Pettäminen houkuttaa
Auttakaa mua. Nyt en mitään kaipaa kivitystä ja haukkumista. Moraalini on kyllä kunnossa, sillä tiedän kyllä mikä on väärin. Pelkään, että toimin moraaliani vastaan. Tavallaan toiminkin, koska ajatuksen tasolla koen jo pettäväni miestäni.
Onko seksuaalisuuteni jotenkin kieroutunut, sillä minulla on ns. pettämisfantasioita?
Kerron vähän taustoja: olin vuosia sitten suhteessa varatun miehen kanssa. Tämä oli ensimmäinen suhteeni koskaan. Olin silloin hyvin nuori ja kärsin todella huonosta itsetunnosta ja masennuksesta. Mies sai minut tuntemaan itseni halutuksi ja kauniiksi. Suhde loppui aika ikävästi, enkä kestänyt enää sitä itseinhon ja nöyryytetyksi tulemisen tunnetta, jota varatun miehen seksileluna oleminen sai aikaan.
Tapasin nykyisen mieheni. Suhde on ollut parhaimmillaan parasta mitä minulle on tapahtunut, mutta siinä on ollut huonot hetkensä. Mieheni on ollut mustasukkainen ja lievästi väkivaltainen. Tällä hetkellä kaikki on aika OK, mutta olen kauhukseni huomannut haaveilevani tästä miehestä, joka oli ensimmäinen suhteeni. Minulla ei ole kokemusta muista miehistä nykyiseni ja tuon pettäjämiehen lisäksi.
Rakastan miestäni, mutta meidän väliltämme puuttuu se jokin kipinä, joka ensimmäisen miehen kanssa oli. Tämä ei liity fyysiseen viehättävyyteen, sillä nykyiseni on paremman näköinen, paremmin varusteltu jne. Pelkään, että se kipinä oli juuri se salasuhteen ja "kielletyn rakkauden" tuoma jännitys. Pelkään, että vielä joskus petän miestäni, vieläpä tuon ensimmäisen (nyt jo vapaan) kumppanini kanssa.
En mä miehelleni voi sanoa, että haaveilen toisesta miehestä, sillä oikeasti rakastan häntä enkä halua loukata. Mitä teen? Pitäisikö mun mennä terapiaan? Apua?
Voiko kyse olla siitä, että olen taas jo pidempään tuntenut itseni masentuneeksi, ja kuvittelen toisen miehen huomion jotenkin ruokkivan heikohkoa itsetuntoani? Miksi olen vain kiinnostunut tuosta pettäjä-idiootista, enkä oikeastaan ajattele muita miehiä siinä mielessä?
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 12:22"]Tulet olemaan samassa tilanteessa koko elämäsi. Noin juuri parikymppiset, lapsena hyväksikäytetyt tytöt aina asian kokee. Haluat vielä olla hänen seksilelu. Suosittelen jos hän vieläpä eronnut. Varmaan kaipaakin tilanteeseensa laastaria. Ja juuri tuohon rooliin sinut on maailmassa luotu. Avittaa vaikeimman yli. Ettei hän tuhoa seuraavaa oikeaa suhdettaan tuudittautumalla siihen väärien tunteiden vallassa. Arvaan vielä, että olet myös toiminut ilotalossa? Kuuluu myös luonteenpiirteisiisi. Onnea matkaan nyt kuitenkin. Eroa aluksi kuitenkin nykyisestä miehestäsi tai alamäki käy entistä jyrkemmäksi.
[/quote]
Anteeksi, mutta olen täysin samaa mieltä. Tuollaisesta kai voi päästä yli terapialla. Taitaa tässä tapauksessa olla melko lailla myöhäistä. Susta saadaan vielä hyvä pubiruusu.
Voisiko nykyiseen seksielämään saada jotain jännitystä, pankaa vaikka jossain parkkipaikalla. Terapia voisi olla hyödyllinen. Kunhan et petä kuitwnkaan.
Hae itsellesi apua. Kaipaat uudestaan tulla alistetuksi panoleluksi.
Ymmärtäisin ehkä, jos kaipaisit jännitystä ja hommaisit itsellesi hyvännäköisen rakastajan jostain netistä, mutta kun ei.
Lisäksi vielä jos miehesi saa tietää, hän luultavasti hakkaa sinut. Sen pelimiehenkö vuoksi suostuisit hakattavaksi?
Taas näitä. Onko nykyinen miehesi pettänyt sinua? Haluatko kostaa? Muussa tapauksessa kannattaakin valita tuo ex, jonka kanssa seksi on vain seksiä. Nykyinen kipinän puute johtuu siitä, ettei rakastelunne ole aitoa. Et tiedä, mitä rakastelu on. Sinulle se on vain seksiä. Pitää olla jotain erikoista, kuten kiinnijäämisen pelko, vanhempi partneri, esineellistäminen tai jopa häpäisy. Anteeksi murunen, mutta vaikuttaa siltä, että olet pilannut mahdollisuutesi normaaliin rakkauteen ja intohimoiseen rakasteluun. Missä siis tunnet muutakin, kuin peniksen tai miehen käsivarret. Tarkoitan sisäistä yhteenkuuluvuutta ja rakkautta. Sinulle riittää, että voit olla hyvä jollekin toiselle ja jolle kelpaat. Välittämättä itsestäsi.
Kiitos mielenkiintoisista vastauksista.
En tullut lapsena hyväksikäytetyksi, olin jo suojaikärajan ylittänyt. Vaikka olin mukana vapaaehtoisesti, niin kieltämättä silti tunsin itseni hyväksikäytetyksi. Minulle tuo suhde oli jotain ainutlaatuista ja merkittävää, hänelle olin pelkkä pano. Se tuntuu erityisen pahalta, että ekalla kerrallani hän tiesi kokemattomuudestani, mutta minä en tiennyt hänen olevan varattu. Hän aluksi valehteli päin naamaa olevansa sinkku, eikä se todellakaan ollut ainoa asia josta hän valehteli.
Musta tuntuu, että en kelpaa kenellekään tällaisena. Useimmiten uskon mieheni todella rakastavan minua, välillä tuntuu että olen hänelle vain "kaunis esine". Vaikka hän väittää rakastavansa mua tällaisena, hän silti odottaa mun jotenkin muuttuvan hänelle mieleisempään suuntaan.
Vaikka olen ihan kaunis ja nuori, miehet eivät ole juurikaan mua lähestyneet. Kukaan ei koskaan ollut ihastunut muhun esim. koulussa. Sitten taas mieheni väittää, että muut miehet katsovat mua paljon, kun liikumme yhdessä, ja hänen kaverinsa ja sukulaisensa ovat kehuneet mua todella kauniiksi minunkin kuullen. Itse tunnen olevani niin ruma, että en kelpaa kenellekään, toisaalta taas tunnen olevani muille pelkkä nätti kuori, jonka sisällä ei ole mitään mielenkiintoista.
Nykyinen mieheni ei ole pettänyt minua (tietääkseni).
Mistä saan apua? Kävin opiskelijaterveydenhuollossa viime vuoden lopulla, ja lääkäri määräsi masennuslääkkeitä ja laittoi minut jonottamaan hoitoonpääsyä mielenterveyspuolelle. Hain masennuslääkkeet, mutta en aloittanut niitä. Jonotan edelleen hoitoonpääsyä.
ap
Olen miettinyt olisiko lapsuudessani jotain, joka selittäisi nykyiset ajatukseni. En keksi mitään. Voiko yksi nuoruuden huono suhde todella vahingoittaa niin, ettei kykene enää normaaliin rakastavaan parisuhteeseen? ap
Itse en ymmärrä, mitä niin kauheaa pettämisessä on. Seksiä ja fiiliksiä, ne ovat elämän suola. Suon myös omalle miehelleni pettämisen vapaasti, vaikka en haluakaan tietää mitään. Kerran täällä eletään ja nautintoja ei ole liikaa. Tiedän, ettei monikaan täällä ymmärrä yhtään ajatuksiani, mutta minulle ne ovat ihan luontevia. Jokainen saa puolestani elää haluamallaan tavalla. Eri asia on, jos pettämisestä tai suhteestä tämän miehen kanssa aiheutuu pahaa oloa. Silloin harkitsisin. Itse olen korkeakoulutettu ja johtavassa asemassa oleva näyttävä nainen... jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta lisäsin nyt, ettei kukaan ajattele minun olevan joku baariruusu ;)
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 21:51"]
Mieheni on ollut mustasukkainen
[/quote]
Ja ihan syystä. Miehesi aistii lutkamaisuutesi.
Tulet olemaan samassa tilanteessa koko elämäsi. Noin juuri parikymppiset, lapsena hyväksikäytetyt tytöt aina asian kokee. Haluat vielä olla hänen seksilelu. Suosittelen jos hän vieläpä eronnut. Varmaan kaipaakin tilanteeseensa laastaria. Ja juuri tuohon rooliin sinut on maailmassa luotu. Avittaa vaikeimman yli. Ettei hän tuhoa seuraavaa oikeaa suhdettaan tuudittautumalla siihen väärien tunteiden vallassa. Arvaan vielä, että olet myös toiminut ilotalossa? Kuuluu myös luonteenpiirteisiisi. Onnea matkaan nyt kuitenkin. Eroa aluksi kuitenkin nykyisestä miehestäsi tai alamäki käy entistä jyrkemmäksi.