Muutimme
Ja 1- ja 2-luokkalaiset poika ja tyttö aloitti uudessa koulussa.
Saatoin heidät kouluun ja tytön ilme oli niin pelokas ja vakava, että salaa pyyhin kyyneleitä silmistä.
Saatoin tuntea miten pelottavaa on alottaa uudessa koulussa jossa ei ketään tunne.
Seistiin pihalla ja pieni ryhmä oppilaita hengas ihan lähellä ja olivat kovin kiinnostuneen oloisia.
Kuultiin kun jitain puhuivat ja mainitsivat poikani nimen.
Niinpä kysyin millä luokalla ovat.
No poikani oli menossa heidän luokalleen ja ottivat hänet heti porukkaansa. Poika on muutenkin rohkeampi ja sosiaalisempi.
Tytön puolesta jännitän, saako hän kavereita vai joutuuko viettämåän päivänsä yksin :(
Itse entisenä koulukiusattuna pelkään että joutuvat kokemaan samaa, mutta en halua omaa pelkoa tartuttaa tyttöön.
Siellä pihalla oli yksi tyttö.
Surullisen näköisenä seisoi yksin.
Meinasin mennä kysymään millä luokalla on, jos vaikka olisi ollut samalla kuin tyttöni.
Mutta en sitten kehdannut.
Jos nään hänet huomenna aamulla yksin, niin sitten ehdotan että tutustuisivat toisiinsa. Ja tulis vaikka meille leikkimään.
Toivottavasti koulu lähtisi nyt sujumaan ja lapset viihtyisivät...
Kommentit (3)
kyllä se siitä:) uudet oppilaat meidän ala-asteella oli ns. haluttuja leikkikavereita:)
No tälläistä asuntoa ei kauaa olis tarjolla ollut.
Yritimme saada heille taksikyytiä kuukaudeksi, niin olisivat voineet käydä vanhan loppuun.
Mutta eivät suostuneet ja tää uusi koulu on parinsadan metrin päässä, niin on lähellä.
Toisaalta myös aateltiin, että ehtisivät saamaan uusia kavereita kesäksi ja syksyllä helpompi alottaa koulussa.
Tämä alku vaan kirpaisee ja uskon että kaikki menee hyvin kyllä kunhan tutustuvat muihin lapsiin.
Oon vaan niin herkkä ja muistot siitä millainen ite olin tuon ikäisenä, nousee pintaan.
Poika pärjää kyllä, tyttö on ujo ja ennemmin tarkkailee muitten menoa, kuin on huomion keskipisteenä ja äänessä.
Tuskin maltan oottaa että tulevat koulusta ja kertovat miten meni :)
Miksi muutto nyt eikä esim. kuukauden kuluttua?