Lue keskustelun säännöt.
Apua! En pärjää enään
09.05.2015 |
Olen 20v nuori mies, jota tuskin voi mieheksi kutsua.
Elämältäni on suunta täysin kadoksissa, ei ole elämänkumppania, koulutusta saatikka koulupaikkaa.
Sossu maksaa vuokrani ja toimeentulotukea.
Mietin välillä että miksi asun yksin? Miksen asu vanhempien luona, käy koulua, harrasta urheilua tai muuta normaalia. Mietin miksi päiväni menee päihteitä käyttäessä ja miettiessä että josko pian filmi katkee ja kaikki tämä painajainen päättyy..
Niin, miksi asun omassa asunnossani. Syy on yksinkertainen, isä lähti vankilaan kun olin 6v ja äiti menehtyi ollessani 17.
Puoli vuotta kerkesin asua laitoksessa ja saada uusia "huonoja kavereita" joiden kanssa opin tekemään rikoksia ja käyttämään päihteitä.
Olen hukassa, yksin täällä vailla mitään apua. Mitä pitäisi tehdä? Kelle pitäisi puhua vai onko vain helmpompi vetäytyä narun jatkoksi? Ainakin olisi yhteiskunnalla yksi sossupummi vähemmän elätettävänä...
Kommentit (13)
Tsemppiä, olet vielä todella nuori ja voit muuttaa elämäsi suunnan kokonaan! Hankkiudu nyt ensimmäiseksi koulutielle. Töitä tuskin saat ilman koulutusta tänä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ENÄÄ, ei perkele se ole ENÄÄN!!!!
Urvelo
ENÄÄENÄÄENÄÄENÄÄENÄÄ!
OPETTELE KIRJOITTAMAAN
Johan kerroin ettei oo mitään kouluja käyty, vitustako osaisin teidän kieli oppe janne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos neuvoja ja keskusteluapua kaipaat, niin paikkakunnallasi voi olla esim. nuorisotyöntekijä/sosiaalityöntekijä, joka voisi auttaa. Mutta kouluun nyt jonnekin haet, mikä ala kiinnostaa tai voisi vähänkin kiinnostaa? Olet nuori eikä tuossa iässä vielä tarvitse tietää sitä, miksi haluaa "isona" tulla. Ehdit opiskella vielä monta ammattia. Kunhan nyt alat vain tehdä jotakin! Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 10:18"]
Olen 20v nuori mies, jota tuskin voi mieheksi kutsua. Elämältäni on suunta täysin kadoksissa, ei ole elämänkumppania, koulutusta saatikka koulupaikkaa. Sossu maksaa vuokrani ja toimeentulotukea. Mietin välillä että miksi asun yksin? Miksen asu vanhempien luona, käy koulua, harrasta urheilua tai muuta normaalia. Mietin miksi päiväni menee päihteitä käyttäessä ja miettiessä että josko pian filmi katkee ja kaikki tämä painajainen päättyy.. Niin, miksi asun omassa asunnossani. Syy on yksinkertainen, isä lähti vankilaan kun olin 6v ja äiti menehtyi ollessani 17. Puoli vuotta kerkesin asua laitoksessa ja saada uusia "huonoja kavereita" joiden kanssa opin tekemään rikoksia ja käyttämään päihteitä. Olen hukassa, yksin täällä vailla mitään apua. Mitä pitäisi tehdä? Kelle pitäisi puhua vai onko vain helmpompi vetäytyä narun jatkoksi? Ainakin olisi yhteiskunnalla yksi sossupummi vähemmän elätettävänä...
[/quote]
Oot asunut pari vuotta yksin? ..Nauti elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae jostain apua, olisikohan omalääkäri ensimmäinen paikka.Äläkä välitä, jos saat idiooteilta typeriä vastauksia. Sä olet niin nuori, että soita ja varaa lääkäriaika ja sano, että tarvitset apua.
Vaihda paikkakuntaa, mee kouluun ja hanki duuni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 10:23"]
Se on ENÄÄ, ei perkele se ole ENÄÄN!!!! Urvelo
[/quote]
Älä tuu enään neuvomaan.
Ensimmäisen asia voisi olla hakeutua hoitamaan päihderiippuvuus, hoitoon pääsee terveyskeskuksen kautta. Kun päihdeongelma on hoidettu niin mahdollistuu myös opinnot ja työnteko. Siitä se lähtee, mikään ei ole vielä myöhäistä. Olin samassa tilanteessa joskus ja sieltä nousin, tulin uskoon ja raitistuin , nykyään opiskelen ja elämä on hyvää. Seurakunnan toimintaa suosittelen lämpimästi. Siunausta tiellesi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt niskasta kiinni, ihminen on itse oman onnellisuutensa rakentaja, sitä vastuuta ei muille voi sysätä. Nyt hankit ammatin ja siitä se lähtee. Pahinta on jäädä tuollaiseen tilaan