Rakentavaa keskustelua parisuhteen seksihalujen kohtaanto-ongelmista (mies haluaa, nainen ei)

Tiedän ettei täm ole jokaisen ihmisen ja jokaisen parisuhteen ongelma, mutta itselleni on ja haluaisin vertaistukea. Asia on sikäli hankala, koska siinä ei voi välttää mies vs nais -näkökulmia ja tulee helposti kärjistyksiä. Mutta pystyttäisiinkö näin kokemusasiantuntijoina kuitenkin tuomaan rakentavia näkökulmia asiaan? Asia on iso, henkilökohtaisesti valtava taakka molemminpuolisen pettymyksen, torjutuksi tulemisen, yksinäisyyden ja hyväksikäytön tunteiden vuoksi, ja luulisi että kansanterveydellisestikin merkittävä. Perheistä puhumattakaan.

Ajattelisin että rakentavan keskustelun vuoksi jokaisen tulisi tunnistaa oma tilanteensa ja ymmärtää ettei kaikkien kokemukset ole samoja. Itse olen välillä katkera ongelmasta - tasapainoilen haasteen kanssa. Olen se ns. haluttomampi osapuoli, vaikka en myönnä että olisin haluton. Jos seksin voisi eristää muusta elämästä niin ongelma olisi ratkennut jo, mutta jos toisella ne halut kärjistyy aina kun tietty määrä tunteja on täynnä edellisestä kerrasta, ihan riippumatta mistään muusta ml. se oma käytös, se on raskasta. Tämäkin viikonloppu uhkaa mennä synkissä tunnelmissa. Onko mitään vinkkejä millä kohottaa toiveikkuutta?