Lue keskustelun säännöt.
Siis tässä se nähdään, eihän 70kg nainen ole edes lihava, vaan just hyvä
16.01.2022 |
ja nämä on vielä lyhyitäkin. Kaikki aina luulee, että naiset painaa jotain 50kg ja 70kg on jo jäätävä läski - tässä todiste, että niin ei ole.
Kommentit (1022)
Amerikan tielle ollaan menossa kun ylipainoista pidetään normaalina.
Yhdessä liikkessä oli myytävänä työtakkeja ja niissä kokomerkinnät EU L ja USA M :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut näyttää tukevilta paitsi Johanna ja Lila.
Olen 159cm pitkä ja painan nyt raskaana (viikot 33+0) vajaat 69kg. Saman verran painoin edellisen kerran 4 vuotta sitten, kun elämä täyttyi opinnoista stressaamisesta ja hektisestä elämästä opiskelijajärjestön hallituksessa ja kaiken maailman kissanristiäisistä. Ehdin tässä välissä siis "laihduttaa" (lue: lopetin bileissä käymisen ja aloin syömään säännöllisesti kotiruokaa jättäen herkut vähemmälle, valmistuinkin juuri koronan kynnyksellä) parissa vuodessa noin 60 kiloon, painoin tämän verran vielä ennen raskautta. Perimmäisenä tarkoituksena ei ollut päästä tiettyyn painoon, vaan saada itselle parempi olo. Siksi se kait onnistuikin kuin huomaamatta.
Voin kertoa, että silloin 4 vuotta sitten näytin todellakin lihavalta. Varsinkin kun tiesin, että se kaikki ylimääräinen on itse kerättyä, eikä esim sairauden aiheuttamaa. Tiedän, ettei paino välttämättä kerro kaikkea, toisella se voi olla lihasta ja toisella läskiä. Itselläni oli ja on kuitenkin edelleen enemmän sitä läskiä.
Raskauden jälkeen en ole ryhtymässä himodieetille saadakseni vanhan vartaloni takaisin, mutta haluaisin silti päästä siedettävässä ajassa (1-2 vuotta) takaisin tuohon 60 kiloon. Tuossa painossa oloni oli huomattavasti parempi niin fyysisesti kuin henkisesti. Painonpudotusta tärkeämpää on kuitenkin keskivartalon vahvistaminen, ei mulla ennenkään pyykkilautavatsaa ollut mutta jatkossa keskivartalon tuki tulee olemaan tärkeämpää, kun pitää kanniskella pientä lasta.
Eli loppukaneettina: toinen on onnellinen painaessaan 70kg, toiselle siinä kohtaa ollaan jo merkittävän ylipainon puolella. Merkitystä on myös sillä, onko paino lihasta vai läskiä, ja onko ihmisellä lihavuuden takia esimerkiksi puutostiloja (yksipuolinen ruokavalio yms.). Se, että tilastollisesti suomalainen nainen painaa keskimäärin 70kg, ei tarkoita, että se olisi normaalia tai edes terveellistä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei voi olla totta että muka sopivat , oikeankokoiset vaatteet voivat samalla ihmisellä vaihdella monta numeroa.
Mulla on aina koko 34, joskus aniharvoin 36 on parempi mutta en todellakaan joudu ikinä edes katsomaan 38 , aina auttamatta liian iso.
En suostu uskomaan että vaikka kokoa 40 oleva voi joutua sovittamaan kokoja 36- 44 väliltä, että vaihtelua olisi muka niin paljon. Varmasti vähän Joo koot heittää mutta ei nyt sentään kymmentä numeroa vaan sovittajassa on silloin syy.
Ei siinä ole mitään uskomista, vaan sehän riippuu vartalotyypistä (mikä kai on tämän koko keskustelun pointti).
Olen n. 38/40 enkä kropaltani lainkaan standardin vaatekaavamallin muotoinen. Siispä yläosista minulla on vaatteita juurikin välillä 36-44! Muotoon leikatuista paidoista joudun ottamaan isomman, koska olen rintava. Toki sitten voi olla jo muualtakin liian iso... Ja samalla minulla on useita teepaitoja joiden malli on väljempi ja 36 mahtuu hyvin.
Riippuu myös täysin siitä haenko ihonmyötäistä vai rennompaa. Mekoissa joudun kokeilemaan 40 tai 42 jos malli on tiukka, mutta esimerkiksi huljuva viskoosimekko vyötärön kiristysnauhalla on yleensä 36 tai 38, paitsi jos yläosassa on napit. Silloin joutuu taas ottamaan isomman jotta napit ei sinkoile...
Tämä on normaalia jokaisella kurvikkaalle tai muuten kehon mittasuhteiltaan ei-standardikokoiselle. Yleensä joudun viemään sovituskoppiin vähintään kolme eri kokoa samasta vaatteesta ja on aivan sattumaa mikä niistä on juuri minun päälläni imartelevin.
Jos sinulle sopii kaikkien kauppojen tarjonnasta aina se sama koko, niin onneksi olkoon, olet täydellisesti kaavamallin mitoissa. Suurin osa ei kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mitä naisen pään sisällä on kaikkein tärkeintä! Koko ja näkö toisarvoista, jos älykkyyttä löytyy niin nainen tai mies kantaa itsensä tyylikkäästi on sitten laiha tai lihava.
Älykäs ei edes päästä itseään lihomaan,koska tietää sen tuomat riskit ja vaivat.Ylipainoiset tuppaa lihomaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.
Älykäs ihminen keskittää ajtuksensa kaikkeen muuhun, kuin jokaisen suupalan kyttäämiseen ja itsensä näännyttämiseen ja nauttii elämästä ja hyvästä ruuasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan nuo painot laitettu oikein? Nuo 2, joilla tosi lihavat jalat näyttävät paljon painavammilta kuin 70 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mitä naisen pään sisällä on kaikkein tärkeintä! Koko ja näkö toisarvoista, jos älykkyyttä löytyy niin nainen tai mies kantaa itsensä tyylikkäästi on sitten laiha tai lihava.
Älykäs ei edes päästä itseään lihomaan,koska tietää sen tuomat riskit ja vaivat.Ylipainoiset tuppaa lihomaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.
Älykäs ihminen keskittää ajtuksensa kaikkeen muuhun, kuin jokaisen suupalan kyttäämiseen ja itsensä näännyttämiseen ja nauttii elämästä ja hyvästä ruuasta.
Ja lopulta diabeteksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 159cm pitkä ja painan nyt raskaana (viikot 33+0) vajaat 69kg. Saman verran painoin edellisen kerran 4 vuotta sitten, kun elämä täyttyi opinnoista stressaamisesta ja hektisestä elämästä opiskelijajärjestön hallituksessa ja kaiken maailman kissanristiäisistä. Ehdin tässä välissä siis "laihduttaa" (lue: lopetin bileissä käymisen ja aloin syömään säännöllisesti kotiruokaa jättäen herkut vähemmälle, valmistuinkin juuri koronan kynnyksellä) parissa vuodessa noin 60 kiloon, painoin tämän verran vielä ennen raskautta. Perimmäisenä tarkoituksena ei ollut päästä tiettyyn painoon, vaan saada itselle parempi olo. Siksi se kait onnistuikin kuin huomaamatta.
Voin kertoa, että silloin 4 vuotta sitten näytin todellakin lihavalta. Varsinkin kun tiesin, että se kaikki ylimääräinen on itse kerättyä, eikä esim sairauden aiheuttamaa. Tiedän, ettei paino välttämättä kerro kaikkea, toisella se voi olla lihasta ja toisella läskiä. Itselläni oli ja on kuitenkin edelleen enemmän sitä läskiä.
Raskauden jälkeen en ole ryhtymässä himodieetille saadakseni vanhan vartaloni takaisin, mutta haluaisin silti päästä siedettävässä ajassa (1-2 vuotta) takaisin tuohon 60 kiloon. Tuossa painossa oloni oli huomattavasti parempi niin fyysisesti kuin henkisesti. Painonpudotusta tärkeämpää on kuitenkin keskivartalon vahvistaminen, ei mulla ennenkään pyykkilautavatsaa ollut mutta jatkossa keskivartalon tuki tulee olemaan tärkeämpää, kun pitää kanniskella pientä lasta.
Eli loppukaneettina: toinen on onnellinen painaessaan 70kg, toiselle siinä kohtaa ollaan jo merkittävän ylipainon puolella. Merkitystä on myös sillä, onko paino lihasta vai läskiä, ja onko ihmisellä lihavuuden takia esimerkiksi puutostiloja (yksipuolinen ruokavalio yms.). Se, että tilastollisesti suomalainen nainen painaa keskimäärin 70kg, ei tarkoita, että se olisi normaalia tai edes terveellistä kaikille.
Lisään tähän vielä, että vaikka olen lyhyt, niin en muodoiltani ole pieni ja hoikka, vaan kurvia löytyy suuntaan jos toiseen. Perse on leveä kuin seitsemän leivän leivinuuni, vyötärö kapea kuin mikä ja sitten yläkropassa E-kupin rinnat. Näillä spekseillä on usein vaikea löytää sopivia vaatteita, varsinkin silloin 70 kiloisena. Jos housut mahtuivat reisistä ja takamuksesta, ne hörtsäsivät vyötäröltä. Jotta paita sopi yläkropasta, oli se sitten liian iso vyötäröltä. Mekoissa oli pakko valita a-linjaisia, kynähameet menee kyllä mutta sitten näyttääkin 50-luvun pin upilta. Nykymuoti ja varsinkin pikamuoti on usein suunniteltu juuri 170cm pitkille, suhteellisen suoravartaloisille, niin yritä siinä sitten löytää jotain päällepantavaa. Toinen vaihtoehto on pukeutua telttaan, joka ei imartele ketään.
70kg niin silloin pituus pitää olla plus 180 naisella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 170 cm, 56 kg ja käytän xs-s kokoisia vaatteita. Vaikutanko isolta?
Olen 175 cm ja painan 25 kg. Olenko lihava?
Itse olen 164cm ja 74kg, vyötärönympärys n. 75cm. Kyykkään, penkkaan, hiihdän ja teen vatsoja varmasti enemmän kuin tavan suomalainen. En ole mikään kevyt keijukainen, enkä hoikka, mutta varmasti terveempi kuin moni muu. Syön viisi ravitsevaa ateriaa päivässä. Mieli, suoli ja hormonitoiminta pelittää.
Tällä hetkellä yritän kylläkin saada painon alle 70kg, jolloin vaatteet istuu mukavammin ja olo on tosiaan kevyempi, mutta kenellekkään muulle tai kansanterveydelle, ei tuolla minun 4 kg näillä elämäntavoilla ole mitään väliä.
Kuvasta päätellen Fanny on ikänsä puolesta ainut, jonka tulisi miettiä elämäntapojaan, sillä hänen painonsa koostuu pääasiassa laardista ja on ikä huomioiden vaarallista. 5kg joka vuosi, hän on 50-vuotiaana vaarallisen ylipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 179 cm pitkä ja painoni 62 kg. Harrastan paljon liikuntaa. Monen mielestä olen turhankin laiha, mutta tällaisena mulla on hyvä olla. Syömisiä en ole koskaan vahtinut.
Jutun naiset ovat kyllä reippaasti ylipainoisen puolella minusta.
N42
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivasti artikkelin naisilla on se paino kuitenkin jakaantunut, kun vartalot ovat säilyneet naisellisina.
Jotkut naiset keräävät massaa niin, että heistä tulee ns. top-heavyjä. Jalat jäävät tikuiksi ja jopa rasvattomiksi, hanuri näyttää surulliselta, koska pakarat eivät ole päässeet töihin, mutta ylävartalo on tynnyri. No eihän tuo ole valinta vaan geneettinen juttu, mutta taitaa olla ihmiselle kaikista vaarallisin tapa lihota, koska kaikki rasva keskittyy sisäelinten ympärille. Mieluummin siis reittä ja peppua kuin mahaa ja rintaa.
Itseasiassa monissa tapauksissa kertoo alkoholismista tai alhaiseata estrogeenista. Naisilla hormonit määräävät palkon sen rasvan paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70 luvulla. Joskus vanhoja kuvia katsellessa mietityttää miten sen ajan lihavat käyvät tämän päivän hieman pulleista.
Minä tulin joskus skannanneeksi lukion luokkakuvat 1980-luvun puolivälistä joten voin vilkaista niitä ja varmistua siitä että aika ei tosiaankaan kultaa muistoja.
30 oppilaan luokalla oli tasan kaksi silloisen mittapuun mukaan "läskiä" tyttöä ja poikaa. Kun kuvaa katsoo nyt niin nämä neljä ovat lähinnä normaalipainon ylärajoilla.
Miksi tämä sitten on huolestuttavaa? Siksi että kun meillä oli luokkakokous 40v ikäisenä, suunnilleen 3/4 oli hoikasta lähtökohdasta huolimatta turvonnut jopa nykyisen mittapuun mukaan lihaviksi.
Miltä maailma näyttää 20v kuluttua kun tänään puolet alkaa olla jo lukioiässä normaalipainon ylärajoilla tai yhä useampi reippaasti rajan väärällä puolella.
Kannattaa katsoa Pixarin lastenelokuva WALL-E, siinä on ihmiskunnan tulevaisuus hyvin kerrottuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei voi olla totta että muka sopivat , oikeankokoiset vaatteet voivat samalla ihmisellä vaihdella monta numeroa.
Mulla on aina koko 34, joskus aniharvoin 36 on parempi mutta en todellakaan joudu ikinä edes katsomaan 38 , aina auttamatta liian iso.
En suostu uskomaan että vaikka kokoa 40 oleva voi joutua sovittamaan kokoja 36- 44 väliltä, että vaihtelua olisi muka niin paljon. Varmasti vähän Joo koot heittää mutta ei nyt sentään kymmentä numeroa vaan sovittajassa on silloin syy.Ei siinä ole mitään uskomista, vaan sehän riippuu vartalotyypistä (mikä kai on tämän koko keskustelun pointti).
Olen n. 38/40 enkä kropaltani lainkaan standardin vaatekaavamallin muotoinen. Siispä yläosista minulla on vaatteita juurikin välillä 36-44! Muotoon leikatuista paidoista joudun ottamaan isomman, koska olen rintava. Toki sitten voi olla jo muualtakin liian iso... Ja samalla minulla on useita teepaitoja joiden malli on väljempi ja 36 mahtuu hyvin.
Riippuu myös täysin siitä haenko ihonmyötäistä vai rennompaa. Mekoissa joudun kokeilemaan 40 tai 42 jos malli on tiukka, mutta esimerkiksi huljuva viskoosimekko vyötärön kiristysnauhalla on yleensä 36 tai 38, paitsi jos yläosassa on napit. Silloin joutuu taas ottamaan isomman jotta napit ei sinkoile...
Tämä on normaalia jokaisella kurvikkaalle tai muuten kehon mittasuhteiltaan ei-standardikokoiselle. Yleensä joudun viemään sovituskoppiin vähintään kolme eri kokoa samasta vaatteesta ja on aivan sattumaa mikä niistä on juuri minun päälläni imartelevin.
Jos sinulle sopii kaikkien kauppojen tarjonnasta aina se sama koko, niin onneksi olkoon, olet täydellisesti kaavamallin mitoissa. Suurin osa ei kuitenkaan ole.
Mulla sama. Aina yläosa 1-2 kokoa isompi kuin alaosa. Ja sit niissä suuremmissa yläosissa on liian leveät hartiat ja hihat. Parempi (=pakko) siis suosia joustavia vaatteita, jotka kiristää tissien kohdalta ja on muuten sopivia :(
Jos 164cm nainen painaa 72 kg, niin on ylipainoinen. Eihän siinä ole kahta sanaa. Hyvä paino noin 180 senttiselle, jolla myös lihasta.
Kaksi ensimmäistä naista on normaalikokoisia, lopuilla alkaa olemaan jo vähän ylipainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mitä naisen pään sisällä on kaikkein tärkeintä! Koko ja näkö toisarvoista, jos älykkyyttä löytyy niin nainen tai mies kantaa itsensä tyylikkäästi on sitten laiha tai lihava.
Älykäs ei edes päästä itseään lihomaan,koska tietää sen tuomat riskit ja vaivat.Ylipainoiset tuppaa lihomaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.
Älykäs ihminen keskittää ajtuksensa kaikkeen muuhun, kuin jokaisen suupalan kyttäämiseen ja itsensä näännyttämiseen ja nauttii elämästä ja hyvästä ruuasta.
Ja lopulta diabeteksesta.
Olen elänyt aina noin ja ollut lievästi ylipainoinen koko ikäni ja olen jo yli 60, eikä tietoakaan diabeteksestä eikä muistakaan sairauksista. Alkoholi ei ole koskaan maistunut eikä tupakki.
Pakkausten kokojen kasvu on ikävä ilmiö. Nykyään piltit mättää karkkeja puolen kilon pusseista ja limppareita 1.5 litran pulloista. Omassa lapsuudessa oli kova juttu jos sai karkkipäivänä yhden .33 limpparin ja ehkä jotain 100 grammaa namua.
Tämä kehopositiivisuushöpötys johtaa siihen että vaikka jengi vetäis hattaraa suoraan suoneen ja lapiois kilotolkulla laardia naamariin, niin muiden pitää taputtaa ja kehua kuinka upeaa ja rohkeaa se on.
Luulen ja toivon että ylensyönnille käy niin kuin tupakoinnille ja siitä tulee vain muisto pöljemmistä ajoista.
Ihmisiä ei voi pakottaa liikkumaan, mutta sokerit ja vehnät saa pois kaupoista.
Minä tulin joskus skannanneeksi lukion luokkakuvat 1980-luvun puolivälistä joten voin vilkaista niitä ja varmistua siitä että aika ei tosiaankaan kultaa muistoja.
30 oppilaan luokalla oli tasan kaksi silloisen mittapuun mukaan "läskiä" tyttöä ja poikaa. Kun kuvaa katsoo nyt niin nämä neljä ovat lähinnä normaalipainon ylärajoilla.
Miksi tämä sitten on huolestuttavaa? Siksi että kun meillä oli luokkakokous 40v ikäisenä, suunnilleen 3/4 oli hoikasta lähtökohdasta huolimatta turvonnut jopa nykyisen mittapuun mukaan lihaviksi.
Miltä maailma näyttää 20v kuluttua kun tänään puolet alkaa olla jo lukioiässä normaalipainon ylärajoilla tai yhä useampi reippaasti rajan väärällä puolella.