Tyttärellä anoreksia?

Niin ja kyseessä siis 14-vuotias

Hienovaraisesti?

Suoraa puhetta ja puuttumista tyttö tarvitsee eikä hyväntahtoista hymistelyä.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00111

Jos epäilee lapsensa, läheisensä tai ystävänsä kärsivän laihuushäiriöstä, on tärkeää ottaa asia esille hänen kanssaan ja pyrkiä kakin tavoin saamaan häntä kääntymään lääkärin puoleen.

Sairauden hoito

Anoreksia on vakava mielenterveyshäiriö, ja tärkeätä olisi, että nuori saadaan hoitoon mahdollisimman pian. Laihuushäiriön hoidon ongelma on usein se, että häiriöstä kärsivä itse vastustaa sisäisen arvomaailmansa perusteella omaisten tai lääkäreiden kehotuksia huolehtia terveellä tavalla painostaan ja ruokavaliostaan. Kun häiriöstä kärsivä motivoituu hoitoon, hoito koostuu ravitsemusneuvonnasta, huolellisesta painon seurannasta ja potilaan tilanteen mukaan yksilöllisesti räätälöidyistä psykoterapiasta tai perheterapioista. Lääkehoidosta ei yleensä ole hyötyä, ellei potilas kärsi samanaikaisesta vakavasta masennustilasta.

Anoreksian hoito tapahtuu yleensä avohoidossa (potilas käy terapiassa kotoa käsin), mutta se toteutetaan tarvittaessa sairaalassa. Jos paino on hyvin alhainen tai laskee nopeasti (yli 25 % kolmessa kuukaudessa), sairaalahoito on toteutettava välittömästi ja tarvittaessa myös tahdonvastaisesti.

Hoidon ja kuntoutumisen kannalta on tärkeää, että laihuushäiriöstä kärsivä ei eristäydy ystävistään ja läheisistään Joogan tai muiden meditaatiomenetelmien harjoittaminen voi tukea muuta hoito- ja kuntoutustapoja.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50101

http://www.terve.fi/terveyden-abc/anoreksia-nervosan-hoito

Heti huomenna tilaat ajan terveyskeskukseen ja sieltä lähete erikoissairaanhoitoon.

Kyse on henkeä uhkaavasta mielenterveyden sairaudesta.

Soitapa heti maanantaina kouluterveydenhoitajalle ja kerro huolesi. 14 v anoreksiaepäilyn selvittäminen lähtee aina sieltä liikkeelle. Siellä myös aiemmat mittatiedot joihin voidaan mitata painoa.

Puhu suoraan, mutta älä käyttäydy hyökkäävästi jotta tyttö ei mene puolustuskannalle. Saattaa olla että tämä on jotkunut jo pidempään, mutta hän on onnistunut salaamaan sen tähän asti. 

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 11:56"]

Soitapa heti maanantaina kouluterveydenhoitajalle ja kerro huolesi. 14 v anoreksiaepäilyn selvittäminen lähtee aina sieltä liikkeelle. Siellä myös aiemmat mittatiedot joihin voidaan mitata painoa.

[/quote]

Siis verrata painoa. Kouluterveydenhoitaja osaa ohjata oikeaan hoitopaikkaan jos asia ei hoidu siellä. Omalääkärit eivät kaikki osaa hoitaa anoreksiaa eivätkä välttämättä edes ohjata oikeaan hoitopaikkaan.

Onko tämä tyttäresi? Ainakin kuvaus sopisi tähän ja ikä.

http://fadeaway-mylittlebody.blogspot.fi/

Entisen anorektikon äitinä minäkin kehotan heti puhumaan tytölle. Suoraan, mutta hyvin ystävällisesti ja lämpimästi. Kerro, että sinua/teitä huolestuttaa hänen laihtumisensa ja pakonomainen liikunta. Kerro, että on kysymys sairaudesta, jota voi ja pitää hoitaa ja josta voi myös parantua.

Silloin kun anoreksia on jo kehittynyt sairaudeksi, nuoren suhde ruokaan ja vartaloonsa on vaikea ja ristiriitainen. Ruoan syöminen aiheuttaa syyllisyyttä. Tässä asiantunteva terapia on tärkeä ja välttämätön.

toivottavasti tyttäresi saa hyvän avun ja pystyy ottamaan sen vastaan. On mahdollista, että teillä on rankkoja aikoja edessä, mutta mitä aiemmin asiaan puututaan ja hoito aloitetaan, vältetään kroonistuminen. Suoraan, mutta lämpimästi puhuminen on joka vaiheessa tärkeää. Hermostumista tytön kanssa kannattaa välttää, ne tunteet pitää ilmaista muualla. Se, mitä tyttäresi juuri nyt tarvitsee, on varma tieto vanhempien rakkaudesta, vaikka hän itse ei näyttäisi edes välittävän siitä.

Itse hain tyttären sairauden aikana tukea itselleni terapiasta. Se auttoi.

tilanne ei ole toivoton, kun tytär saadaan avun piiriin. Oma tyttäreni on nyt tasapainoinen ja iloinen äiti ja hyvässä parisuhteessa. Hänen toipumiseensa meni pari vuotta. Se saattaa sinusta tuntua pitkältä ajalta, mutta on itse asiassa lyhyt aika anoreksiasta toipumiseen. Voimia. Hakekaa myös itsellenne tukea.

Minulla on/on ollut anoreksia, ja voin sanoa että kun sen alkaa huomata niin se on kerennyt mennä jo pitkälle. Minä kerkesin sairastaa vuoden ennen kun kukaan huolestui. Olin 14v.Silloinkin koulukaverit ja poikaystävä meni terkkarille puhumaan, mutta äiti ei nähnyt ongelmaani. Laihduin 38 kiloiseksi jolloin jouduin osastolle. Nyt olen edellään saman pojan/miehen? Kanssa yhdessä ja ollaan 19v. Olen alkanut parantumaan hyvin, mutta se vie aikaa ja kärsivällisyyttä.

Mitä nopeammin tuohon puututaan sen parempi. Nyt heti kouluun yhteys...terkkari, tai lääkäriin. Hienotunteinen voit olla, kerrot huolesi ja mitä näet. Ja haet apua.

se on vakava sairaus. Siitä voi selvitä.

kannattaa enne kesälomaa saada asia eteenpäin. 

Apua tyttäresi nyt tarvitsee. Omakuva hänellä on rikki.

Symishäiriöt ovat ennen kaikkea psyyken häiriöitä, niille altistaa tietyt luonteenpiirteet. Omalla lapsellani oli alkava anoreksia, joka saatiin kuriin nopealla puuttumisella, laihtumista oli jo tapahtunut melkoisesti. Nyt menee hyin, mutta alttiuden vuoksi pitää olla tuntosarvet valppaina.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:44"]Symishäiriöt ovat ennen kaikkea psyyken häiriöitä, niille altistaa tietyt luonteenpiirteet. Omalla lapsellani oli alkava anoreksia, joka saatiin kuriin nopealla puuttumisella, laihtumista oli jo tapahtunut melkoisesti. Nyt menee hyin, mutta alttiuden vuoksi pitää olla tuntosarvet valppaina.
[/quote]

No kokemuksella sanon että ei tarvitse olla luonteesta kiinni. Minulla sen aiheutti lapsuuden traumat ja koulukiusaaminen. N19

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:22"]Minulla on/on ollut anoreksia, ja voin sanoa että kun sen alkaa huomata niin se on kerennyt mennä jo pitkälle. Minä kerkesin sairastaa vuoden ennen kun kukaan huolestui. Olin 14v.Silloinkin koulukaverit ja poikaystävä meni terkkarille puhumaan, mutta äiti ei nähnyt ongelmaani. Laihduin 38 kiloiseksi jolloin jouduin osastolle. Nyt olen edellään saman pojan/miehen? Kanssa yhdessä ja ollaan 19v. Olen alkanut parantumaan hyvin, mutta se vie aikaa ja kärsivällisyyttä.
[/quote]

Ihana ja fiksu poikaystävä (ja ystävät myös) sinulla! :)

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:22"]Minulla on/on ollut anoreksia, ja voin sanoa että kun sen alkaa huomata niin se on kerennyt mennä jo pitkälle. Minä kerkesin sairastaa vuoden ennen kun kukaan huolestui. Olin 14v.Silloinkin koulukaverit ja poikaystävä meni terkkarille puhumaan, mutta äiti ei nähnyt ongelmaani. Laihduin 38 kiloiseksi jolloin jouduin osastolle. Nyt olen edellään saman pojan/miehen? Kanssa yhdessä ja ollaan 19v. Olen alkanut parantumaan hyvin, mutta se vie aikaa ja kärsivällisyyttä.
[/quote]

Ihana ja fiksu poikaystävä (ja ystävät myös) sinulla! :)
[/quote]

Niin on :) Suku on perseestä mutta ihanan miehen olen saanut <3 N19

Toki näin varmasti. On kuitenkin erittäin yleistä että syömishäiriöstä kärsivät ovat luonteeltaan perfektionisteja ja ahdistuvuuteen taipuvaisia.

Itselläni on myös ollut anoreksia. Ylenpänä oli hyviä vinkkejä, mutta varoittaisin yhdestä asiasta: tyttäresi todennäköisesti tulee suuttumaan, ainakin siinä vaiheessa kun "ana" yritetään viedä pois. Siinä vaiheessa tuntuu että elämältä vietäisiin tarkoitus, ja ainakin itse olin todella vihainen ja katkera vanhemmilleni. Anoreksia muuttaa luonnetta, ja vaikka olisi tosi rehellinen, kaikki tuntemani anorektikot ovat valehdelleet vanhemmilleen syömisistä. Eli varaudu riitoihin ja valheisiin (älä kuitenkaa epäile tyttöäsi koko aja, vaan muista että jos hän jää kiinni ruuan poisheittämisestä tms, se on sairauden vika, eikä kyse ole siitä että hänestä olisi tulosa epärehellinen valehtelija). Itselläni oli monena iltana niin huono omatunto valehtelusta että itkin itseni uneen, mutta en silti voinut lopettaa syömisistä valehtelua, koska pakkomielle oli niin voimakas. 

Syli