Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten perfektionisti oppisi elämään virheidensä kanssa?
20.05.2015 |
Olen perfektionisti tietyissä asioissa. En hyväksy itseltäni virheitä tai mokia asioissa, jotka liittyvät opiskeluun, työhön tai ihmissuhteisiin. Olen esimerkiksi lopettanut joidenkin aineiden opiskeluita sen takia, että olen saanut jonkun huonon arvosanan, esimerkiksi 3 asteikolla 1-5 tai 6 asteikolla 4-10.
Työni on sellaista, että teen päivät töitä numeroiden ja taskulaskimen kanssa, ja joskus sattuu joku laskuvirhe. Siitä kun joku käy sanomassa minulle, niin saattaa mennä kolme päivää tai viikko hirveän ahdistuneena: en saa nukuttua, vatsaa vääntää, suunnittelen työpaikan vaihtoa ja maasta muuttoa.
Ja jos jonkun ihmisen kanssa sattuu jokin pieni ristiriita, tajuan jälkeenpäin vaikka sanoneeni tosi tökerösti, saattaa käydä niin että päätän väistellä häntä lopun ikääni, koska häpeäni on niin suuri. Ymmärrätte varmaan, että on hankalaa, jos pikkukaupungissa on monta sellaista ihmistä, joita aion väistellä vielä viitisenkymmentä vuotta.
Miten omat erheensä oppisi - ei ehkä hyväksymään, mutta - sietämään? Muilla perfektionisteilla kokemuksia?
Kommentit (5)
Jaa-a. Tällä hetkellä käytössä pakenemisstrategia (välttelen kokonaan ihmissuhteita) ja luovuttamisstrategia (saan tehtyä ja palautettuja mielestäni omaa normaalia tasoa alempana olevia opiskelutöitä vain juotuani alkoholia). Iltaisin päässä pyörii pääasiassa vain aiemmat mokat, noloudet ja epäonnistumiset, päiväsaikaan pelko epäonnistumisesta estää tekemästä asioita mitä haluaisi.
Perfektionismin käsittely rakentavasti? Palan halusta kuulla vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puit mun fiilikset sanoiksi. Oon aivan samanlainen! En itsekkään tiedä mitä ihmettä tän ongelman kanssa oikein keksis :D
Juu täällä kans *nostaa käden ylös* yksi perfektionisti lisää.
en mitenkään. Pakko oppia vaan elämään sen jatkuvan ahdistuksen ja vitutuksen (jos ja kun epäonnistuu jossain) kanssa.
Alue: Aihe vapaa
No just näin. :D Kerroit mun tunnelmista juuri. No en nyt ihmisiä välttelemään ala kymmeniksi vuosiksi jos tulee konfliktitilanteita mutta riippuen tilanteesta voin vältellä päiviä tai viikkoja.
Työvirheistä ajattelen että mun virheisiin ei kukaan kuole joten ei kovin peruuttamatonta tapahtunut. :D Kyllä, tuo on ainoa keino lohduttautua. Mikään muu ei auta. Eikä tuokaan kokonaan. En ikinä voisi olla esim lääkäri :O Painajaismaista.
T. Toinen perfektionisti