Oon lusinut nyt kolme vuotta lapsen kanssa kotona

Ehdottomasti palaat töihin! Kyllä pitempi poissaolo jo vaikuttaa uraan. Puhumattakaan eläkkeestä jne. Itse en ole uskaltanut olla töistä pois kuin kaksi vuotta kerrallaan, muuten olisin pudonnut kelkasta totaalisesti. Sekin on kollegoihin kerrattuna pitkä aika.

Sinun päätös, ei miehen. Piste.

Mene töihin! Jos mies ei halua laittaa lasta hoitoon niin mies voi sitten itse jäädä lapsen kanssa kotiin.

Mä olin kuusi vuotta kotona ja monta organisaatiomuutosta kerkesi olla välissä. Mulla siis kaksi lasta ja ikäeroa 3v. Mä sopeuduin hyvin töihin. Sain kunnon koulutuksen tehtäviini. Motivaatio on kunnossa ja työt sujuneet tosi hyvin. Entäs jos sä palaisit niin pystyisitkö tekemään esimerkiksi lyhennettyä työaikaa?

Kun itsekin jo käytät termiä "lusia kotona" niin epäilen, että kotiin jääminen olisi sinulle mitenkään hyvä vaihtoehto.

Jos koet, että lapsen kanssa kotona oleminen on virikkeetöntä ja tylsää, eikä anna sinulle mitään positiivisessa mielessä - todennäköisesti lapsellakaan ei ole kovin kummoista sinun kanssasi. Eli lapsen on hyvä päästä tarhaan oppimaan sosiaalisia taitoja ym. Lisäksi jokainen kotonaolovuosi on pois sinun eläkkeestäsi. Ehkä tuntuu nyt kaukaiselta ajatukselta, mutta ehkä teillä tiet eroaa miehen kanssa ennen sitä. Silloin mietit miksi uhrasit omat uratavoitteesi teidän perheen eteen ja maksat siitä sitten vielä vanhoilla päivillä?

Kiva asenne -" lusinut kolme vuotta kotona lapsen kanssa". Moni olisi iloinen, jos olisi ollut mahdollista jäädä lapsen kanssa kotiin. Mene ihmeessä töihin, ei lapselle tee hyvää, jos äiti kokee kotona olon vankilaksi. Ei mies sinun asioistasi päätä ja lapselle on taatusti parasta päästä päiväkotiin.

Olisi kannattanut tehdä heti putkeen lapsi tai kaksi lisää, niin olisit saanut lusittua kertarutaisulla vauvavaiheen. Kyllä naisen työura ilman muuta vielä nykyäänkin kärsii lapsista. Ensin lapsettomana olet potentiaalinen lisääntyjä ja sitten olet vauvalomalla ja potentiaalinen hoitovapaanvenyttäjä. Hoitovapaalla putoat sitten lopullisesti kelkasta. Osaaminen rapistuu ja eläketurvaan jää aukko. Hyvänä puolena on se, että mies voi tehdä uraa vapaammin.

Kyllä jokaisen perheen tärkein assetti on mies, joka haluaa jakaa lapsiperheen arjen ihan käytännössä näin osaltaan pitää huolta siitä, että vaimon työelämä ei kohtuuttomasti kärsi vauvvapaiden takia.

Saako kysyä? Tämä ei liity suoraan aloittajaan vaan tähän asenteeseen että "lusitaan kotona". Miksi itseään töissä tehokkaana ja aikaansaapana pitävät naiset taantuvat kotona ameeboiksi jotka eivät edes yritä järjestää sitä virikettä? Jos on kerran omien sanojen mukaan hurja käyttämätön kapasiteetti. Kotona on aikaa ja mahdollisuuksia järjestää vaikka mitä menemistä ja tekemistä ihan omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, mut sitä ei tehdä,  vaan venytään ja vanutaan ja valitetaan kun on niin hirveän tylsää eikä lapsi viihdytäkään äitiään.

Ihan pienenä pointtina, silloin ei kuulosta kunninahimoiselta uraihmiseltä vaan tietyllä lailla laitostuneelta ihmiseltä, joka ei osaa elää omaa elämäänsä ja nauttia siitä, vaan tarvitsee päiviinsä jonkun toisen antaman rytmin ja rakenteen ja valmiina annetun sosiaalisen elämän. Eli helppoja ratkaisuja, mut vähän sääli että se ainutlaatuinen aika elämässä, jolloin voisi oikeasti tutustua itseensä, ohitetaan mahdollisimman nopeasti.

Jos et nyt mee töihin, työsuhde loppuu

Oletko lapsen mielipidettä kysynyt?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:27"]

Saako kysyä? Tämä ei liity suoraan aloittajaan vaan tähän asenteeseen että "lusitaan kotona". Miksi itseään töissä tehokkaana ja aikaansaapana pitävät naiset taantuvat kotona ameeboiksi jotka eivät edes yritä järjestää sitä virikettä? Jos on kerran omien sanojen mukaan hurja käyttämätön kapasiteetti. Kotona on aikaa ja mahdollisuuksia järjestää vaikka mitä menemistä ja tekemistä ihan omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, mut sitä ei tehdä,  vaan venytään ja vanutaan ja valitetaan kun on niin hirveän tylsää eikä lapsi viihdytäkään äitiään.

Ihan pienenä pointtina, silloin ei kuulosta kunninahimoiselta uraihmiseltä vaan tietyllä lailla laitostuneelta ihmiseltä, joka ei osaa elää omaa elämäänsä ja nauttia siitä, vaan tarvitsee päiviinsä jonkun toisen antaman rytmin ja rakenteen ja valmiina annetun sosiaalisen elämän. Eli helppoja ratkaisuja, mut vähän sääli että se ainutlaatuinen aika elämässä, jolloin voisi oikeasti tutustua itseensä, ohitetaan mahdollisimman nopeasti.

[/quote]

Kotona olevalla ei ole sellaista rahaa ja "valtaa" kuin työssä kävijällä. Itse en ole ikinä arvostanut kotiäitejä, koska kotona olo on mielestäni kuin yhtä jatkuvaa viikonloppua lapsien kanssa. Siksi myös kokisin itse kotona lasten kanssa olemisen hyvin ahdistavaksi. En voisi arvostaa itseäni. Olisin kuin pummi, toisten armoilla. Terveisin sivukommentoija, joka ottaa osaa kotona lusijoiden tilanteeseen.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:37"]

Oletko lapsen mielipidettä kysynyt?

[/quote]

Eiköhän aikuisten kuulu päättää noin vakavista asioista, ei pikkulapsen, joka ei maailman järjestelmistä ymmärrä vielä yhtään mitään.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:27"]

Saako kysyä? Tämä ei liity suoraan aloittajaan vaan tähän asenteeseen että "lusitaan kotona". Miksi itseään töissä tehokkaana ja aikaansaapana pitävät naiset taantuvat kotona ameeboiksi jotka eivät edes yritä järjestää sitä virikettä? Jos on kerran omien sanojen mukaan hurja käyttämätön kapasiteetti. Kotona on aikaa ja mahdollisuuksia järjestää vaikka mitä menemistä ja tekemistä ihan omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, mut sitä ei tehdä,  vaan venytään ja vanutaan ja valitetaan kun on niin hirveän tylsää eikä lapsi viihdytäkään äitiään.

Ihan pienenä pointtina, silloin ei kuulosta kunninahimoiselta uraihmiseltä vaan tietyllä lailla laitostuneelta ihmiseltä, joka ei osaa elää omaa elämäänsä ja nauttia siitä, vaan tarvitsee päiviinsä jonkun toisen antaman rytmin ja rakenteen ja valmiina annetun sosiaalisen elämän. Eli helppoja ratkaisuja, mut vähän sääli että se ainutlaatuinen aika elämässä, jolloin voisi oikeasti tutustua itseensä, ohitetaan mahdollisimman nopeasti.

[/quote]

Joo, nämä päiväkodeissa kasvatetut äidit eivät ole kotona tai työpaikoilla mitenkään luovia ja oma-aloitteisia kun ovat vauvasta asti tottuneet järjestettyyn toimintaan. Siksikin kotihoito ja aktiivinen äiti tai isä yhdistettynä muutaman tunnin viikottaiseen tai päivittäiseen kerho-, muskari- tai leikkipuistohoitoon jotta vanhemmat saavat vapaata ja lapsi leikkiseuraa ja kavereita.

Mikäli aiot tehdä enemmän kuin yhden lapsen niin olisi parempi kun olisit lusinut ne kaikki lapset samalla vapaalla etkä pomppisi edestakaisin vapaiden ja työn välillä. Huononnat meidän muidenkin naisten työ- ja uramahdollisuuksia kun et ota vastuuta vaan kaadat sen työnantajasi ongelmaksi kun sinulla on oikeus. Tosin jos kotonaolo tuntuu lusimiselta niin ehdottomasti sitten töihin ja lapsi hoitoon saamaan virikkeitä. Et ole hyvää seuraa lapsellesi.

Jos on koulutettu ammattilainen tai asiantuntija niin nykyjohtajapolvi ei pidä enää minkäänlaisena ongelmana sitä, että olet muutamia vuosia kokonaan tai osa-aikaisesti pois työelämästä. Pitävät enemmän ongelmana sitä, että yrität ajaa moniajoa etkä siis pysty keskittymään mihinkään. Ainakin jos työsi on helppoa, suorittavaa työtä vaativampaa.

Eikö sinun pidä irtisanoutua työstäsi, jos nyt vielä jäät kotiin, kun lapsi on jo täyttänyt 3? Eihän työnantajalla ole velvollisuutta pitää sinua työsuhteessa enää, jollet palaa töihin.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:09"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:27"]

Saako kysyä? Tämä ei liity suoraan aloittajaan vaan tähän asenteeseen että "lusitaan kotona". Miksi itseään töissä tehokkaana ja aikaansaapana pitävät naiset taantuvat kotona ameeboiksi jotka eivät edes yritä järjestää sitä virikettä? Jos on kerran omien sanojen mukaan hurja käyttämätön kapasiteetti. Kotona on aikaa ja mahdollisuuksia järjestää vaikka mitä menemistä ja tekemistä ihan omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, mut sitä ei tehdä,  vaan venytään ja vanutaan ja valitetaan kun on niin hirveän tylsää eikä lapsi viihdytäkään äitiään.

Ihan pienenä pointtina, silloin ei kuulosta kunninahimoiselta uraihmiseltä vaan tietyllä lailla laitostuneelta ihmiseltä, joka ei osaa elää omaa elämäänsä ja nauttia siitä, vaan tarvitsee päiviinsä jonkun toisen antaman rytmin ja rakenteen ja valmiina annetun sosiaalisen elämän. Eli helppoja ratkaisuja, mut vähän sääli että se ainutlaatuinen aika elämässä, jolloin voisi oikeasti tutustua itseensä, ohitetaan mahdollisimman nopeasti.

[/quote]

Joo, nämä päiväkodeissa kasvatetut äidit eivät ole kotona tai työpaikoilla mitenkään luovia ja oma-aloitteisia kun ovat vauvasta asti tottuneet järjestettyyn toimintaan. Siksikin kotihoito ja aktiivinen äiti tai isä yhdistettynä muutaman tunnin viikottaiseen tai päivittäiseen kerho-, muskari- tai leikkipuistohoitoon jotta vanhemmat saavat vapaata ja lapsi leikkiseuraa ja kavereita.
[/quote]

Höpö höpö. Itse olen kotikasvatettu 80-luvulla, mutta sen ajan kotiäitiystodellisuus oli aivan eri kuin nykyään. Kerhoissa käytiin mekin, muutoin "virikkeet" tulivat luonnosta ja kavereista, vapaudesta tulla ja mennä, EI siitä, että äiti olisi vieressä ollut tarjoamassa niitä virikkeitä 24/7. Sen ajan kun äiti siivosi tai kokkasi, me lapset olimme keskenämme pihalla, metsässä, milloin missäkin. Nykyään se sama olisi jo lasu-ilmoituksen paikka.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:27"]Saako kysyä? Tämä ei liity suoraan aloittajaan vaan tähän asenteeseen että "lusitaan kotona". Miksi itseään töissä tehokkaana ja aikaansaapana pitävät naiset taantuvat kotona ameeboiksi jotka eivät edes yritä järjestää sitä virikettä? Jos on kerran omien sanojen mukaan hurja käyttämätön kapasiteetti. Kotona on aikaa ja mahdollisuuksia järjestää vaikka mitä menemistä ja tekemistä ihan omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, mut sitä ei tehdä,  vaan venytään ja vanutaan ja valitetaan kun on niin hirveän tylsää eikä lapsi viihdytäkään äitiään.
[/quote]

En ole ap, mutta olen lasten kanssa kotona ja käyn samalla yliopistoa. Tekemistä siis on, mutta silti koen lasten kanssa, siis ihan pienten lasten, olemisen aika tylsänä. Vaikka en olekaan ameeba.