Aivot käy jotenkin ylikierroksilla? Suvussani on myös mielenterveysongelmia, ja olen joskus pelännyt, että tämä on jotain sellaista. Kuinka te olette päässeet pimeänpelosta eroon, vai pitääkö sen kanssa vaan elää, kuten olen jo 30 vuotta tehnyt?