Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ole ketään, kenelle puhua asioista
17.05.2015 |
Ystäviä ei ole ollut moneen vuoteen, kaverit on puolituttuja joita en ole nähnyt kuukauteen ja äitiä kiinnostaa enemmän oma elämänsä ja muun perheen asiat, samoin isää. Asun yksin, joten ei ole puhekumppaneita juuri senkään puolesta.
Joo joo tiedän, kaikki tuntuu suuremmalta yksin, vittu, tiedän sen.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en luota keneenkään niin paljoa että kertoisin asioita. Jossain vaiheessa ne isketään kuitenkin vasten kasvoja
Ei minullakaan. Jouduin lopettamaan ystävyyssuhteeni, sillä ystävä kaatoi kaikki ongelmansa minun niskaani, eikä koskaan kuunnellut minua. Vanhemmillani on omat ongelmansa, ja veljeni vasta ongelmainen onkin. Töissä pitää esittää reipasta ja iloista.
AV:llä minä sitten vuodatan murheeni.
Lähes sama tilanne. Mies kyllä löytyy mutta jotenkin meidän kommunikaatio on niin olematonta, ettei sille vaan pysty vuodattamaan syntyjä syviä. Kaipaan rentoa jutustelua kavereiden, ystävien kesken. Tiedän, osittain saan syyttää itseäni saamattomuudesta - en vain ole ehtinyt, jaksanut, pystynyt pitämään yhteyttä niin kuin joskus ennen. Mutta eipä ole ystäviltäkään tullut puheluita edes sitä vähää, mitä olen heille soittanut. Viikonloppuna yritin järjestää ex tempore pikaista tapaamista illasta ystävien kesken, kun siihen tuli sopiva tilaisuus. Ja ymmärrän täysin, että suurimmalla osalla oli jo sovittua menoa. Mutta tuntui pahalta kun yhdelläkin olisi oikesti ollut aikaa mutta ei sitten kiinnostanutkaan niin paljoa että olisi jaksanut treffata...
Alue: Aihe vapaa
Ei ole mullakaan. Välillä tuntuu aika raskaalta.