Te jotka elätte yhteiskunnan tuilla,

Eikö sulla oikeasti ole muuta elämää kuin kadehtia vähäosaisia?

Ei

Parasta on vastailla näihin kysymyksiin. Ja huonointa on ettei ole saanut kerrytettyä omaisuutta.

Mä olenkin elänyt joskus muutaman vuoden nollatuloilla. En jaksanut hakea mitään tukia, vaikka toki olisin ollut niihin oikeutettu.

Parasta on se että ehtii tekemään yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä. Voi siis käyttää aikansa sellaiseen minkä kokee tärkeäksi. On aikaa ja energiaa myös perheelle ja monenlaiselle luovalle toiminnalle.

Huonointa on se että läheskään kaikki ystäväni ja sukulaiseni eivät allekirjoita tekemäni (sosiaali- ja terveyssektorin) vapaaehtoistyön mielekkyyttä, vaan kokevat huolta siitä että en tee palkkatyötä, jolla voisin ostaa tavaroita ja matkustaa kaksi kertaa vuodessa ulkomaille. Joskus saan selitellä sitä että en ole sydämeltäni kuluttaja, vaan toisten auttaja. Etäisemmät tuttavat jopa luulevat, että käytän elämäni lorvimiseen, kun en ole saanut palkkatyötä.

Parasta oli kun elämäntilanne oli kerrankin tasainen: sain opiskella, lapsella oli päivähoitopaikka ja meillä oli kohtuuhintainen opiskelija-asunto. Tiesi, että elämä rullaa ja pääsen eteenpäin. Huonointa oli se, että mihinkään ylimääräiseen ei ollut varaa ja oli myös hyvin vaikea säästää. Aina oli kuitenkin joku kymppi jemmassa pientä ylimääräistä tarvetta varten (esim. taksimatka terveyskeskukseen onnistui jos oli tarve). Toisaalta tiesi, että tilanne on väliaikainen ja muuttuu kunhan valmistun ja pääsen kunnolla työelämään. Opiskelujen edetessä ja lapsen kasvaessa pystyin myös vähitellen ottamaan vastaan keikkatyötä taloutta tasapainottamaan ja sitä kautta etenin myös kohti vakituista työpaikkaa.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:48"]

Parasta oli kun elämäntilanne oli kerrankin tasainen: sain opiskella, lapsella oli päivähoitopaikka ja meillä oli kohtuuhintainen opiskelija-asunto. Tiesi, että elämä rullaa ja pääsen eteenpäin. Huonointa oli se, että mihinkään ylimääräiseen ei ollut varaa ja oli myös hyvin vaikea säästää. Aina oli kuitenkin joku kymppi jemmassa pientä ylimääräistä tarvetta varten (esim. taksimatka terveyskeskukseen onnistui jos oli tarve). Toisaalta tiesi, että tilanne on väliaikainen ja muuttuu kunhan valmistun ja pääsen kunnolla työelämään. Opiskelujen edetessä ja lapsen kasvaessa pystyin myös vähitellen ottamaan vastaan keikkatyötä taloutta tasapainottamaan ja sitä kautta etenin myös kohti vakituista työpaikkaa.

[/quote]

Lähihoitaja?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:38"]

Mä olenkin elänyt joskus muutaman vuoden nollatuloilla. En jaksanut hakea mitään tukia, vaikka toki olisin ollut niihin oikeutettu.

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että kuinka tuollainen täysin ilman mitään tuloja eläminen käytännössä onnistuu? Oliko sinulla kuitenkin rahaa käytössäsi vai miten?

Varmaan jonkun siivellä on ollut

Parasta olisi jos saisi vain kuolla... Olo on kuin autokolarissa olleella peuralla, joka kituu ojanvarressa... päästäkää mut jo pois täältä!!!!!!!....ja kun en siihen yksinkään näköjään kykene..

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:31"]

mikä elämässänne on parasta? Entä huonointa? Saa nimetä useammankin

[/quote]Ystävät, parisuhde, kirjat ja tanssiminen ovat parhaita asioita. Huonointa on stressi opiskeluista ja huono elintaso.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:38"]Mä olenkin elänyt joskus muutaman vuoden nollatuloilla. En jaksanut hakea mitään tukia, vaikka toki olisin ollut niihin oikeutettu.
[/quote]

Miten elät nolatuloilla?? Asutko vanhemmillasi

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:48"]

Parasta oli kun elämäntilanne oli kerrankin tasainen: sain opiskella, lapsella oli päivähoitopaikka ja meillä oli kohtuuhintainen opiskelija-asunto. Tiesi, että elämä rullaa ja pääsen eteenpäin. Huonointa oli se, että mihinkään ylimääräiseen ei ollut varaa ja oli myös hyvin vaikea säästää. Aina oli kuitenkin joku kymppi jemmassa pientä ylimääräistä tarvetta varten (esim. taksimatka terveyskeskukseen onnistui jos oli tarve). Toisaalta tiesi, että tilanne on väliaikainen ja muuttuu kunhan valmistun ja pääsen kunnolla työelämään. Opiskelujen edetessä ja lapsen kasvaessa pystyin myös vähitellen ottamaan vastaan keikkatyötä taloutta tasapainottamaan ja sitä kautta etenin myös kohti vakituista työpaikkaa.

[/quote]

Lähihoitaja?

[/quote] Tuolloin sosionomi, tällä hetkellä maisterin paperit työn alla. Valmistumisen jälkeen hyvin pian vakituiseen työpaikkaan ja hyvinvoivat, koulussa menestyvät lapset. Oma lapsuusperheeni oli erilainen ja siksi olen hyvin kiitollinen yhteiskunnalle saamastani tuesta, jotta oli edes jonkinlaiset mahdollisuudet menestyä elämässä.

Parasta on se että Suomessa on tällainen mahdollisuus että saa rahaa ja asunnon vaikka ei kävisi töissä. 

Huonointa on se että monet olettaa että on laiska ja saamaton koska elää tuilla. Oikeasti kärsin vain mielen pahoista mielenterveysongelmista enkä kykene tällä hetkellä työelämään.

Parasta on ehdottomasti perhe vaikea sanoa mikä ois huonointa.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:38"]Mä olenkin elänyt joskus muutaman vuoden nollatuloilla. En jaksanut hakea mitään tukia, vaikka toki olisin ollut niihin oikeutettu. [/quote] Miten elät nolatuloilla?? Asutko vanhemmillasi

[/quote]

Minä elän nollatuloilla, koska olen opiskelija mutta en enää oikeutettu opintotukeen. Puolisoni on kokoaikaisesti töissä.

Parasta, ettei yleensä tarvitse lähteä tuuleen ja sateeseen aikaisin aamulla. Huonointa, ettei tarvitse lähteä minnekään muuallekaan. Koska ei ole rahaa eikä terveyttä(jonka takia elän tuilla).

Parasta elämässä juuri nyt on se, että ikkunastani näkyy kaistale aurinkoisina iltoina kimmeltävää vettä. Yleisemmällä tasolla se, että läheiset ovat vielä elossa ja kutakuinkin terveitä, ja että elämässä on jotakin mielekkyyttä.

Huonointa tällä hetkellä on lyhytaikainen väliaikaisuus. Huonointa pitkällä aikavälillä on myös kaiken väliaikaisuus, koska se tuo epävarmuutta. Toisaalta se voi tarkoittaa myös tuilla elämisen loppumista, mikä on vain positiivista.

Poikaystävä ja kaunis vuokra-asunto ovat parasta elämässä. Ei mulla oikeen muutakaan oo.

Saan 2600 € sairaspäivärahaa ja elän sillä nyt vähitään vuoden ihan hyvin. Mun ei tarvitse mennä kellon mukaan nukkumaan ja en tarvitse nousta jos ei huvita. Voin tehdä päivittäin mitä huvittaa ja ei ole kiirre mihinkään. Välillä on vähän tylsää, mutta kyllä sitten aina jotain hauskaa keksii. Suurin osan ajasta matkustelen.