Lue keskustelun säännöt.
Näen unia että lapselleni sattuu jotain pahaa
16.05.2015 |
Minulla on kaksi lasta ja he ovat joka toinen vkloppu isällään. Aina kun he ovat siellä pelkään että jotain sattuu.
Minulla on todella suuri menettämisen pelko enkä tiedä miksi ja miten pääsen siitä eroon. Onko muilla?
Kesäisin pelkään eniten hukkumista,talvisin jäähän vajoomista kun luistelevat isänsä kanssa jäällä. Nyt kun vielä kuulin että lasten isä on päästänyt 5v lastamme YKSIN ulkoilemaan kerrostalo alueella ja on itse sisällä eikä kukaan vahdi lastani niin menetyksen tunne on kasvanut. Lapsi itse kertoi vielä että kävi tielläkin ja meni reunaan kun auto tuli.. Mikä lasten isää vaivaa kun päästää noin pienen yksin ulos. Mitä vain voi sattua. Näen unia joissa molemmat lapset menehtyy ja nyt olen 4 viimeistä unta nähnyt tästä nuorimmaisesta. Olenko sekoamassa ja pitäisikö tästä puhua jollekkin?
Lapset ovat tärkein asia elämässäni ja en kestä ajatusta jos heille sattuu jotain. En pysty sen jälkeen itse elämään. Minulle tulee ihan kaikesta mieleen mitä jos näin käy tai näin.
Olen myös alkanut miettimään onko tämä jotain enneunta...
Toinen lapseni aloittaa koulun ja pelkään että häntä kiusataan koska hänellä on adhd,tosin lievänä mutta silti.
Onko muita samassa tilanteessa olleita ja miten pääsitte pelon yli?
Kommentit (8)
Minulla tulee tuollaisia pelkoja erityisesti silloin, kun olen jotenkin stressaantunut. Ihan vaikka lapset on mulla tässä kotona, niin tulee kaikkia mielikuvia. Silloin vaan päätän että on pakko ajatella muuta, ja yritän keksiä jotain tekemistä joka vie ajatuksia pois noista jutuista.
Mutta toi 5-vuotiaan yksin ulkoilu ei ole hyvä homma, sun pitää ottaa se isän kanssa puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen, valitettavasti myös :( Olosuhteiden pakosta lapset olleet hoidossa aika pienestä, ja se on aiheuttanut ahdistusta.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:59"]
Minulla tulee tuollaisia pelkoja erityisesti silloin, kun olen jotenkin stressaantunut. Ihan vaikka lapset on mulla tässä kotona, niin tulee kaikkia mielikuvia. Silloin vaan päätän että on pakko ajatella muuta, ja yritän keksiä jotain tekemistä joka vie ajatuksia pois noista jutuista.
Mutta toi 5-vuotiaan yksin ulkoilu ei ole hyvä homma, sun pitää ottaa se isän kanssa puheeksi.
[/quote]
Sitten olen aina stressaantunut.. Jos komennan lapsia niin siitäkin tulee huono omatunto. Kyllä meillä rajat on ja säännöt etten heitä hemmottele. Tuo 5v yksin ulkoilu otettiin puheeksi ja lasten isä on luvannut ettei enää päästä yksin ulos.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:00"]
Näen, valitettavasti myös :( Olosuhteiden pakosta lapset olleet hoidossa aika pienestä, ja se on aiheuttanut ahdistusta.
[/quote]
En siis ole ainut kun näitä unia näkee. Minulla mennyt liian pahaksi koska ajattelen jopa kun he ovat pvkodissa että sielläkin voi jotain sattua. Totuushan on että missä vain voi sattua jotain pahaa mutta minä haluaisin ajatella vähemmän koska haittaa jo päivittäistä ajatusten juoksua tämä pelkotila.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:04"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:00"]
Näen, valitettavasti myös :( Olosuhteiden pakosta lapset olleet hoidossa aika pienestä, ja se on aiheuttanut ahdistusta.
[/quote]
En siis ole ainut kun näitä unia näkee. Minulla mennyt liian pahaksi koska ajattelen jopa kun he ovat pvkodissa että sielläkin voi jotain sattua. Totuushan on että missä vain voi sattua jotain pahaa mutta minä haluaisin ajatella vähemmän koska haittaa jo päivittäistä ajatusten juoksua tämä pelkotila.
Ap
[/quote]
Kannattaa hakea siihen sitten jo jotain apua, kuulostaa vähän joltain sellaiselta häiriöltä...olikohan se nyt pakko-oireinen häiriö tjsp. Ettei pääse pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, ihan tutulta kuulostaa. Luon kanssa mitä ihmeellisempiä mielikuvia mitä lapsille voi missäkin tilanteessa sattua. Välillä kun lapset eivät ole kotona, suorastaan paniikinomainen tunne tulee, että nyt jotain sattuu. Sitä ei osaa kuvailla. Tulee tunne niin kun olisi jo menettämässä lapsensa.
Pelkään kun lapset ovat jonkun toisen auton kyydissä. Pelkään että hukkuvat kun mummo vie jäälle. Pelkään että hukkuvat kun ovat uimassa. Pelkään, pelkään ja pelkään...
Ennen näin paljon unia siitä että unohdan lapset autoon kesällä. Se taisi tulla sen takia kun oli paljon uutisissa juttua autoon jätetyistä lapsista.
Kärsin ihan samasta, mutta se kohdistuu eniten ehkä pelosta joutua auto-onnettomuuteen. Meillä siis 1 lapsi. Välillä en saa iltaisin unesta kiinni kun pelkään niin paljon että autolla liikkuessa tapahtuu jotain (lapselle että minulle ja miehelle). Joskus itken hysteerisenä kun ajattelen suomen liukkaita talvikelejä. Ja mistä sen tietää jos hirvi tulee eteen tai sitten joku rattijuoppo. Auto-onnettomuudet on niin yleisiä.. Välillä tuntuu etten pysty sen takia nauttimaan äitinä olosta täysillä, koska huoli menettämisestä on niin suuri. Sitä pelkoa on ollut vähän aina, mutta raskausaikana siitä nousi isompi mörkö. Hain apua siihen ja sain lääkityksenkin, joten pelko oli ns. vakavalla tasolla. Murehdin kyllä paljon muitakin mahdollisia tapaturmia yms. Elämä on kuitenkin niin hauras.. Ja rakkaus lasta kohtaan suurta. Tiedän että ei ole kovin järkevää pelätä liikaa, mutta minkäs teet kun ne pelot tulee vain mieleen. Ymmärrän sinua ap! :(
up