Oletteko samaa mieltä: lapsia EI kannata tehdä alle 30-vuotiaana???

Olen saanut lapseni 30-35-vuotiaana. Näin jälkikäteen ajateltuna minulle olisi sopinut perheenperustaminen aiemmin, vaikka nautin toki tuolloin vapaudestani.

Nuorempana hankalat raskauteni olisivat saattaneet olla hiukan helpompia, etenkin kun lapsia ei olisi tarvinnut tehdä kiireessä ihan peräkkäin. Olisi ollut enemmän aikaa toipua. 

Lisäksi lapsiperhe-elämä on tehnyt minusta tehokkaamman, kurinalaisemman ja motivoituneemman. Harmittaa, kun parikymppisenä jätin opiskeluni kesken. Nykyisenä itsenäni en olisi keskeyttänyt niin helposti.

Toisaalta vaikea kuvitella ketään tuon ajan poikaystävistäni lasteni isäksi. Itse asiassa kellään heistä ei ole lapsia vieläkään, vaikka kaikki ovat nykyään yli 40-vuotiaita.

No minun puolesta jokainen saa tehdä siinä iässä missä haluaa, mutta itselleni ehdottomasti paras ratkaisu oli ensin elää omaa nuoruus pois ja nauttia siitä. Lisäksi on myönnettävä etten kyllä olisi vanhemmaksi ollut kypsäkään alle 3-kymppisenä. Väittäisin, että sama tilanne on nykyisin suurimmalla osalla suomalaisista. Ajat ovat muuttuneet.

Olen samaa mieltä. 

T. Isä 24 v., 2 lasta

Ainoa hyvä asia, minkä keksin on että lasten isovanhemmat - ja usein jopa isoisovanhemmat - ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuvioissa pidempään. Mutta tämä on kyllä jo tärkeä pointti.

Ei kannata tehdä sen jälkeenkään. Parempi kiertää ne baarit ja festarit ilman lapsia.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 23:16"]

Ainoa hyvä asia, minkä keksin on että lasten isovanhemmat - ja usein jopa isoisovanhemmat - ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuvioissa pidempään. Mutta tämä on kyllä jo tärkeä pointti.

[/quote]

Samaa olisin sanonut. Mutta tämä tietysti edellyttää, että asuvat samalla paikkakunnalla tai ainakin kohtuullisen lähellä.

Miksi suvaitsevuutta ei ikinä riitä tähän aiheeseen ☺

T: äidiksi 25-vuotiaana, hyvin menee

Lapset kannattaa tehdä sitten kun pariskunnasta kumpikin kokee olevansa siihen valmis. Jotkut ovat valmiita alle 30-vuotiaina, jotkut yli 30-vuotiaina ja jotkut eivät koskaan. Tietysti moni tulee vahingossa raskaaksi jo ennen kuin varsinaisesti kokee olevansa valmis lapsentekoon, mutta päättää silti pitää lapsen.

Kilpaili toisessa ketjussa?

ihan normaalisti siellä oli kaikenikäiset vastanneet..

Kun mietin työpaikallani olevia miehiä, jotka ovat nyt 32-35 vuotiana saaneet esikoisensa olen varma, että he ovat nyt parempia ja valmiimpia isejä kuin olisivat olleet 22-25 vuotiaina. Lisäksi ei ole rahahuolia

En ole samaa mieltä. Jos lastensaanti on tärkeä asia, lapset kannattaa hankkia vähän nuorempana, ettei sitten tule hätä käteen, kun päälle kolmekymppisenä alkaa yrittää raskautta eikä se heti onnistukaan. Julkisen puolen jonot on sen verran pitkiä ja hoidot hitaasti eteneviä, että siinä ehtii nopeasti vanhentua pari vuotta ennen kuin pääsee edes tehokkaampia hoitoja kokeilemaan. Ellei sitten satu olemaan rahaa yksityispuolelle menoon. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta ja olen hyvin iloinen, että aloitin raskauden yrittämisen jo reilusti alle kolmekymppisenä.

Ja joo, useimmat saavat lapsia ongelmitta, mutta lapsettomuus on silti yllättävän yleistä ja omalla kohdallaan ei tilannetta useimmiten voi etukäteen tietää.

Kannattaa elää ja kokea kun on nuori

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 23:10"]

Luin tuossa äsken jotakin ketjua, missä naiset kilpailivat siitä, kuka on nuorin esikoisen mennessä ekaluokalle. Ihan vilpittömästi kysyisin, mikä siinä on niin hienoa, että lapset on tehnyt nuorena? Itse kun puolestani taas ihan vilpittömästi ajattelen, että niitä ei missään nimessä kannata tehdä alle 30-vuotiaana. Kun ajattelen, mitä kaikkea olisi itsellä jäänyt tekemättä, jos olisin saanut lapset alle 30-vuotiaana niin oikein ahdistaa.

Ja vastaukseksi en kelpuuta "kun tekee nuorena niin sitten ehtii tehdä kaikkea kivaa kun ne on muuttaneet pois ja itsekin on nuori". Omasta mielestä on hauskempi tehdä nämä nimenomaiset asiat ennen lapsia, kun on itse vielä nuori.

[/quote]

ensinnäkään kukaan ei kilpaillut yhtään mitään, oletko kenties katkera jos muut ovat saaneet lapsen nuorena vai miksi tuollainen asenne että kilpailtais jotain jos rehellisesti vastaa?

toinen vanhemmalla iällä saaneen harhaluulo on että kaikki nuorena lapsen tehneet ei mitää muuta odota kuin lapsen poismuuttoa..

no pysykää kuvitelmissanne, en jaksa tähän edes vastata koskaap:n asenne nuoria äitejä kohtaan on tuollainen

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa! Usein ongelmat kasaantuvat nuorille, kouluttamattomille vanhemmille. (Huom. usein, ei aina. Älä siis tule sanomaan, että "ei meillä ainakaan".) On köyhyyttä, epävakaita parisuhteita, päihteidenkäyttöä, liiallista juhlimista, epäkypsyyttä jne. (Äläkä tule sanomaan, että materialla ei ole väliä, kunhan lapsi saa rakkautta. Lapsi kärsii köyhyydestä, piste.)

Kukin omana aikanaan. Mulle sopii teiniäiditkin. Itselleni sopi kyllä elämään parhaiten yli 30-vuotiaana. Suht. vakava sairaus siinä 25-vuotiaana, jonka jälkeenkin oli vielä hyvä elää ihan vaan omaa elämää. Tykkään siis siitä, miten oma elämäni sujui, mutten ehdottaisi samaa kaikille. Elämät erilaisia.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 23:21"]Kannattaa elää ja kokea kun on nuori
[/quote]

Kannattaa, joo, mutta en ymmärrä tätä ajatusta, ettei lastenKIN kanssa voisi elää ja kokea.

Esikoisen sain 19-vuotiaana, seuraavan 22-vuotiaana ja kolmas syntyi ollessani 26. Ehdottomasti oli parasta se, että jaksoi nuorena ilman sen suurempia itkuja ja hermon menetyksiä valvoa yöt, kuunnella uhmista ja vielä pitää huolen itsestään, parisuhteestaan ja kodista. Koulutuksenkin hankin, töissä tein pätkiä kun mies oli kokopäivätöissä (ja on edelleen). Ryypänny, rellestäny, matkustanu ja uusia kokemuksiaki kerkesin hankkia 15-19 vuotiaana paljon enemmän kun moni on sinne 30-vuotiaaksi mennessä kokenut. En mä ole kertaakaan miettiny tässä että voikun olis päässy tekee tota tai tota, en oo kaivannu mitään. Tai no, sitä oon kaivannu että olis edes yks tai kaks päivää vuodessa kun lapset olis yhtä aikaa hoidossa muutenki kun työpäivän ajan, mutta ei ole ja sillä siisti, ei se oo meidän maailmaa kaatanu. Mä en ainakaan jaksais enää nyt kolmen kympin hujakoilla alkaa lapsia tekemään, kroppa ei palaudu välttämättä samalla tavalla ja se jaksaminen voi olla erilaista, yksilöllisiä juttuja kaikki..

Omituinen tuo kuvitelma, että elämä noin suunnilleen loppuu siihen, kun saa lapsia. Vauva-aikana on muutaman kuukauden todennäköisesti väsynyt, eikä jaksa tehdä hirveästi, mutta minä olen ainakin elänyt mahtavan nuoruuden lasten kanssa. En usko, että nuoruuteni olisi ollut sen hienompi ilman lapsia. Lapset kulkevat kyllä mukana matkustaessa, ja tekevät matkustamisesta ja elämästä yleensäkin paljon rikkaampaa. Lasten ansiosta olen saanut nähdä ja kokea valtavasti sellaista, joka olisi jäänyt kokematta yksin tai nuorten aikuisten kanssa rymytessä. Aloin odottamaan ensimmäistä lastani 19- vuotiaana, enkä voisi olla tyytyväisempi nykyiseen elämääni ja valintaani tehdä lapset nuorena. Nyt olen 29- vuotias koululaisten äiti :)

Kyllä. 30 kymppisenä muksuja vasta. Elämästä pitää itsekkin tietää jo jotain ennen kuin muita kasvattaa.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 23:24"]

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa! Usein ongelmat kasaantuvat nuorille, kouluttamattomille vanhemmille. (Huom. usein, ei aina. Älä siis tule sanomaan, että "ei meillä ainakaan".) On köyhyyttä, epävakaita parisuhteita, päihteidenkäyttöä, liiallista juhlimista, epäkypsyyttä jne. (Äläkä tule sanomaan, että materialla ei ole väliä, kunhan lapsi saa rakkautta. Lapsi kärsii köyhyydestä, piste.)

[/quote]

Pitää kyllä paikkansa, mutta haloo hei, ei tuo nyt sentään päde läheskään kaikkiin alle 30-vuotiaisiin vanhempiin. Alle 20-vuotiaisiin ehkä ennemminkin.