Millaista ihmistä olet rakastanut niin että sattuu

Vierailija kirjoitti:

Punahiuksista miestä jäänsinisillä silmillä ja mahtavalla huumorintajulla, elämän rentoudella. Valitettavasti myös mielettömän taitava manipuloimaan ja käyttämään hyväkseen ihmisiä. Niin pahasti oman lapsuutensa rikkoma että möisi silmänräpäyksessä oman mummonsakin. Ihana empaattinen ja lempeästi läsnäoleva persoona olikin hurmaavaa naamiota vain.

OnnekI pelastin itseni, mutta ai saateri sentään se kyllä sattui niin että järki oli mennä.

Meghanko täällä kirjoittelee suomeksi? 😄

thdxf                dbh

Olin aivan retkahtanut yhteen vähän ehkä outoonkin opiskelukaveriini, mutta hän vain paneskeli paria yhteistä tuttavaamme. Sattuihan se tosi paljon, mutta itsekin olin sinkku ja panin sitten menemään.... Päädyimme lopulta kuitenkin muutamaan kertaan samaan sänkyyn ja kivaahan se oli. Ystävyys kyllä säilyi ja annoimme molemmat ymmärtää, että tämä oli vain FWB. Lopulta tämä mies kuitenkin itki perääni, kun löysin nykyisen mieheni ja homma oli selkeä hyvin nopeasti eli ei ollut mitään sellaista epävarmaa säätöä kuin tuon aikaisemman kanssa oli ollut.

Tuo suhde on kuitenkin ainoa sellainen elämäni varrelta, joka on oikeasti tuntunut siltä, että sydän särkyy .

Työpaikalla tapaamaani naista, jonka kanssa nopeasti alkoi salasuhde. Kuusi vuotta vannoi jättävänsä miehensä, kunhan lapset olisivat isompia, tai vähän itsenäisimpiä tai kunhan asunto olisi velaton ja myyntikelpoinen, tai kun olisi äiti muuttanut maalta kaupunkiin häntä lähemmäksi.

Minulle jäi särkynyt sydän ja paljon säästettyä rahaa (kun koskaan en oikeastaan itse missään käynyt, odottaessani hänen mahdollista pikaista tapaamistaan), kun hän kertoi minulle että oli miehestään raskaana ja heidän aloittavan ‚alusta‘ suhteessaan, uudessa omakotitalossa Espoossa…

Naiset!

Mun eksäni oli kiltti ihminen, jonka nuppi hajos. Siinä rikoin itteeni ja pahasti kun yritin auttaa.

Nettipalstan naista. Sai mut rakastumaan ja sitten katosi.

Vierailija kirjoitti:

Olin aivan retkahtanut yhteen vähän ehkä outoonkin opiskelukaveriini, mutta hän vain paneskeli paria yhteistä tuttavaamme. Sattuihan se tosi paljon, mutta itsekin olin sinkku ja panin sitten menemään.... Päädyimme lopulta kuitenkin muutamaan kertaan samaan sänkyyn ja kivaahan se oli. Ystävyys kyllä säilyi ja annoimme molemmat ymmärtää, että tämä oli vain FWB. Lopulta tämä mies kuitenkin itki perääni, kun löysin nykyisen mieheni ja homma oli selkeä hyvin nopeasti eli ei ollut mitään sellaista epävarmaa säätöä kuin tuon aikaisemman kanssa oli ollut.

Tuo suhde on kuitenkin ainoa sellainen elämäni varrelta, joka on oikeasti tuntunut siltä, että sydän särkyy .

Se kun rakkaus sattuu on mielestäni just tällaista, että on toisen elämässä, seuraa sivusta, kun toisella on joku muu/ muita, eikä toinen ole kiinnostunut itsestä. Ja ei vaan pääse yli tästä toisesta ja tunteista häntä kohtaan.

Onkohan tällaisessa jonkinlainen tunnekoukku?

Tai toinen ei ole tosissaan, vaikka jotain välillä tapahtuisikin. Se sattuu.

Vaikka kuinka monta kertaa. Useita niitä jotka ovat näyttäytyneet jotka ovat kuin minä olisin heille ilmaa.

Mutta erään herttaisen miehen tapasin vuosia sitten sattumalta ja vietimme aikaa. Eikä se ollut vain ulkonäkö vaan oltiin ihan samassa jutussa ja aallonpituudella.

Selvisi että Olimme sattumalta olleet samassa koulussa mutta tuolloin emme tunteneet. Tapasin hänet nyt päälle 30 v.

Ongelma että hän oli varattu. Niin se loppu lyhyeen. Oon edelleen sitä mieltä että muuten se ois ollut elämäni mies.

En minkäänlaista, satuolentoja semmoiset ovat.