esikoisen reagointi vauvantuloon..

Hyvältä toi teidän toimintanne kuulostaa. Kai lapsenne uuteen tulokkaaseen tottuu, kunhan vaan otatte hänet aina mukaanne kaikkeen vauvajuttuun.

Vähentäkää vauva-asian määrää? :) Piti juuri tästä samasta asiasta tulla hakemaan viestejä, meillä ikäeroa tulee justiinsa 5 v ja nuorempi syntyy syksymmällä. Tuntuu siltä, että lapsella on jo niin paljon "omia" juttuja, omat kaverit, omat lelut, omat rutiinit, että ajatus siitä että tänne tulee joku outo pätkä on ihan käsittämätön. Meidän lapsen tuntien taidetaan pitää vauvajutut "siinä ohessa", eikä tehdä kovin isoa numeroa. Hyvin pieniä juttuja ja tälle lapselle sopivia, eli saa auttaa pinnasängyn kokoamisessa, vauvan tavaroiden lajittelemisessa eri laatikoihin ja harsojen taittelu - konkreettista puuhaa ja vanhempien auttamista, joka on nyt tämän ikäiselle aika tärkeä juttu. :) Vähän kerrallaan, muuten lyö varmasti liinat kiinni. Ja lisäksi tietty nyt on ihan normaalia, että lapsi tämän ikäisenä kiukuttelee vähän mistä sattuu, ei oo vaarallista ja kuuluu kehitysvaiheeseen. :) Paljon positiivista palautetta, paljon kiitosta kaikesta missä lapsi auttaa tai on omatoiminen, paljon haleja ja nyt kun on kesä tulossa, niin paljon ulkoilua, luonnon tutkimista ja jätskillä käymistä. Kyllä se tästä. :)

Joo :) ollaankin rajotettu vauvasta puhumista paljon esikoisen aikaan ja sukulaisia pyydetty tekemään samoin, ettei koko elämä käänny vaan vauvajutuiksi. Ei meitä niinkään hiillosta tää kiukuttelun määrä, kärsivällisyys tuntuu kasvavan itelläkin koko ajan, mutta jotenkin haluais vaan tukea esikoisen kasvua ja kehitystä 100% oikein ja tuntuu välillä että on ihan hukassa näiden älyttömien kiukuttelujen ja tottelemattomuuden kanssa. On lapsi aina jääräpäinen ja omapäinen ollu, mutta tää on jo jotain aivan käsittämätöntä. Pikkuveljen tulo on kuitenki näköjään ilonen asia, laulelee aina vatsalle ja kyselee paljon aika-ajoin vauvasta jne. Täytyy nyt vaan toivoa että helpottuu, mitä pikemmin sen parempi ;) Onneksi tulee kesä, itse jäänkin lomalle nyt kesäkuun alusta niin saa lapsenkin pois päiväkodista ja vietettyä oikein kunnolla yhteistä aikaa ilman aikatauluja ja stressiä, ehkä se auttaa ainakin vähäsen.

Ap

Uppaan vähän, jos sais kokemuksia!!

Ap

Sanot että jos ei huono käytös lopu niin uudesta pienoisesta tulee sun lempi lapsi jota lellitään enemmän kuin häntä. XD Jebou!

Jostain kuulin, että uuden lapsen saaminen on vanhalle vähän sama, kuin mies toisi uuden naisen kotiin. Mutta ihan hyvältä teidän toimintanne kuulostaa, jos samalla sekä rajoitatte vauvasta puhumista ja otatte lapsen mukaan vauvam tuloon ostosten jne kautta. Eiköhän se siitä :)

Meidän esikoinen oli kaksivuotias, kun tuli vauva. Minä en valmistellut asiaan ollenkaan, tietty oli jotenkin sivussa puhetta. Lasten isä ennemminkin puhui isosiskoksi tulosta. Meillä oltiin sitten kiukuttelevaisia ja tottelemattomia ensi kuukaudet. En tiedä johtuiko kahden ikävuoden kiukusta vai vauvasta. Yritin antaa esikoiselle aina vauvan päiväunien aikaan spesiaaliaikaa. Mutta nyt vauva jo kohta vuoden ja se on kuulemma tämän meidän esikoisen vauva. Minä olen varmaan tehnyt kaiken väärin kasvatusalan ammattilaisten mielestä, mutta lapset on tällä hetkellä iloisia reippaita lapsia. Odotellaan uutta ikäkautta, kun mikään ei passaa :)

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:03"]Jostain kuulin, että uuden lapsen saaminen on vanhalle vähän sama, kuin mies toisi uuden naisen kotiin.
[/quote]

Ohoh, aika rankkaa jos noin on. Ei kai tässä auta kun antaa ajan kulua, katsotaan mitä se sit tuo tullessaan.. Aloitellaan heti elokuussa jumppaharrastus esikoiselle, niin on jotain omaa kivaa siinä arjen ohessa ja itselleen mieluista tekemistä. Täytyy varmaan pyytää esikoisen kavereita useemmin kylään leikkimään, isoja kun ovat niin keskenään hyvin pari tuntia viihtyyvät kunhan itse on vaan tässä tarvittaessa.

Miten muuten teillä esikoisen nukkuminen yöhuutojen aikaan? Ovatko heränneet?

Ap

Meillä on kohta 5 v täyttävä tyttö ja huudon määrä on vakio. O_o Tuntu siltä, että on niin paljon tunteita ja kokemuksia, ettei pieni pää pysy perässä. Menee niin tunteella tilanteesta toiseen. Tärkeintä että aikuinen pysyy rauhallisena ja muistaa, että kaikki mitä lapsi sanoo ei ole ihan totta. Esim. meillä vedettiin megaitkut kun hävisi lautapelissä ja huusi että haluaa pelata uudestaan. Oikeasti ei ollut väliä uudestaan pelaamisella, vaan lapsi tarvitsi aikuista pärjäämään häviämisestä tulleen pahan mielen kanssa. Pitää siis osata miettiä mikä sitä lasta oikeasti riivaa. :D

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 16:06"]Meillä on kohta 5 v täyttävä tyttö ja huudon määrä on vakio. O_o Tuntu siltä, että on niin paljon tunteita ja kokemuksia, ettei pieni pää pysy perässä. Menee niin tunteella tilanteesta toiseen. Tärkeintä että aikuinen pysyy rauhallisena ja muistaa, että kaikki mitä lapsi sanoo ei ole ihan totta. Esim. meillä vedettiin megaitkut kun hävisi lautapelissä ja huusi että haluaa pelata uudestaan. Oikeasti ei ollut väliä uudestaan pelaamisella, vaan lapsi tarvitsi aikuista pärjäämään häviämisestä tulleen pahan mielen kanssa. Pitää siis osata miettiä mikä sitä lasta oikeasti riivaa. :D
[/quote]

Tuollainen on normaalia ikävaihetta noin 5-vuotiaalle, miksipä ei aiemmin ja myöhemminkin. (Pettymysten käsittelyä)