Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivä
10.05.2015 |
Miksi naiset dissaavat itseään?
Maailmanlaajuisesti on saatu järjestettyä kansainväinen äitienpäivä, jolloin kunnioitetaan äitejä ja äitien tekemää hiljaista ja huomioimatonta työtä. Päivästä päivään, viikosta toiseen, vuosi vuodelta... Tänään on tarkoitus kunnioittaa kaikkia äitejä, kaikkialla maailmassa.
Länsimaissa äidit (ainakin tämän palstan mukaan) haluavat puurtaa kenenkään, koskaan, ikinä huomiovan oman arvonsa. Olisihan se noloa rentoutua ja antaa (pahinta kaikesta, HALUTA) puolison hemmotella edes kerran vuodessa (voi tapahtua myös syntymäpäivänä), ei se nyt kuulu tasa-arvoiseen maailmankatsomukseen.
Ainakin on pakko puolustella tasa-arvoon nojaten krapula-aamuja sinä ainoana aamuna vuodessa, jolloin jokaisen itseäänkunnioittavan äidin kuuluisi saada kiitosta puurtamisesta. Jos 364 päivää vuodessa hoidat aamutoimet, työn, kodinhoidon, lasten harrastukset, neuvolat, lääkärikäynnit, sairastelut, vanhempainvartit, läksyt, kaupassakäynnin, ruoanlaiton, tiskit, iltatoimet yms... Yksi aamu verrattuana tuohon ei luulisi pienentävän tai vähättelevän tasa-arvoa.
Miksi ihmeessä tarvitsee vähätellä itseään äitinä, jos toivoo kerrankin huomion olevan itsessään? Miksi haukkua äitiä, joka toivoisi pientä vaihtelua ja kenties jopa hemmottelua arjen keskellä?
Isänpäivänä nähdään päiväkaupalla vaivaa ja aikaa vain koska se on hauskaa? Kaikkiin merkkipäiviin panostetaan kunnolla. Koska siitä saa nautintoa? Päivittäin huolehditaan lasten arjen sujuvuudesta, jopa oman työn kustannuksella. Koska se tuo ilon elämään? Parasta elämässä on korvatulehduskierteessä olevan lapsen paijaaminen keskellä yötä ennen tärkeää palaveria, kun naapuri on luvannut katsoa lasta pari tuntia aamulla?
Kukaan ei ole puolisonsa äiti, joten olisi idioottimaista edes odottaa hänen auttavan lapsia järjestämään yllätyksen (aamiaisen, kukat, lahjan, lounaan... tai jotain muuta yhtä tyhmää) tai jopa itse olevan idean takana varsinkin, jos lapsi (lapset) ovat kovin pieniä. Yksikään äiti ei varmasti halua huomioita tekemästään työstä. Ei ainakaan kotiäiti, eikä varsinkaan työssäkäyvä äiti. Se olisi ihan ylinoloa villeimmissäkään kuvitelmissa toivoa pientä huomiota. Vaikkakin juhlistetaan maailmanlaajuisesti äitiyttä. Puoliso ei saa edes hiiskahtaa päivästä, ettei nainen tuntisi olevansa alistettu. Älä tule lähelle tänään, nainen ei tarvitse mitään. Nainen pärjää yksin.
Parasta on haukkua äidit, jotka haluaisivat edes sen kerran vuodessa ottaa vastaan arvostusta ja erityishuomiota. Se on vaan niin väärin. Länsimaissa naiset ovat taistelleet oikeuksistaan. Naiset Suomessa saivat äänioikeuden toisena maailmassa. Uudessa-Seelannssa naiset ovat edelleen suomalaisiakin vähätellympiä, vaikka saivat äänioikeuden ensimmäisinä. Miksi naiset lyövät jarrut täysille, kun kyse on arvostuksesta? Jotain, minkä eteen ollaan ensin taisteltu? Kiwit ja suomalaiset ovat huonoimpia esimerkkejä kehitysmaiden naisille.
Naisilla, joilla on jo lähes kaikkea, haluavat antaa ilmaiseksi pois saavutettamansa edut ja vielä haukkua kaupanpäälle ne edut ylipäätään. Tyhmää arvostaa naiseutta ja äitiyttä. Parempi on haukkua itse ensin kaikki muut naiset, kun ei ne miehet kuitenkaan anna arvoa kuin ajellulle jälkovälille.
Äiditkään ei kahveja sänkyyn halua (vaan kuppiin), aamiaiseta tulee vaan murusia lakanoille ja ainakaan lahjaa ei saa antaa. Arvaa suuttuisko suomalainen, omillaan pärjäävä, itseään kunnioittava nainen, jos mies edes ilkeäisi ehdottaa lounasta ravintolassa äitienpäivänä. Paitsi jos itse maksaa koko lystin, tai ainakin puolet sekä lasten osuuden. Silloin ollaan tasa-arvoisia. (Illalla sitten itketään pyykkivuoren äärellä, kun ei edes kukkia saanut...)
Arvostakaa itseänne äidit!
Kommentit (10)
Kirjoitustyylini voi olla huono, sitä en kiistä. Huomattavaa on, että tekstini ei ole kirjoitettu yksikön ensimmäisessä persoonassa. En kirjoita omista kokemuksistani, vaan tältä palstalta lukemistani asioista, joita suhteutan maailmaan (asun siis itse Uudessa-Seelannissa, siksi viittaus kiweihin).
Aloitukseni tarkoitus oli pistää ihmisiä miettimään äitiyden olemusta. Miksi me länsimaalaiset, etuoikeutetut äidit löydämme virheitä toisistamme ja itsestämme? Äitiys on arvo jo itsessään, jota tulisi kunnioittaa. Äidin asema ei ole helppo länsimaissakaan ja luomme itse itsellemme paineita äitiyden suorittamiseen. Ja samalla niin helposti lyömme lyttyyn kanssasisaria.
Miksi ihmeessä siis kansainvälisenä äitienpäivänä luen suomalaiselta palstalta äitien itkun sumentamia tarinoita huomioimattomuudesta ja kiittämättömyydestä? Joihin vastaavat suomalaiset äidit ilkamoiden omaa nöyryyttään korostaen? MINÄ en tarvitse koskaan mitään, MINÄ en halua ikinä huomiota, MINÄ en edes kunnioita itseäni riittävästi pystyäkseni ottamaan vastaan mieheni ja lasteni pieniä hellyydenosoituksia. Koska tasa-arvoinen nainen ei tarvitse mieheltä mitään. Tyhmä ja idiootti on se äiti, joka edes odotti kahvia tai kukkia sänkyyn. Menköön mies (ja lapsetkin) lahjomaan vain omaa äitiään, koska enhän ole hänen äitinsä.
Mihin on hukkunut itsekunnioitus suomalaisilta äideiltä? Ja arvostus äitiyttä kohtaan? Tasa-arvoinen nainen ei kukista piittaa, jos ei ole niitä itse ostanut. Ymmärrä rakas äiti: eilinen päivä oli tarkoitettu myös SINULLE.
Oma mieheni on suomalainen. Vaikka ei paikalla eilen ollutkaan (matkatöissä kaukana) lähetti silti minulle kukkia ja soitti äitienpäiväonnittelut heti aamulla ja runomuodossa kiitti yhteisten lastemme huolenpidosta. Lapseni toivat minulle ne kahvit (kupissa) sänkyyn ja chili-taimen (pidän mausteisesta ruoasta), pyjaman ja töppöset laulun kera kaikki neljä yhdessä. Kuopus selitti innoissaan, kunka oli kastellut ja pitänyt silti piilossa taimen. Yhdessä sitten siivoilimme taloa, opiskelimme tulevia kansallisia kokeita varten ja illalla kävimme mieheni varaamalla päivällisellä läheisessä ravintolassa. Huomioikaa tämä, loisin mieheni lompakolla koko aterian! Ja tunsin ansaitseeni sen ja kaiken erityishuomion myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä merkitys on yhdellä päivällä ? Vuodessa on 364 muuta päivää. Turhaa kaupallista hömpötystä. Terv. äiti
Olisi pitänyt varmaan otsikoida jotenkin tyyliin: "Pillua vai pyllyä" tai "Persun pöhelikkö", niin olisi herättänyt kiinnostusta. Tosin menee avauksen aiheen kanssa yksiin tuo kiinnostus. Ketään ei kiinnosta pohtia syvällisemmin äitiyttä ja sen merkitystä, edes tänään. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kirjoitus oli huono, yksi maailman etuoikeutetuin nainen suomalainen valittaa kuinka kukaan ei arvosta ja leikkii uhria. Voi nyyh, kyllä on asiat huonosti, ainakin tässä jatkuvassa itkemisessä, ruikuttamisessa suomalainen nainen on maailman ykkönen, siitä voi olla ylpeä.
Ärsyttää tämä ikuinen uhrina leikkiminen ja ruikuttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli ajatuksia herättävä kirjoitus. En yhtään ihmettele, että on jäänyt tällä palstalla vaille sen ansaitsemaa pohdintaa ja vastinetta.
En suoraansanottuna tiedä mistä tämä yhteiskunnallinen ero äitiyden alaspainamiseen tulee. Uskoisin, että omalla kohdallani kasvatuksestani, sekä oman äitini saamasta kasvatuksesta. Koskaan ei saa mitään pyytää ja "en minä mitään tarvitse". Äidin pitää olla hajuton, mauton ja väritön, mutta samalla taustalla huolehtia kaikesta ja kaikista. Itse toistan tätä kaavaa, vaikka en missään nimessä haluaisi sitä tyttärelleni siirtää. Ja miehelle olen ehkä vihainen siitä, että hän "antaa" minun toistaa tätä tuttua tapaa? Mutta eihän se ole miehen homma, vaan minun. Mitenköhän kierteen katkaiseminen onnistuisi? Voisinkohan tehdä asialle jotain jo tänään? Toisaalta hyvän vastaanottaminen tuntuu niin armottoman väärältä.
Mistä johtuu äitien dissaaminen jopa toisten äitien toimesta? Miksi äitiys on alentava nimitys naiselle? Äitiys pitää pystyä hoitamaan puolihuolimattomasti vasemmalla kädellä. Toisaalta, jos et anna itsestäsi kaikkea lapsillesi ja miehellesi samalla kun tienaat hurjia summia vaativassa työssä, väsäät luomu-kasvis-gourmet-aterioita, olet vähintäänkin vanhempaintoimikunnan varainhoitaja sekä koulutettu erogeeninen hieroja miehellesi, niin heti tulee huuteluja huonosta äituydestä?