1,5v oksentaa autossa aina selkä menosuuntaan matkustettaessa!

Varmasti melko rajoittavaa, jos oksentaa Aina! Ja varsinkin jos välimatkat on tuota luokkaa, siis oksentaaki bussissakin? Tai junassa? Ethän sä voi neljää vuotta elää noin, ettei mihinkään voi lähteä ilman oksennusshowta😳

Minäkin oksennan. Olen 48.

Mulla oli lapsena sana ongelma. Matkustin jo pienestä pitäen naama menosuuntaan. Tosin olen 90-luvun muksuja, tuolloin ei kai (?) ollut mitään yhtä hullua turvaistuin standardeja kuin nykyiset :D

Totta kai matkustaa sitten kasvot menosuuntaan. Muu olisi kidutusta.

Matkapahoinvoinnista voi kärsiä lapsetkin. Usein helpottaa, että voi matkustaa kasvot menosuuntaan, ja jos edelleen voi pahoin niin (aikuiset) voi matkustaa etupenkillä, että näkevät mihin ollaan menossa ja nimenomaan suoraan eteenpäin, eikä sivuikkunoista. Matkapahoinvointiin on lääkettäkin, mutta ei varmaan noin pienille? Suosiolla kuljettaisin etuperin, koska ei ole tarkoituksen mukaista laittaa joko lasta kärsimään tai kärsiä itse siitä, ettei pääse mihinkään, jos muuten olisi mahdollisuus mennä.

Itsekin oksennan, jos joudun istumaan esim. bussissa selkä menosuuntaan.

Kai takana voi istuin olla naama menosuuntaan, muttei etupenkillä, jos turvatyyny.

Oli selvästi pahoinvoiva selkä menosuuntaan, ja tietysti käänsin kasvot menosuuntaan.

No sitten vaan riskillä naama menosuuntaan ja toivoo ettei tule kolaria.

Käännä kasvot menosuuntaan. Suurinosa lapsista ei istu 4v asti selkä menosuuntaan. Aika vähän meillä silti kuolee lapsia liikenneonnettomuuksissa. Teillä on kuitenkin kunnon syy, minkä takia teette toisin. Lapsellekkin kidutusta tuo.

Mun lapsi matkapahoinvoi kans jo vauvana. Itki aina autossa vaikka muuten ei ollut mitään vialla, ja tavallanne kokeilimme kaikki kommervenkit ja systeemit ja sallitut/suositellut istuimetkin. Hän lopetti itkemisen ja oksentamisen kuin seinään kun siirryimme istuimeen jossa saattoi takapenkillä matkustaa kasvot menosuuntaan. Siirryimme pysyvästi kasvot menosuuntaan matkustamiseen kun hän oli 11kk vanha. 9-11kk iässä testasimme useasti selkä menosuuntaan matkustamista ja hän oksensi aina jos matka oli yli 2km pitkä. Itku ja ja kakominen alkoi kilometrin jälkeen.

http://turvaistuimet.blogspot.com/2017/12/matkapahoinvointi.html?m=1

Eikös turvatyynyn saa poistettua? Ja ota selvää asentohuimauksesta.

Sama meillä, tai ei oksentanut montaa kertaa mutta valitti huonoa oloa tauotta. Ei ikinä nukkunut autossa Nassu eteenpäin ja välteltiin autoilua kun voitiin. Ensin kesti maantieajoa, pienempiä maakuntateitä vasta 10 vuotiaana. Junaan varattiin vastakkaiset paikat jotta lapsi saatiin oikeinpäin. Matkapahoinvointilääkkeet suositus vasta 12v joten ei saatu reseptiä.

Ainoa hyvä puoli ettei lapsi kinunnut vuosittaista huvipuistoretkeä vielä alakoulussakaan. Ja istui mielellään turvavyöistuimessa vielä 145-senttisenä kun siitä näki paremmin ulos.

Siinä 12-13 vuotiaana helpotti lopulta kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapsena sana ongelma. Matkustin jo pienestä pitäen naama menosuuntaan. Tosin olen 90-luvun muksuja, tuolloin ei kai (?) ollut mitään yhtä hullua turvaistuin standardeja kuin nykyiset :D

Kyllä 90-luvulla oli jo suositus selkä menosuuntaan matkustamisesta. Ei oo kyse mistään standardeista vaan fysiikasta ja faktoista, selkä menosuuntaan suositellaan pitämään niin kauan kuin mahdollista (suurimmalla osalla lapsista se onnistuu koon puolesta 5-7-vuotiaaksi asti).

Sisäkorvaongelma? Aivot kuvattu?

Oksentaminen johtuu siitä, että aivot näkevät maiseman pysyvän paikallaan (takapenkki), mutta tasapainoaisti ilmoittaa kaiken liikkuvan. Tämä ristiriita saa aivot tekemään seuraavan päättelyn: Ihmisen on täytynyt syödä jotain myrkyllistä koska aistit toimivat epäluotettavasti ja se pitää myrkytyksen aihe poistaa elimistöstä. Tästä seuraa huono olo ja oksennus. Paha olo loppuu vasta sitten, kun näkymä vastaa tasapainoaistin kautta saatua informaatiota.  Lääkityksellä tämä reaktio voidaan sammuttaa.

Älä koskaan annan lapsen lukea tai pelata kännykällä autossa, vaikka hän matkustaisi kasvot menosuuntaan. Se voi riittää, koska näkymä pysyy silloin taas paikoillaan.

Mulla myös itsellä ollut ja nyt lapsella on matkapahoinvointia. Hän on saanut olla kasvot menosuuntaan heti kun siirtyi pois turvakaukalosta. Mutta, autoilumme on täysin satunnaista, noin kahtena päivänä kuukaudessa mummolareissuilla. Siksi näen riskin pienenä onnettomuudelle, jossa istuimen suunnalla olisi kriittinen merkitys. Jos autoilisimme päivittäin, en tiedä uskaltaisinko uhmata suositusta. Kevyt vaatetus, pieni syötävä autossa ja auton hyvä ilmanvaihto auttavat meillä - tosin tätä et kysynyt.

On myös olemassa akupisteisiin perustuvia pahoinvointirannekkeita joita saa apteekista ja joista ei ole ainakaan haittaa. Sellainen tuli vielä mieleen että jos autoilet usein yksin lapsen kanssa, myös lapsen oksentelu on liikenneturvallisuusriski, koska se vie huomiotasi ajon aikana. Se puoltaisi istuimen kääntämistä. Voit miettiä myös autonne turvallisuutta. Jos auto on vanha pieni kottero, turvallisuus on eri luokkaa kuin suht uudessa isommassa autossa jossa erilaisia turvallisuutta lisääviä ominaisuuksia.

Itse olen huomannut, että myös ajotavalla on merkitystä. Omaa ajotyyliä on kyllä vaikea muuttaa ja voi olla vaikeaa tiedostaa että siitä on kyse. Vähänkään liian voimakkaat jarrutukset, kiihdytykset tai liian lujaa mutkaista tietä niin kyllä jo laatta lentää.

Tämä pahoinvointi autossa valitettavasti on myös opittua, että jos ensimmäisten reissujen joukossa on ollut liian kovaa kyytiä, vaikka toisen vanhemman kyydissä, niin ei se sitten enää auta myöhemmin jos vaikka ajaa kuinka rauhallisesti.

Kannattaa valita mahdollisimman turvallinen istuin jos mikään muu ei auta pahoinvointiin kuin kasvot menosuuntaan matkustaminen. Turvallisuutta lisää isofix, top tether tai tukijalka. Itse valitsisin joko Maxicosi Beryl tai britax advansafix i-size.