Polttareista innostuminen

Monella kaverilla on naimisiinmeno ajankohtaista. Oon todella onnellinen mun kavereiden puolesta ja haluan viettää heidän kanssaan ikimuistoiset polttarit ja tottakai olla hääpäivänä läsnä juhlimassa. Häähumuun on kuitenkin tullut pientä kitkaa yhden kaverin käytöksen takia. Meidän yhteinen kaveri meni naimisiin viime kesänä ja oikeastaan koko polttariporukka oli toisilleen tuttua. Siltikin tämä yksi tapaus ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta polttareiden järjestämistä kohtaan, hyvä jos edes ilmoitti saapuuko paikalle vai ei. Hän tuli sitten polttareihin, mutta ei suinkaan juhlimaan ja pitämään hauskaa, vaan ainoastaan velvollisuudentunnosta. Elekieli antoi kyllä ymmärtää, että hän olisi voinut jättää tämän väliin. Ymmärrän tietty, että polttarit voivat osua yhteen veemäisen työviikon tms. kanssa, mutta minä ainakin asennoiduin siihen siten, että haluan osoittaa arvokkuutta sille kaverille joka menee naimisiin. 

Oudoksuin hieman tämän kaverin käytöstä ja sitten hän teki samana kesänä saman tempun vielä toisellekin yhteiselle kaverille. Ei mitään vastauksia tai osallistumista liittyen polttareihin ja sitten jätti vielä häät väliin. Okei, hän on tietääkseni ollut polttareissa riittävästi ja ne eivät enää nappaa. Kait hän sitten saa hääkutsujakin niin tiheään, ettei kaikkiin vain jaksa mennä (jos on kymmeniä samanikäisiä serkkuja tms, tulee varmasti hääkakkuähky). Samalla ymmärrän, mutten kuitenkaan ymmärrä.

Nyt tää kaveri on itse menossa naimisiin ja mulla on jotenkin ristiriitaiset fiilikset juuri polttareiden suhteen. Polttarithan ovat bileet vain jos osallistujat itse niin päättävät tehdä. Niistä pitäisi pystyä koko polttariporukan innostumaan, muuten tulee vaikeaa. Mulla on nyt sitten motivaatio-ongelmia innostua tän kaverin polttareista, kun hänkään ei innostunut viime kesänä muiden kavereiden vastaavista. Onko muilla kokemuksia tästä motivoitunut juhlija vs pakkojuhlija -ilmiöstä?