Eka lapsi 43-vuotiaana suunnitelmissa

Pelkäänpä että jää vain suunnitelmaksi, sillä erittäin harva tuon ikäinen onnistuu saamaan lapsen edes hedelmöityshoidoilla. Olisi kannattanut aloittaa viisi vuotta aiemmin viimeistään.

Minun jo edesmennyt mummoni sai esikoisensa 36-vuotiaana ja kuopuksensa 48-vuotiaana (1950-luvulla), yhteensä seitsemän lasta. Että on niitä "mummoäitejä" ollut kautta aikain.

Tsemppiä ap yritykseen. Kateellinen en osaa olla. Minusta on ihanaa ajatella, että nelikymppisenä omat lapseni ovat iältään 10 vuoden molemmin puolin.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 01:08"]Säälin sun lasta. Onko oikeasti kivaa, että olet 60 kun hän on 20? Saa alkaa hoivaamaan sua heti. Mummoäidit pitäis kieltää lailla.
[/quote]

Oletko nähnyt 60 v? Ei nyt kovin hoivattavia

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 02:10"]Äiti kulkee lapsensa koulun vanhempainilloissa rollaattorin kanssa :D
[/quote]

Minkä ikäisiä olet nähnyt kulkevan rollaattorin kanssa?

Ikä ei paljoa merkitse. Yli 40v lapseton on säilynyt nuorempana kuin me lapsiperheelliset. Sain lapseni yli 30 v. Nyt yli 40 v en enää jaksaisi pikkulapsiaikaa. Mutta ellei lapsia olisi, tottakai jaksaisin. Samoin minun tilanteesta ajattelevat nuorena lapsia saaneet.

Ainoa ongelma tässä on se, ettei 43 v enää välttämättä saa lapsia. Ei edes hoidoilla.

Yli 60 v ovat hyvin erilaisia. Joku on täysin toimintakykyinen vielä yli 80 v ja toinen sairas jo nuorena. Tästä ei lapselle mitään haittaa ole. Eikä äitiä mummoäitinä pidä. Tunnen useita yli 40 v lapsia saaneita. He ovat nuorekkaita ja terveitä.

Aika kulunutta provoa pukkaa, 43-vuotiaalla naisella vauva "suunnitelmissa" - just joo. VArmaan toteutat suunnitelman sitten eläkkeellä kun on aikaa?

Ihan sama tietysti minulle, minkä ikäisenä muut tekevät lapsia, itse en tekisi tuon ikäisenä enää. Olen 41 vuotias, kolmesta lapsestani kaksi on täysi-ikäisiä, nuorinkin kuukauden päästä. Itselläni on ihanaa omaa aikaa, eli en ole kateellinen kellekkään, yhtään mistään. Minulle on sopinut saada lapsset nuorena.

43-vuotiaan 21-trisomiariski (Down-syndrooma) on loppuraskaudessa noin 1:40.

Mä en ymmärrä näitä "hankin parikymppisenä viisi lasta parin vuoden välein ja nelikymppisenä en kyllä enää vauvoja jaksaisi" No aijaa! Mahtuuko mihinkään sellaista ajatusta, että toisilla on erilainen elämä ja ehkäpä se lapseton nelikymppinen jopa jaksaa ne vauvat kun takana ei ole toistakymmentä vuotta vauvoja, lapsia ja suurperhe-elämää?

Mitä tuota vouhottamaan kun ap ei ole vielä edes raskaana eikä välttämättä koskaan tule olemaankaan.

Hämmentävää, et joku on vasta noin vanhana kypsä äidiksi. Mä tein esikoiseni tarkoituksella 21-vuotiaana, ja olin kyllä tosiaankin valmis äidiksi jo tuossa iässä. Olin matkustellut, ollut opiskelijavaihdossa ja ammattikorkeaopiskelut tehtynä. Mitä ihmettä sitä olis vielä pitänyt tehdä 22 vuotta ennenkö olisin lasta alkanut yrittää? Myönnän että bilettäminen ei oo koskaan kiinnostanut, ehkä jos olis niin sitten olisin tehnyt lapsetkin myöhemmin.

Toivotan sulle kuitenkin paljon onnea yrittämiseen ja toivotaan että raskaus ja asiat lapsen kanssa menevät hyvin!

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 08:05"]

Hämmentävää, et joku on vasta noin vanhana kypsä äidiksi. Mä tein esikoiseni tarkoituksella 21-vuotiaana, ja olin kyllä tosiaankin valmis äidiksi jo tuossa iässä. Olin matkustellut, ollut opiskelijavaihdossa ja ammattikorkeaopiskelut tehtynä. Mitä ihmettä sitä olis vielä pitänyt tehdä 22 vuotta ennenkö olisin lasta alkanut yrittää? Myönnän että bilettäminen ei oo koskaan kiinnostanut, ehkä jos olis niin sitten olisin tehnyt lapsetkin myöhemmin. Toivotan sulle kuitenkin paljon onnea yrittämiseen ja toivotaan että raskaus ja asiat lapsen kanssa menevät hyvin!

[/quote]

Esimerkiksi lääkäriopinnot, väitöskirja ja erikoistuminen vie hieman enemmän aikaa kuin amk.

Sain ensimmäisen lapsen parisen kuukautta ennen kuin täytin 45 v. Täysin terve lapsi eikä ole ollut muitakaan ongelmia tai vaikeuksia. Kun on nähnyt elämää, ei tule turhaan hötkyiltyä joka pienestä asiasta.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 08:05"]

Hämmentävää, et joku on vasta noin vanhana kypsä äidiksi. Mä tein esikoiseni tarkoituksella 21-vuotiaana, ja olin kyllä tosiaankin valmis äidiksi jo tuossa iässä. Olin matkustellut, ollut opiskelijavaihdossa ja ammattikorkeaopiskelut tehtynä. Mitä ihmettä sitä olis vielä pitänyt tehdä 22 vuotta ennenkö olisin lasta alkanut yrittää? Myönnän että bilettäminen ei oo koskaan kiinnostanut, ehkä jos olis niin sitten olisin tehnyt lapsetkin myöhemmin. Toivotan sulle kuitenkin paljon onnea yrittämiseen ja toivotaan että raskaus ja asiat lapsen kanssa menevät hyvin!

[/quote]

No, esimerkiksi etsinyt niille lapsille isää. Kaikki meistä ei löydä sitä sopivaa kumppania parikymppisenä, vaan joskus ottaa pidempään. Itse olin 38-vuotias, kun meidän lapsi syntyi. Oltiin oltu kaksi vuotta yhdessä, kun alettiin yrittää ja melkein vuosi meni ennen kuin tärppäsi. Mun vaihtoehdot ei siis olleet teenkö lapsen nuorena vai vanhana vaan teenkö lasta ollenkaan. Hyvin jaksaa tälläkin iällä ja on tuo vajaa vuoden ikäinen poitsu niin ihana, että onneksi tein :). 

Mulla kolme lasta, saatu 27v 29 v ja 35 v iässä. Sain hormoneihin vaikuttavan sairauden kakkosen ja kolmosen välissä n. 32 v iässä! Olen todellakin tyytyväinen, että sain ekat nuorena! Tähän kolmanteen tarvin lääkkeet, että olisi edes kuukautiset ja voisin lasta yrittää. 43 v asti jos olisin odotellut niin enpä varmaan saisi yhtään lasta!!

Ihme vastauksia täällä... Jos itse on tehnyt lapsensa teininä, niin se ei tarkoita, että se olisi kaikille se oikea vaihtoehto. Jos vaan vielä jaksat, niin mikä ettei. Jokaisen oma päätös. 43-vuotias ei vielä ole mikään mummo.

Mulla äiti on saanut meidät ollessaan 38 ja 40-vuotias. Isä oli tuolloin 44 ja 46 ja sai myöhemmin vielä uuden kumppaninsa kanssa lapsen ollessaan yli 50-vuotias. Molemmat vanhemmat aina olleet tosi nuorekkaita ja fiksuja, ei tullut lapsena mieleenkään hävetä heitä tai mitään vastaavaa. Vanhemmat on aina vanhemmat. Isä juhlii seitsemänkymppisiään kohta ja nuorin sisarus tuli juuri täysi-ikäiseksi.

Olikohan ap, kun kuittasi, että oma mummo on 90-vuotiaanakin omatoiminen ym. Eihän sitä kukaan tiedä, missä kunnossa silloin on, jos sattuu elonpäiviä saamaan sinne asti. Itse olen 45 ja nuorinkin täytti just 18, on vielä tässä kotona. Kaksi vanhempaa asuu jo omillaan. Tunnen, että elän nyt elämäni parasta aikaa, lapset jo "isoja", töitä on, parisuhde ok. Jotenkin ajattelen, että tässä iässä olisi parivuotias tuossa helmoissa, niin nounou. En vaan jaksaisi ja viitsisi. Mutta ap tekee kuinka tekee, tuttava sai toisen lapsensa 43-vuotiaana ja hyvin on mennyt.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 02:10"]

Äiti kulkee lapsensa koulun vanhempainilloissa rollaattorin kanssa :D

[/quote]

Suomessa on eläkeikä 65 vuotta. Eli kun lapsi on parinkymmenen. Ei ole vielä tarvinnut rollaattorin kanssa sinä vaiheessa yleensä ihmisten kulkea.

Täällä on hilpeää, kun parikymppiset kuvittelevat neli-viisikymppisten olevan jo ihan valmiina hautaan vaikka keskimäärin elämää on vielä toinen mokoma jäljellä. Mutta ei huolta, pääsette tutustumaan nopeasti nelikymppisten elämään, sillä aika kuluu nopeasti parikymppisestä nelikymppiseksi.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 02:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 01:03"]Ensimmäinen on suunnitteilla ja ikäni 43-vuotta. Nyt olen riittävän kypsä lapseen ja lapselle tulee olemaan rahallisesti turvattua, sillä urani hyvällä mallilla. Olen saanut elää vapaasti, matkustella ja nähdä maailmaa. En mistään hinnasta olisi vaihtanut vaippoja alle 40-vuotiaana, vaan elin nuoruuttani :) Voiko tästä joku olla kade? [/quote] En edes jaksa vaivautua lukemaan koko ketjua mutta... Olen 43 v, ainoan lapseni tein kun olin 23v. Ainokaiseni on asunut itsenäisesti 2- vuotta. Ja hetkeäkään en vaihtaisi pois. Missään nimessä,en haluaisi alkaa hoitamaan mitään vinkuvaa kakaraa. Jälkikasvuni tietää myös asian, ja ymmärtää asian hyvin Joten mummoilkoon ne kelle se sopii.

[/quote]

Jos olisit malttanut vähän vanhemmaksi odottaa, olisit ehkä ymmärtänyt että kenenkään ei ole pakko tehdä yhtään "vinkuvaa kakaraa".

Nykyisten kuusikymppisten naisten keskuudessa on paljon tätä porukkaa, joille lapset ovat olleet pakollinen paha, joka on  pitänyt vaan hoitaa pois alta. Omassa ikäluokassani (olen nyt 38) ei tämmöistä asennetta juurikaan ole, sen sijaan tunnen paljon tyytyväisiä veloja. Sinä taidat tämän asian suhteen olla vähän ikäistäsi mummompi.