Entä jos ei pääse yliopistoon?

Onko vuosi niin pitkä aika, että et keksi elämälläsi mitään tekemistä? Et ainakaan voi lukea seuraavan vuoden pääsykokeisiin?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:50"]

Onko vuosi niin pitkä aika, että et keksi elämälläsi mitään tekemistä? Et ainakaan voi lukea seuraavan vuoden pääsykokeisiin?

[/quote]

Ja eikö sulla ole muuta sisältöä elämässä kuin opiskelu?

Minä olen yrittänyt jo kolmena vuonna... Tuntuu että elämä valuu hukkaan.

Jatkaa elämäänsä niin kuin elänyt siihenkin asti. Jos yliopisto on joku pakkomielle, niin sinne kyllä pääsee ihan kuka vaan. Avoimessa yliopistossa kun aloittaa, niin kyllä sen maisterintutkinnonkin sitten joskus saa.

Minne alisuorittajat muuten joutuvat? Kaupan kassalle?

Sitten haette amikseen.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:51"]Minä olen yrittänyt jo kolmena vuonna... Tuntuu että elämä valuu hukkaan.
[/quote]

Hyväksy rajoitteesi ja unohda opiskelut.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:50"]

Onko vuosi niin pitkä aika, että et keksi elämälläsi mitään tekemistä? Et ainakaan voi lukea seuraavan vuoden pääsykokeisiin?

[/quote]

Ja eikö sulla ole muuta sisältöä elämässä kuin opiskelu?

[/quote]

Vuosi on liian pitkä aika ja ei ole muuta sisältöä elämässä. Ap

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:51"]

Minä olen yrittänyt jo kolmena vuonna... Tuntuu että elämä valuu hukkaan.

[/quote]

Älä luovuta! Minä pääsin sisään viidennellä hakukerralla.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:53"]

Sitten haette amikseen.

[/quote]

Itse olen väliinputoaja siinä mielessä, että olen ihan ok yo, mutta en kuitenkaan mikään velho lukutoukkana. Toisaalta säännöllinen päivätyö rividuunarina ei sovi minulle. Pakko opetella vielä vähän lukemaan, ettei tarvitse tehdä oikeita töitä.

Maisterinpapereissa kestää keskimäärin viisi vuotta. ET heitä kirvestä kaivoon ennen kuin olet 30.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:56"]

Maisterinpapereissa kestää keskimäärin viisi vuotta. ET heitä kirvestä kaivoon ennen kuin olet 30.

[/quote]

Ok. Olen 19. Ap

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:51"]Minä olen yrittänyt jo kolmena vuonna... Tuntuu että elämä valuu hukkaan.
[/quote]

Minä kirjoitin tämän ja olen "jo" 22. Muut ovat opinnoissaan jo puolessa välissä, osa loppusuoralla ja minä en ole päässyt edes kouluun vielä. Mutta aion vielä yrittää! Parempi nyt nuorena kuin katkerana keski-ikäisenä.

Itse menin AMK:hon ja sen jälkeen yliopistoon. Ensimmäisen haun jälkeen itsemurhan tekeminen ei ollut minusta houkuttelevin vaihtoehtu. Mutta kukin tavallaan.

Lue sinua kiinnostavaa ainetta tai kahta avoimessa yliopistossa. Se auttaa seuraavana vuonna pääsykokeissa, sinulla on tuntuma onko ala sinulle oikea, ja saat nuo opinnot luettua hyväksi yliopistossa.

 Mitä tahansa ei kannata opiskella vaan jotta pääsee yliopistoon. Tunnen paljon työttömiä kielenkääntäjiä, taidehistorioitsijoita, biologeja, tutkijoita jotka eivät saa koskaan apurahaa.

Ja näitä erilaisia taideihmisiäkin on aivan liikaa. Joku insinöörin työ voi olla vaikka kuinka luovaa, mutta silti tytöt tunkevat taideteolliseen, sibeliusakatemiaan jne

Tärkeintä on löytää ammatti joka oikeasti työnä kiinnostaa. Ammatin olisi myös hyvä olla jotenkin mielekäs, sellainen joka vastaa omaa arvomaailmaa. Eli mitään tupakkaa ei kannata lähteä markkinoimaan jos sitä pitää ihmiskunnalle tuhoisana.

Sillä ei ole mitään väliä mistä koulutus tulee. Olisi kyllä aina hyvä jos olisi jatko-opiskelumahdollisuuksia, sitte kun kunnianhimo myöhemmin kasvaa.

Jos tykkää työstään, sen jaksaa tehdä hyvin ja siinä menestyy, vaurastuu ja on onnellinen. Menestyä voi vaikka putkimiehenä, maalausliikkeen pitäjänä, palokonsulttina, kotihoitoyrityksen perustajana jne. 

Itse korkeakoulutettuna arvostan esim. kaikkia rakennusalan ammattilaisia, jotka oikeasti osaavat työnsä tai sairaanhoitajia, joiden työtä pidän tärkeämpänä ja jännittävämpänä kuin omaani.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 22:07"]

Lue sinua kiinnostavaa ainetta tai kahta avoimessa yliopistossa. Se auttaa seuraavana vuonna pääsykokeissa, sinulla on tuntuma onko ala sinulle oikea, ja saat nuo opinnot luettua hyväksi yliopistossa.

[/quote]Komppaan tätä. Lisäksi voi olla mahdollista hakea opiskelemaan näiden avoimen opintojen perusteella ns. väylän kautta, jos suorittaa tarpeeksi paljon ja hyvin tiettyjä kursseja. Tämä väylämahdollisuus ei tietysti ole kaikissa tutkinot-ohjelmissa tarjolla mutta kannattaa selvittää asia. Ja sen kriteeritkin voivat vaihdella paljon (esim. joissain riittää perusopinnot, toisessa vaaditaan enemmän...)

Nimimerkillä avoimen väylän kautta opiskelijaksi päässyt :)

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 21:56"]

Maisterinpapereissa kestää keskimäärin viisi vuotta. ET heitä kirvestä kaivoon ennen kuin olet 30.

[/quote]

Kiva lukea näitä viestejä.

30-v hakija, joka epäonnistuessaan taitaa rasvata köyden

Enpä tiedä onko silloin heikkoa ainesta, jos jää 3x 0.5-2p päähän sisäänpääsystä, varasijat 1-6... Hakijoita päälle 800.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 22:09"]

 Mitä tahansa ei kannata opiskella vaan jotta pääsee yliopistoon. Tunnen paljon työttömiä kielenkääntäjiä, taidehistorioitsijoita, biologeja, tutkijoita jotka eivät saa koskaan apurahaa.

Ja näitä erilaisia taideihmisiäkin on aivan liikaa. Joku insinöörin työ voi olla vaikka kuinka luovaa, mutta silti tytöt tunkevat taideteolliseen, sibeliusakatemiaan jne

Tärkeintä on löytää ammatti joka oikeasti työnä kiinnostaa. Ammatin olisi myös hyvä olla jotenkin mielekäs, sellainen joka vastaa omaa arvomaailmaa. Eli mitään tupakkaa ei kannata lähteä markkinoimaan jos sitä pitää ihmiskunnalle tuhoisana.

Sillä ei ole mitään väliä mistä koulutus tulee. Olisi kyllä aina hyvä jos olisi jatko-opiskelumahdollisuuksia, sitte kun kunnianhimo myöhemmin kasvaa.

Jos tykkää työstään, sen jaksaa tehdä hyvin ja siinä menestyy, vaurastuu ja on onnellinen. Menestyä voi vaikka putkimiehenä, maalausliikkeen pitäjänä, palokonsulttina, kotihoitoyrityksen perustajana jne. 

Itse korkeakoulutettuna arvostan esim. kaikkia rakennusalan ammattilaisia, jotka oikeasti osaavat työnsä tai sairaanhoitajia, joiden työtä pidän tärkeämpänä ja jännittävämpänä kuin omaani.

[/quote]

Olipas kivasti kirjoitettu, kiitos tästä. Ja tuo on kyllä niin totta, että yliopistossa on paljon aloja, jotka ei välttämättä työllistä. Ja vaikka työllistäisikin, niin palkka ei välttämättä ole kaksinen eikä itse työkään. Itse en päässyt yliopistoon, mutta pääsin ammattikorkeaan ja valmistuin tradenomiksi. Palkkani on nyt parempi kuin monen yliopiston käyneen ystäväni. Toki lääkärit erikseen, mutta ystäväpiirissäni on esim. lto, toimittaja ja kielenkääntäjä. Kaikki ällän oppilaita lukiossa. Silti työt kiven alla (paitsi lto:lla) ja palkka huono. Ei se yliopistotutkinto ole mikään työn (tai onnen) tae.