Saako keski-ikäinen enää samoja tunnetiloja kuin nuorena?

Kyllä saa, mutta se itsellä ainakin edellytti elämän uudelleen järjestelyä

Ei saa, koska kaikki mahdolliset tunteet ja tilat on koettu jo aiemmin.  Keski-iässä kokee helpommin mielenrauhaa ja seesteisyyttä, kun nuorena jännitys ja innostus kupli suonissa.

t. nainen 52v

Tunteet on vaan tunteita. Ei ne ole oikeastaan totta eikä niiden varaan voi rakentaa elämää.

Ei saa ilman psykedeelejä, onneksi. En edes haluaisi.

Ei saa. Ei sitten millään.

Tunteet on elämän suola. Vielä vanhempanakin. Ilman tunteita elämä on lähes sietämätöntä.

Ihan hyvä vaan, ettei saa. Ei ole enää toistuvasti vaikeuksissa sinisilmäisyyttään vaan malttaa istua hetken ja seurailla. Antaa nuorempien koheltaa ja testata hommat ensin, eikä turhaan rasita itseään ;)

Ei. Aivosynapsit on jo kuluneet ja rappeutuneet nuoruuden kokemisen huumassa sekä aivovälittäjäaineiden tuotanto heikentynyt ja vastaanottoreseptorit vähentyneet.

Vain huumeiden avulla.

Beem there done that.

Tiettyyn rajaan tekemällä uusia.

Mutta pelot ja arkuus ja heikko itsetunto katoaa täysin. Ei pelota pitää maskia tai esiintyä lavalla tai mennä telkarin studioon.

Jaa. En tiedä onko minulla menossa joku keski-iän kriisin kakkosvaihe vai mikä, mutta viimeiset puoli vuotta olen ollut kuin teini. Toki vain silloin kuin olen yksin kotona, en julkisilla paikoilla. Masennuskauden jälkeen otan kyllä hyvät fiilikset ilolla vastaan, vaikka jos joku minut näkisi täällä bilettämässä yksikseni kuin viimeistä päivää, luulisi varmaan että olen seonnut lopullisesti.

Niin minäkin luulin, ettei olisi mahdollista, mutta näköjään miestä vaihtamalla pääsi sellaiseen ekstaasiin (ilman päihteitä) etten olisi uskonut mahdolliseksi.

Saa, muttei yhtä voimakkaita.

Minä saan, yhtä voimakkaitakin. Mutta pääsääntöisesti fiilis kuitenkin rauhallisempi. 

Ei, mutta hyvä puoli on että se toimii molempiin suuntiin. Ei tule myöskään enää niitä aivan karmeita paskafiiliksiä.

Seksi ei kiinnosta nelikymppisenä enää yhtään. Mutta ehtihän sitä nuorena.

En minä ainakaan. Kaikki ihanimmat ja voimakkaimmat muistot ovat lapsuudesta. Olisi ihanaa jos vielä voisi tuntea niin täydellistä, puhdasta iloa ilman mitään muita synkempiä sävyjä.

Tottakai! Eivät tunteet laimene. Olen 63 ja koen monet asiat (kuten luonnon) hyvin voimakkaasti ihan samalla tavalla kuin teininäkin. Osaan kyllä säädellä tunteitani huomattavasti paremmin.

Ei saa ja oman kokemukseni mukaan ja aluksi se vitutti kunnes siihen pahaan olotilaan tottui. Näen pahoja unia köyhästä lapsuudestani ja herään painajaisiin vaikka elämässäni on nyt ihan kaikki hyvin niin en voi ymmärtää mistä ne painajaiset tulevat ja onko ne alitajunnasta muistoja lapsuudestani kun kasvatus oli peloittelua ja häpäisemistä. Kauhea työ aikuisiässä että pääsee pois lapsuuden traumoista. ja sitten vielä syyllistetään jos ei halua sukua jatkaa eikä niitä traumoja viedä eteenpäin. 

Ei saa. Nuoruuden huuma, ihanuus ja seikkailut on koettava nuorena. Itse elin nuoruuden niinkuin vain nuori ihminen voi, matkustelin ja seikkailin ystävien kanssa. En voisi kuvitellakaan tekeväni samaa enää, eikä se edes tuntuisi samalta.

Suosittelen elämään nuoruutta täysillä, sillä sitä aikaa et takaisin saa, etkä varsinkaan samanlaista elämäniloa ja kutkuttavuutta.