Miksi jo käsitellyt asiat taas vaivaa?
Onko tosiaan niin, että jotkut asiat palaa aina vaan kummittelemaan, vaikka ne on omasta mielestään käsitellyt ja hyväksynyt jo ties kuinka moneen kertaan? Haluaisin päästä elämässä eteenpäin, ja olen toki päässytkin. Normaali arki menee ilman turhien miettimistä, mutta heti kun jatkuva touhuaminen päättyy, pyrkii jostain mielen syövereistä nousemaan asioita joita en haluaisi ajatella.
Onko ainoa ratkaisu pysyä koko ajan kiireisenä, vai loppuuko tämä joskus tarpeeksi kauan kestettyään?
Kommentit (16)
Samaa olin sanomassa kuin kakkonen: pääset nopeammin niistä eroon, kun kohtaat asian tunnetasola, etkä ajattele asiaa halki. Eli tyhjennä pääsi, fokusoidu siihen kipeään tilanteeseen. Anna tunteen tulla ja itke, raivoa tai mitä tahansa. Lopulta tunne päästää otteensa. Ehkä vartissa, ehkä tunnissa.
Näissä tilanteissa on monesti monta kerrosta. Tee näin joka kerta, kun asia vaivaa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:15"]Samaa olin sanomassa kuin kakkonen: pääset nopeammin niistä eroon, kun kohtaat asian tunnetasola, etkä ajattele asiaa halki. Eli tyhjennä pääsi, fokusoidu siihen kipeään tilanteeseen. Anna tunteen tulla ja itke, raivoa tai mitä tahansa. Lopulta tunne päästää otteensa. Ehkä vartissa, ehkä tunnissa.
Näissä tilanteissa on monesti monta kerrosta. Tee näin joka kerta, kun asia vaivaa.
[/quote]
Just näin.
2
No enpä tiedä. Luulin, että olen. Mutta ei taas siltä vaikuta, on tällainen päivä että pienikin ärsyke saa jotain repeämään.
Vaan on kai se niinkin, että jokaisella meistä on jotain kipeitä asioita sisällään -ehkä minun täytyy hyväksyä sekin että aika ajoin ne nousee pintaan? Ei kai kukaan ole joka päivä iloinen ja huoleton. Tämä yksi tietty asia vaan kaihertaa ehkä siksikin, että minä haluan olla ihminen joka ei moisia murehdi. Enkä näköjään ole. Kasvukipuja...
Ap
Juu, mitä syvemmällä ongema on, sitä hitaammin siitä pääsee eroon. Tunne nousee uskomuksista eli ajatuksista. Eli sinulla on vielä jokin negatiivinen ajatus siinä edessä. Tunne ei vatvo asioita, ajatukset vatvovat.
3
Noissa asioissa voi mennä pitkäänkin. Todellinen ymmärrys ja anteeksianto voi viedä vuosia ja vaatii omaa kypsymistä. Myös stressi vaikeuttaa asiaa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:22"]
Juu, mitä syvemmällä ongema on, sitä hitaammin siitä pääsee eroon. Tunne nousee uskomuksista eli ajatuksista. Eli sinulla on vielä jokin negatiivinen ajatus siinä edessä. Tunne ei vatvo asioita, ajatukset vatvovat.
3
[/quote]
Tuo on totta, että ajatus on se mikä vatvoo. Se miettii, että jospa sittenkin ja olisipa ihanaa. Muistelee, miten joskus oli. Ja heti perään se sanoo, että unohda koko juttu, lakkaa haihattelemasta koska se vain satuttaa. Ja joka ajatus ehtii kuitenkin herättää siihen liittyvän tunteen, sitten niiden kanssa onkin pulassa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:22"]
Juu, mitä syvemmällä ongema on, sitä hitaammin siitä pääsee eroon. Tunne nousee uskomuksista eli ajatuksista. Eli sinulla on vielä jokin negatiivinen ajatus siinä edessä. Tunne ei vatvo asioita, ajatukset vatvovat.
3
[/quote]
Tuo on totta, että ajatus on se mikä vatvoo. Se miettii, että jospa sittenkin ja olisipa ihanaa. Muistelee, miten joskus oli. Ja heti perään se sanoo, että unohda koko juttu, lakkaa haihattelemasta koska se vain satuttaa. Ja joka ajatus ehtii kuitenkin herättää siihen liittyvän tunteen, sitten niiden kanssa onkin pulassa.
Ap
[/quote]
Älä taistele niitä ajatuksia tai tunteita vastaan. Hyväksy ne myötätuntoisesti.
Mindfulness auttaa. Ihan oikeasti.
Ja älä tukahduta tunteita tai ajatuksia. Anna niitten tulla. Tukahduttaminen voimistaa niitä.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:36"]
Mindfulness auttaa. Ihan oikeasti.
Ja älä tukahduta tunteita tai ajatuksia. Anna niitten tulla. Tukahduttaminen voimistaa niitä.
[/quote]
Näin on. Hyväksy oma keskeneräisyytesi ja epätäydellisyytesi. Siinä on avain pysyvään mielenrauhaan.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:22"]
Juu, mitä syvemmällä ongema on, sitä hitaammin siitä pääsee eroon. Tunne nousee uskomuksista eli ajatuksista. Eli sinulla on vielä jokin negatiivinen ajatus siinä edessä. Tunne ei vatvo asioita, ajatukset vatvovat.
3
[/quote]
Tuo on totta, että ajatus on se mikä vatvoo. Se miettii, että jospa sittenkin ja olisipa ihanaa. Muistelee, miten joskus oli. Ja heti perään se sanoo, että unohda koko juttu, lakkaa haihattelemasta koska se vain satuttaa. Ja joka ajatus ehtii kuitenkin herättää siihen liittyvän tunteen, sitten niiden kanssa onkin pulassa.
Ap
[/quote]
Älä taistele niitä ajatuksia tai tunteita vastaan. Hyväksy ne myötätuntoisesti.
[/quote]
Niin se on varmasti pakko yrittää. Toisaalta pelkään, mitä siitä seuraa. Yleensä olen itselleni rehellinen ja kohtaan asiat rohkeasti. Ehkä tämä asia nyt on vaan isompi kuin luulin, ja olen siksi vältellyt sen kohtaamista. Luullut, että voin uskotella itselleni ettei se haittaa mitään ja olen sen kanssa sinut. Vähän masentaa palata lähtöpisteeseen, mutta ehkä ensi kerralla olen sitten viisaampi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:36"]
Mindfulness auttaa. Ihan oikeasti.
Ja älä tukahduta tunteita tai ajatuksia. Anna niitten tulla. Tukahduttaminen voimistaa niitä.
[/quote]
Näin on. Hyväksy oma keskeneräisyytesi ja epätäydellisyytesi. Siinä on avain pysyvään mielenrauhaan.
[/quote]
En ole perehtynyt tuohon mindfullnessiin. Tarkoittaako tuo epätäydellisyyden hyväksyminen nyt sitä, että hyväksyn tämän surun ja sen että en ehkä pääse siitä koskaan kokonaan? Tavallaan ajatus tuntuu lohdulliselta. Ja voisin yrittää, mutta voiko tämmöinen toteutua niin ettei toiset huomaa mitään? Selitän ehkä huonosti, mutta asia on minulle tosi arka enkä haluaisi toisten huomaavan. En halua siitä keskusteltavan, enkä halua että se herättää mitään huomiota. Haluan voida esittää että minua ei haittaa.
Ap
Carl jung sanoi, että se mitä vastustat, se pysyy. Eli hyväksy surusi. Ja sure yksinäsi niin kauan kuin on tarvis. Tärkeintä on, että et kiellä itseltäsi surua.
ei se muille näy.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:56"]
Carl jung sanoi, että se mitä vastustat, se pysyy. Eli hyväksy surusi. Ja sure yksinäsi niin kauan kuin on tarvis. Tärkeintä on, että et kiellä itseltäsi surua.
ei se muille näy.
[/quote]
Kiitos <3
Ap
Kyllä sää opit. Minäkin oon terapioinut itseäni silloin kun en ole terapeutilla.
Avain on itsensä kuuntelu.
Kehon tunteiden huomioonottaminen.
Mutta oletko käsitellyt myös tunnetasolla?