Miten olla kaveri miehen kanssa, johon on ihastunut?

Aivan perkelettä olla kaveri, kun ehkä haluais olla enemmän. Oikeastaan on parempi, kun ei nähdä hirvittävän usein.

Luulin että olisi ollut joku todellinen ongelma. :(

Heitä sille miehelle vaikka että kavereiden mielestä juttunne näyttää seurustelulta ja säkin olet jonkun kipinän huomannut niin jos on missään määrin tahdikas tyyppi niin joko lähtee messiin tai nätisti säästää sun kasvot, mitään junttia et elämääsi tarvitsekaan.

Eri asia on sitten jos miestä jokin estää, ihastunuthan voi olla vaikka ei syystä tai toisesta voi/aio toimia asian suhteen. Silloinkin on kuitenkin hyvä puhdistaa pöytä.

Mullakin on tuollainen tilanne. En tällä hetkellä tapaa miestä. En ole soittanut enkä tavannut 5 kuukauteen. Kun näimme viimeksi, olen sen jälkeen ollut aivan hiljaa. Toivoisin, että mies ihastuisi minuun, ja osoittaisi sen jotenkin, mutta se taitaa olla turha toivo. Enkä toivo tätä ihan tyhjästä, kun tutustuimme, mies vaikutti oikeinkin kiinnostuneelta, mutta veti sitten liinat kiinni, kun mä ilmaisin hänelle ihastumiseni. 

En ymmärrä sitä liinojen kiinnivetoa, meni nimittäin kahdeksan vuotta kunnes tapasimme uudestaan, eikä mies seurustele vieläkään. Tiedän, että hän haluaisi, mutta hän ei kykene sellaisiin ihmissuhteisiin. Se on kauhea tilanne. Olen koittanut olla lähellä siis saatavilla, mutta en tuppautua, ja osoittaa, että hyväksyn hänet ja pidän hänestä, mutta mun itsetuntoa koettelee ihan liikaa se, että miehestä ei silti välttämättä irtoa mitään. 

Alan jo pelätä hänen kuvittelevan, että oon hylännyt hänet vihoissani, koska "häneen kuulemma yleensä petytään." No, enkä mä ole poikkeus. Haluaisin, että hän tajuaisi, minkä verran se kuitenkin johtuu hänestä itsestään, eikä meistä muista, mutta kun toisella ei ole kai mitään hyväksyntää itseään kohtaan, niin se on hirveän vaikeaa. Hän ei kai nyt vain _voi_ kohdata osuuttaan toisten pettymyksiin. Vaatimalla vain pakenee ja sit hänestä ei kuulu mitään.

Mua hävettää ja surettaa, kun en osaa päästää irti hänestä, mutta kun hän on eka mies, jolle halusin tehdä hyvää, vaikka itse en saisikaan asiasta sillä hetkellä mitään. Hävettää ja on vaikea rakastaa itseäni, kun olen niin palasina miehen takia, jolta en saa sitä mitä tarttisin. Vaikka ensin näin vaikka mitä, mitä hänessä on. Ilman hänen vaikeuksiaan hän olisi kuin Antti Reini ja saisi kenet naisen vain haluaa. Eli sikäli myös mietin, että mahtaako se mies siellä sisällä nyt minua haluta. 

Ongelma vain on, että naiset jotka taas saisivat  Antti Reinin eivät kiinnostuisi hänestä!

Täällä sama tilanne, tosin vastapuoli nainen. Kysymykseen en ole keksinyt vastausta :(

En tiedä haluaisinko olla ystäviä miehen kanssa jolle "en ulkonäöllisesti riittäisi". 

Luultavasti mies on kiinnostunut ja kuvittelet riittämättömyytesi.

Anna mennä vaan, ei sulla ole mitään menetettävää.

Ja taas onnistui hienosti tuo "mies ja nainen voi olla vaan kavereita" lässytys.