Lue keskustelun säännöt.
18v omilleen muuttanut avautuu
09.05.2015 |
Toivottavasti mama ei käy täällä... Mutta joo. Olen siis perheeni esikoinen ja muutin viimekuun lopussa omilleni, kuitenkin samaan kaupunkiin. Mulla on ihana perhe, mutta jotenkin tarvitsin kunnolla omaa tilaa (monia pikkusisaria, joten en ollut oikeastaan ikinä ihan yksin kotona).
Kaikki on muuten ihan hyvin, mutta äitini ikävöi mua TODELLA paljon. Juttelemme päivittäin, ja tällä viikolla olen kolmena päivänä käynyt kotona. Äidille se ei kuitenkaan oikein riitä, suoraansanottuna anelee että jäisin yöksi ymv. Mulla on tästä ihan järjettömän huono omatunto :( tottakai kotikotona on ihanaa jne, mutta tykkään paljon myös omasta asunnostani ja täällä oleilusta. Olen yrittänyt sanoa äidille että haluan olla vaan omassa rauhassa ja että se onnistuu parhaiten täällä omassa kodissani. Olen luonteeltani vähän sellainen erakko mietiskelijä, ja tarviten paljon omaa tilaa ja rauhaa. Nyt vielä suuremmalla painolla perheeni luokse mennessä pitää osallistua ns yhteisiin juttuihin, istua sohvalla ja jutustella. Tietenkin ymmärrän, en haluakaan mennä sinne ja sitten omaan huoneeseni vain nyhjäämään, ei siinä olisi mitään järkeäkään.
Tuntuu vaan niin pahalta sanoa että en tule. Kyse ei ole siitä etten rakastaisi perhettäni. Tuntuu niin inhottavalta ja nytkin alkoi ahdistamaan kun äiti tässä pitkin iltaa yritti saada mut sinne ja en mennyt... :( olenko vaan itsekäs paska kun mietin näin itsekkäästi...
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 20:30"]Kiitos kaikki ajatuksienne jakamisesta :)<3 josko tämä tästä. -ap
[/quote]
Olet ärsyttävän positiivinen.
M-96
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy tiettynä sovittuna päivänä esim kerran viikossa. Kyllä äitisi rauhoittuu - hirveetähän se on kun lapsonen aikuistuu...mutta kyllä siitä moni äiti on selvinnyt
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 20:30"]Kiitos kaikki ajatuksienne jakamisesta :)<3 josko tämä tästä. -ap [/quote] Olet ärsyttävän positiivinen. M-96
[/quote]
Vituttaako kun en ottanu kantaa sun sad storyysi? Korkkaa se kalja kerta kämppäs rällästämistä varten otit äläkä roiku täällä. Parempi? -ap
Ihan oikein suojelet itsenäistymistäsi ja aikuistumistasi kun pidät kiinni omasta tilastasi! Ristiriitainen tunne on täysin ymmärrettävää ja kertoo, että sinulla on lämpimät suhteet perheeseesi sekä myös, että perheelläsi ja itselläsikin on kasvukipuja kodista irtautumisesi suhteen. Kaikki sellainen on normaalia :)
Olet tärkeässä elämänvaiheessa menossa kohti uutta. Muistathan aina arvostaa itseäsi ja pitää terveet rajat siinä, mitä teet ja mitä annat tehdä itsellesi. Osa itsensä arvostamista on juuri terveiden, itseä suojelevien rajojen pitäminen. Ja muista aina, että sinä olet arvokas, rakas ja tärkeä ihminen :) Siitä kertoo kauniisti myös tämä lyhyt videonpätkä, sen haluan jättää sinulle tähän hetkeen ja koko elämäsi matkalle: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Ei ole sinun tehtäväsi "hoitaa" äidin eroahdistusta. Hänen pitää tukeutua puolisoonsa ja ystäviinsä, jos tilanne on hänelle ikävä.
Muistan vieläkin, miten oma äitini oikein takertui minuun sen jälkeen, kun olin muuttanut pois kotoa. Olin perheen toinen lapsi, mutta jonkinlainen äidin "luottoystävä".