Pilaan aina lupaavat ihmissuhteet, onko mulla enää toivoa?

Musta tuntuu, että olen sosiaalisesti taidoton tumpelo. Olen kasvanut huonoissa oloissa ja tullut hyvin ihmisaraksi. Tuntuu, että en ole koskaan oppinut luomaan ihmissuhteita. No nyt edelleen aikuisena: en vaan osaa. Olen ehkä liian intensiivinen, tai ehkä paljastan itsestäni liikaa - tai jotain. En oikein edes jaksa sellaista pintapuolista smalltalkia hirveän hyvin. Ongelmani on nimenomaan oikeiden ihmissuhteiden luominen. Pinnallisissa tuttavuuksissa olen hyvä, ja ihmiset on alkuun kiinnostuneita musta, mutta sitten sössin. Miten voi oppia, kun ei saa edes mahdollisuuksia? Elänkö mä vain elämäni ilman yhtäkään aitoa, syvempää suhdetta paljastamatta koskaan itsestäni mitään?