Mulla on niiiin ikävä aikaa, kun lapset oli pieniä

No lisää niitä

Puske puske, kyllä 6-kymppinen vielä neloset pyöräyttää!

Niin on haikea olo mullakin, mutta jotenkin myös huojentunut. Olen saanut nuo lapset kasvatettua ohi pahimman vahtimisvaiheen. Voin jo istua hetken paikoillani eikä tarvitse taukoamatta juosta itsetuhoisen 2-vuotiaan perässä. Ja sitä paitsi, ne vauvat ei edes nuku koskaan, ei ainakaan mun. Joten en jaksaisi enää valvoa paria vuotta.

Se on minustakin ollut parasta aikaa. Mulla sitä on vielä jäljellä monta vuotta, mutta nyt jo tuntuu haikealta, että se joskus loppuu. Me ollaan tän takia haluttu pitkät ikäerot. Mutta sitten täytyy vaan keskittyä niihin hyviin puoliin siitä, ettei ole enää vauvoja eikä taaperoita (niitä hyviä puoliakin on!). Mutta ymmärrän sua.

On siis aika väsätä perheeseen iltatähti?

Minullakin on 1,5v tyttö ja haluaisin niin kovasti pikkusiskon hänelle. Mutta jaksaisinko sitten.... Luulen, että jos toinen syntyisi, tulisi iiihan samanlainen vauvakuume senkin jälkeen, toisilla se ei lopu koskaan. Turha haaveilla mistään suurperheestä.

Luulin otsikon perusteella että sun lapset on jo aikuisuuden kynnyksellä. Onhan nyt 6-7-vuotiaskin vielä ihan pieni.

Mä taas toivon, et kasvaisivat äkkiä isoksi, en tykkää uhmaikästen kiukuttelusta yhtään ja kun ne on niin riippuvaisia, eivät osaa toimia itsenäisesti yhtään, ei tuu jäämään ikävä näitä aikoja.

Mä odotan et 12-13 vuotiaatkin aikuistuis jo kun ei niitten kanssa voi edes puhua mitää järkevää.