Suomalaisen miehen kunnian asialla

Olipa kerran ujo nuorimies nimeltään Timppa. Lapsuudessaan Timppa oli äärimmäisen kiinnostunut laivoista ja veneistä. Viikonloppujen kohokohta oli se, kun Timppa lähti isänsä kanssa satamaan katsomaan suuria ja mahtavia ruotsinlaivoja. Koulussa Timppa menestyi hyvin matemaattisissa aineissa, sen sijaan liikunta oli hänen heikko lenkkinsä.

Yläasteelle mentäessä Timppa alkoi kärsiä pahasta aknesta ja samaan aikaan hän kuitenkin alkoi kiinnostumaan tytöistä. Mikä kauhea yhdistelmä. Tytöiltä ei kuitenkaan herunut huomiota Timpalle, mutta ammattikoulun metallipuolen irokeesipojille senkin edestä. Timppa sai hyvän päättötodistuksen peruskoulusta ja samoihin aikoihin söi Roaccutan-kuurin. Hän ajatteli, että syksyllä on hyvä aloittaa lukio ns. puhtaalta pöydältä ja kun aknekin on selätetty, niin tytöt varmasti kiinnostuvat hänen kaltaisesta mallioppilaasta. Lukio alkoi ja Timppa hyväksyttiin porukkaan luotettavana mutta hieman hiljaisena jäsenenä. Toisena lukuvuonna tuli vanhojen tanssien aika. Viikot vierähti ja koulun ykköspuheenaihe oli vanhojen tanssit, mutta Timppa se oli ihmeissään kun hänelle ei löytynyt paria ollenkaan. Kohteliaammat tytöt ilmoittivat että ovat löytäneet jo jonkun toisen parikseen, mutta pahimmat tapaukset nauroivat Timpalle päin naamaa.

Lukion jälkeen Timppa hakeutui opiskelemaan kutsumusammattiaan Sepänkadun ammattikorkeakouluun. Laivojen suunnitteleminen sopi mainiosti Timpan kaltaiselle nokkelalle mutta hieman hiljaiselle kaverille. Timppa tunsi olonsa kotoisaksi samanhenkisten opiskelijoiden ryhmässä ja lukion aikainen tyttöjen ja poikien välinen suhdesekoilu loisti poissaolollaan häiritsemästä opiskelua. Muutaman vuoden kuluttua Timppa vihdoin valmistui laivansuunnitteluinsinööriksi ja työllistyi nopeasti Pernon telakalle.

Kesäloman aikana Timpan harrastus oli käydä lavatansseissa. Eräänä iltana hän tanssi Janica-nimisen naisen kanssa Anna Abreun Kylmästä Lämpimään biisin tahdissa. Timppa ajatteli mielessään että onpa ihan hyväntuulinen ja menevä kappale. Janica sen sijaan oli hieman poissaoleva, samalla muistellen kaikkia panoja eriväristen miesten kanssa eri maailmankolkissa.

Timpan ja Janican suhde alkoi syvenemään ja pian Timppa kysyi ääni väristen "tulisitko vaimokseni Janica?". Vastaus oli myöntävä ja pian tanssittiin häitä. Kirkossa oli aisureita kahdessa sukupolvessa, sillä Janican isä ei ollut kyennyt varjelemaan tyttärensä kunniaa ja Timppa puolestaan oli kokenut ensimmäisen kertansa tulevan vaimonsa Janican kanssa. Häiden jälkeen pariskunta muutti Älvsby-taloon Liljalaaksoon ja pian perheeseen syntyi kolmas lapsi. Janicalla oli entuudestaan kaksi lasta ja kolmas on parin ensimmäinen yhteinen (ainakin virallisesti). Timppa omisti talosta 50% ja Janica toiset 50% mutta laina oli kokonaan Timpan nimissä, sillä Janicalla oli luottotiedot menneet aiemman pikavippikierteen vuoksi. Lapsiperheen arkeen tarvittiin myös uusi auto ja Timpan valinta oli Skoda Octavia Combi.

Vuodet vierivät ja Timppa maksoi tunnollisesti asuntolainanlyhennyksiä. Janica sen sijaan ei käynyt töissä, sillä hänen ei kannattanut niin tehdä ulosottojuttujen takia. Eräänä sunnuntai-iltapäivänä jolloin Mohamed, Bicky jr. sekä Minttu-Petteri olivat mummolassa, Janica kutsui Timpan istumaan keittiön pöydän ääreen. Janica sanoi "meidän suhde ei enää toimi, siitä puuttuu intohimo ja kipinä". Timppa oli järkyttynyt, mutta kohteliaana miehenä ajatteli vaimonsa parasta ja suostui avioeroon mukisematta.

Asuntolainaa oli alunperin 200.000e mutta Timppa oli maksanut jo 60.000e pois. Lainaa jäi jäljelle 140.000e ja he saivat talosta myyntihetkellä 190.000e. Puolet tästä eli 95.000e meni Janicalle ja hän sai vihdoin maksettua ulosottovelkansa pois. Timppa käytti oman 95.000 euroansa asuntolainanlyhennyksiin, mutta hänelle jäi velkaa jäljelle vielä 45.000e. Nyt Janica on päässyt takaisin elämään kiinni ja asuu lastensa kanssa tilavassa vuokrakolmiossa. Sen sijaan Timppa jäi työttömäksi ja joutui muuttamaan pieneen yksiöön ja myymään Octavian pois. Timppa asuu nykyisin Varissuolla vuokrayksiössä ja ajaa vuoden 1990 Mazda 323:lla. Lapsiaan hän saa tavata joka toinen viikonloppu, mutta elatusmaksut tulee postissa aina ajallaan.