Lue keskustelun säännöt.
Mistä sosiaalisesti ahdistuneena motivaatiota hakea töitä?
20.01.2022 |
Pitkä terapia ja ikä veivät pahimman ahdistelun ja arkuuden pois, mutta en minä ole ikinä päässyt tilaan missä muiden kuin hyvien kavereiden kanssa oleminen ei tuntuisi epämiellyttävältä ja kuormittavalta. En myöskään ole päässyt tarpeeksi eroon virheiden välttelystä stressaamisesta tai asioiden ylianalysoimisesta.
Koko työnhaku prosessi on itselleni harvinaisen tuskastuttava ja vaikka saisin itseni markkinoitua sisään johonkin, tiedän jo valmiiksi jokaisen päivän olevan ahdistusta ja kärsimystä. Taas viimeksi ei vajaan vuodenkaan "totuttelu" tuonut helpotusta asiaan, vaan homma muuttui lähinnä kertyneen kuormituksen takia vaan tuskastuttavammaksi.
Pidempään jatkuessaan tuo kuormitus johtaa unettomuuteen, rytmihäiriöihin, vatsavaivoihin, yleiskunnon laskuun ja totaaliseen ilottomuuteen, missä ei jaksa töiden ohella muuta kuin istua nojatuolissa selaamassa apaattisena puhelinta ja syödä epäterveellisesti.
Tuohon päälle vielä minulta puuttuu kaikenlainen "intohimo" mitään alaa kohtaan. En ole saanut mistään tekemästäni työstä oikein mitään tyydytystä. Olen miettinyt jotain yksin tehtäviä töitä, mutta ne ovat lähes kaikki jotain fyysistä. Minulla on niin paljon kertyneitä kremppoja selässä, ranteessa, käsissä ja jalkapohjissa, etten pystyisi tekemään fyysistä työtä kovin pitkään.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten joku ihan lyhyt työpätkä, onnistuisitko tsemppaamaan sen aikaa? Vaikka 3 vkoa. Nyt on huutava pula monella alalla, kun koronapoissaolot kurittaa. Jos vaikka innostuisit?
Mulla samaa vikaa, nyt vakipaikka ja kurkkua kuristaa kun pelkään, etten osaakaan työtä. Vaikka siis osaan oikeasti, pelkään virheitä ja luulen, että kaikki vihaa minua. Vaikka tuskin. Olispa terve pää niin kuin nuorena, oli elämä helpompaa... Tykkään tehdä pätkätöitä, tiedän pääseväni pois.
Hyvä kun näissä viesteissä se on aina vaan omassa pääkopassa se osaamisen puute. Onko muita jotka eivät ihan oikeasti osaa hommiansa? Tai no, olen sen verran aloittelija että eihän kukaan, näin lyhyen työuran jälkeen vielä kunnolla osaa hommia, mutta tarvitsen siis oikeasti keskimääräistä enemmän apua ja en vain ymmärrä jotain asioita. Todella inhottavaa sosiaalisesti ahdistuneena.
Tämä ap:n kirjoitus on kuin minun kirjoitus myös. Sinulla on paljon kohtalotovereita.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ap:n kirjoitus on kuin minun kirjoitus myös. Sinulla on paljon kohtalotovereita.
Onko se sitten vain rahan kaipuu (tai huoli tukien loppumisesta) mikä ajaa teidät kuitenkin työelämään? Itse en ole yksinkertaisesti saanut haettua töitä taas moneen kuukauteen.
Miten joku ihan lyhyt työpätkä, onnistuisitko tsemppaamaan sen aikaa? Vaikka 3 vkoa. Nyt on huutava pula monella alalla, kun koronapoissaolot kurittaa. Jos vaikka innostuisit?
Mulla samaa vikaa, nyt vakipaikka ja kurkkua kuristaa kun pelkään, etten osaakaan työtä. Vaikka siis osaan oikeasti, pelkään virheitä ja luulen, että kaikki vihaa minua. Vaikka tuskin. Olispa terve pää niin kuin nuorena, oli elämä helpompaa... Tykkään tehdä pätkätöitä, tiedän pääseväni pois.