Kaukosuhteen haasteet, mikä hankalinta?

Kai sitä täytyy kokeilla. Hyviä ihmisiä ei tapaa kovin usein..

Fyysisen läheisyyden puute. Kosketukset ohimennen ja pusut, eli kaikki sanattomat välittämisen ilmaukset uupuvat. Varsinkin miehet usein ilmaisevat kiintymystään enemmän teoin kuin sanoin. Tämä meillä eniten aiheutti tunteiden heitteöyä, kun mies oli 6kk työkomennuksella.

Olin joskus kolmisen vuotta kaukosuhteessa, ja yllätykseksi isoin ongelma muodostui siitä, ettei minulla ollut aikaa enää muille suhteilleni. Joka ikinen vklp meni joko miehen luona tai mies minun luonani, eikä mies halunnut tutustua ystäviini, vaan olla mieluummin minun kanssani. Yhtäkkiä en enää nähnyt kavereitani ollenkaan. Myös luottamuspula tuli kuvioihin sairaalla tavalla: en saanut puhua muille miehille, eikä myöskään silloinen mieheni muille naisille.

Itse olin mieheni kanssa reilun 3 vuotta etäsuhteessa, ennen kuin muutimme samalle paikkakunnalle ja yhteen. Mulle vaikeinta etäsuhteessa oli just se luottaminen, aikaisempien huonojen kokemusten takia se on mulle vaikeeta, ja sit kun toinen lähtee satojen kilometrien päässä poikien kanssa baariin, niin epäluuloinen ja mustasukkainenhan minä olin, vaikkei ollut syytäkään. Mut tää riippuu varmaan ihmisestä. Toinen oli just toi vaikeuksien/erimielisyyksien selvittely: puhelimessa vaikeeta, eikä niitä viikonloppujakaan sit olis sellaseen halunnut tuhlata. Parhaimmillaan kuitenkin ihmisestä sai just ne parhaat palat, yhteiset hetket oli ihania ja kiihkeitä. Itse asiassa oli aikamoinen shokki ruveta elämään sitä yhteistä arkea yhteisessä kodissa sitten, sillä vaikka tunnettiin toisemme, niin sehän oli ihan uutta, et piti keskustella siitä, että kuka ostaa tänään maitoa ja kuka imuroi. Mutta yhdessä siis ollaan edelleen, ja sen perusteella uskon, et oikeen ihmisen kanssa se etäsuhdekin onnistuu. Jonkin aikaa siis, yhtään tota pitempään ei oltais kumpikaan jaksettu, vaan haluttiin olla oikeesti yhdessä.

Me seurusteltiin miehen kanssa yli neljä vuotta etänä. Välimatkaa kolme ja puoli tuntia junalla. Nähtiin pari-kolme viikonloppua kuukaudessa, lomat oltiin yhdessä ainakin suurimmaksi osaksi. Vaikeinta oli kosketuksen puuttuminen, muuten oltiin kyllä yhteydessä päivittäin mesen ja puhelimen välityksellä. Kun oltiin yhdessä, nuohattiin sitten kylki kyljessä ja halittiin oikein urakalla. Ihan arkea elettiin viikonloput, käytiin kaupassa, sukuloimassa, lenkillä, pelattiin tietokonetta, kokkailtiin.
Aluksi meillä oli tarkoituksena muuttaa maalle miehen luo, jahka saisin opiskeluni päätökseen, mutta lopputyötä tehdessä suunnitelmat muuttui, jäin töihin yritykseen johon päättötyöni tein ja mies muuttikin tänne pääkaupunkiseudulle. Hyvin se on kotiutunut, vaikka aluksi vierastikin ajatusta kaupunkiasumisesta.

Ei se kyllä varmaan kovin pitkään oikeen pelitä... mutta riippuu kuinka sitoutunut toiseen on, joka taas ehkä riippuu taustoista. Jos on pitkä parisuhde takana, niin eteen tulevan kauko-ajan voi kestää paremmin kuin js on tuore suhde.

Itellä kaksi kauko-yritystä kesti kummatkin noin puolisen vuotta. Kun ei siitä sitten niissä elämäntilanteissa tullut kummankaan osalta mahdollisuutta muuttaa lähemmäs ja alkaa "normisuhdetta", niin se kipinä siitä vaan sitten alkoi katoomaan.

Varsinkin nuorena ja viriilinä sitä usein miettii, että miksi pitää olla jatkuvassa selibaatissa tarjonnasta huolimatta, jos toista näkee vaan satunnaisesti aina välillä.

Minulle tuo pari kertaa kuussakin riittäisi oikein hyvin, jos myöhemmin olisi mahdollista asua lähekkäin. Mutta se on niin paljon kiinni teistä molemmista, että miten onnistuu.

Ei toimi

Elettiin mieheni kanssa kaukosuhteessa n.vuoden verran. Välimatkaa oli päälle 300km. Oli se rankkaa juuri ikävöinnin takia, mutta koitettiin nähdä mahdollisimman paljon. Nyt olemme päälle puolivuotta asuneet samankaton alla. Kyllä se oli rankkaa, mutta kaiken vaivan arvoista

Luottamuspula..

Tarkoitatko mustasukkaisuutta tuolla luottamuspulalla? Hmm..

Kannattaahan sitä kokeilla. Joillain toimii hyvinkin, toisilla ei. Itselläni ei ole koskaan oikein toiminut. Ei sitä voi etukäteen tietää. Itseäni ainakin häiritsi se kun erimielisyyksien sattuessa niitä on todella ikävä ratkoa puhelimessa ja jos toista ei saakaan kiinni niin sitten saattaa huolestua/suuttua tyhjästä jne.jne.