kun nuori hölmöyttään jättää amiksen kesken,

Eikö kukaan viitsi vastata? Neuvoka ja auttakaa, ahdistaa.

Ei se ole hölmöyttä. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Itse lähdin sitten uuteen kouluun seuraavana syksynä, eikä ketään kiinnostanut. Mihinkään ei tarvitse ilmoittaa ettei tee mitään, ellei halua rahaa. Muutama ystävä on lopettamisen jälkeen ollut tekemättä mitään, ketään ei kiinnosta.

No kunhan varmista että on terve, eikä riippuvuuksia ole. Voit tarjota esim armeijaan lähtöä, työkkäriä, muita opinahjoja, oppisopimuskoulutusta. Kyllä se vielä johonkin lähtee, älä tee oloaan liian viihtyisäksi kotona.

On se hölmöyttä, helppo koulu ja saisi edes korvauksia ku valmistuu. Nyt on kivinen tie edessä ja epärealistinen käsitys tulevaisuudesta. En voi tajuta miten meidän perheessä on yksi tuommoinen, muut lapset hoitaa normaalisti asiansa ja vanhemmat aina käyneet töissä. Yksi heittäytyy luuseriksi, en jaksa tajuta. Oon tarjonnu lääkäriä ja psykologia jos ongelmia, mutta ei halua tai kuulemma tarvitse. Käsittämätöntä.

Jos sitten kuitenkin on tuntenut osaamattomuutta siellä koulussa muihin verraten? Jospa on kyse sellaisesta.

Meillä on myös yksi lapsi tuommoinen, ei jaksa käydä koulua ja halusi töihin. Nyt sitten ei jaksa käydä töissä ja haluaisi kouluun, mutta ei jaksa lukea pääsykokeisiin. Saas nähdä mitä näistä tulee, eipä tässä voi muuta kuin tarjota ideoita ja olla kärsivällinen. Mutta kotiin ei kyllä jää makaamaan tekemättä mitään, siitä pidetään kiinni.

Toisekseen nykymaailma on niin valmiiksi pureskeltu ja tuttuihin kaavoihin kangistunut, että ehkä tämmöisiä oman tien kulkijoitakin tarvitaan. Eihän tämä muuten enää pitkän päälle voi toimia.

Ehkä opiskeleminen ei kiinnosta tai sitten se ala, jota opiskeli amiksessa, ei ollutkaan hänen juttunsa.

Itse jätin ammattikoulun kesken, vaikka kuinka oli isoäitini harmissaan. Omia vanhempiani tämä ei paljoa hetkauttanut. Olin muuttanut omilleni ennen koulun alkua, joten asuin yksin ja pidin "vapaata" ensimmäiset kaksi kuukautta koulun keskeyttämisen jälkeen. Sen jälkeen sitten työkkärille kirjoille, kävin työharjoittelussa työkkärin kautta ja siitä vähän eteenpäin onnisti ja sain työpaikan, jossa olen edelleen töissä.

Nyt takaisin koulun penkille, lukiota käyn ja siitä seuraavaksi suuntana yliopistoon opiskelemaan, kun vihdoin tiedän mitä haluan. Tiedän, että pääsen sinne, jos oikeasti panostan opiskelemiseen. :)

Amiksessa on pahimmillaan todella turhauttavaa, kun hommat eivät etene ja mitään ei opi. Ehdota lapselle vaikka oppisopimuskoulutusta samalta alalta tai ohjaa työkkäriin ja sitä kautta työkokeiluun tms. 

Itse lopetin ammattikoulun kahden vuoden jälkeen ja vaihdoin lukioon. Ala ei kiinnostanut ja jaksaminen lopussa. Yksi työssäoppiminenkin olisi ollut rästissä joten työtä olisi riittänyt siitä huolimatta että jäljellä olisi ollut vain vuosi. Lukiossa on saanut miettiä tulevaisuutta ja "elää teini-iän uudelleen."

Voi kun itsekin olisin osannut aikoinaan keskeyttää yliopiston ennen kuin valmistuin sieltä pitkäaikaistyöttömäksi. Jos koulu ei kiinnosta on sitä turha jatkaa. Nuori toki tarvitsee toisen suunnitelman pikaisesti.