Onko tuloero aina katastrofi parsuhteessa ?

Miten se pienempituloinen voi riidellä rahasta, jos hänellä ei sitä ole? Sen lauluja laulellaan, jonka rahoilla juhlitaan. Pienempituloisen on hyväksyttävä, että kaikkea hän ei voi saada.

Jos vähempitulonen elää yli omien varojensa. Suhde on silloin tuhoon tuomittu.

Pienempituloinen - meillä minä - tein suuremman osan kotitöitä ja olin vastuussa lapsista. Ei lpskaan mitään ongelmia! Mutta mun mies onkin fiksu.

Ei ole, jos asioista sovitaan yhteisymmärryksenä ja siitä pidetään kiinni. Ainakaan meillä asia ei koskaan ole ollut mikään ongelma.

Eiköhän vähävaraisuus ole suurempi ongelma, vaikka toki egoismiaivopesua työnnetään joka tuutista. Kai sekin menee jonkin sortin harrastuksesta, että laskee kuinka paljon menettää omaisuutta, kun jakamisen sijaan ei sijoita tuloja osakerahastoihin.

Ei. 

Kun aloimme olemaan yhdessä toin rahaa suhteeseen ja maksoin meidän 1. talomme tontin. Tienasin vähän enemmän kuin mieheni tuossa vaiheessa. 

Jossain vaiheessa tuloero tasaantui kun mieheni urakehitys nopeutui ja tänäpäivänä saan käteen vajaa 1/3 meidän nettotuloista. Silti rahat on edelleenkin yhteiset eikä tuloerot ole missään vaiheessa vaikuttaneet meidän elämään. Perhe on yksikkö ja perheellä on 1 tulotaso. Minä olen aina hoitanut meidän perheessä raha-asiat, myös sijoitukset ja raksabudjetit, miehelle riittää että tili on plussalla

Ihmisten suhtautuminen rahaan on erilaista. Toiset on antelijaita ja toiset nuukia. Jos varakkaampi suhtautuu fanaattisesti omiin rahoihinsa, niin silloin on ongelmia tiedossa, Tämä kyllä paljastuu aika pian suhteen alussa, joten kytkimen nosto silloin kannattaa. Ei tarvi vinkua vuosikausia lehtien palstoilla erilaisesta elintasosta. Jokainen kun kuitenkin on itse sen vastaparinsa valinnut, niin oma moka.

Plussaan viestejä joissa mies ansaitsee enemmän mutta perheen rahat on kuitenkin yhteiset. Tunnen sympatiaa suhteista joissa mies elättää naista. Olenhan nainen.

Ei ellei nainen tienaa enemmän kuin miehensä. Silloin naisilla on paha tapa kokea niin valtavaa ylemmyyden tunnetta, että jättävät hyvänkin miehen, perheen, vuosien liiton jne. silmää räpäyttämättä heti jos joku varakkaampi sattuu tarjolle. Pettämisestä puhumattakaan.

Tilanteet muuttuu. Pitkässä liitossa osat voi vaihtua moneenkin kertaan sen suhteen kumpi on enemmän tienaava. Olen ollut molemmissa osissa.

Elintason tulee olla yhteinen. Toiselle ei tarvitse ostaa kallista krääsää, mutta ei niin että vaimo vetää pelkkää spagettia veden kanssa ja mies vieressä pihviä vuosikertaviinillä. Se on jo henkistä väkivaltaa. Tilanne on paljolti enemmän tienaavan vallassa, kuinka hän kohtelee puolisoaan ja toteuttaa arvojaan.

Tosi isoon tuloeroon voi liittyä muitakin elämäntapa- ja arvomaailmaeroja. Jotka voi aiheuttaa isoja haasteita. Käytännössä se toimii parhaiten silloin, kun raha ei ole kummallekaan erityisen tärkeää, jolloin ei tule tunnetta että toinen yrittää hyötyä toisesta ja toisaalta että ne elintasot on tosi erilaiset, mikä herkästi katkeroittaa pidemmän päälle. Se voi toimia hyvin myös niillä, joille on ok olla "kotirouva" (tai - mies) ja huolehtia kodista enemmän, ja kumppanille on ok elättää toinen. Eli ei täysin tuhoon tuomittua, mutta kannattaa miettiä hyvin tarkkaan omaa ja potentiaalisen kumppanin suhdetta rahaan ja sen jakamiseen parisuhteessa ennen kuin lähtee suhteeseen. Hankalimpia tilanteita on ne, joissa toinen on vaurastunut suhteen aikana toisen hoitaessa enemmän kotia, eikä sitten haluakaan jakaa omastaan. Tai toisaalta ne, joissa toinen automaattisesti olettaa että toisen esim. perinnöt kuuluu myös hänelle. Se ei kuitenkaan tule toimimaan, että toinen kuluttaa ison palkkansa vain itseensä, harrastaa ja reissaa, ja toinen pihistelee ja kituuttaa pienillä tuloilla.

Jos kumppanin tulotaso on tärkeää, ei pidä valita sopimatonta kumppania sitten. Ennen yhteistä kotia on kyllä keskusteltava kenen tulojen mukaan eletään ja sopimuksista on pidettävä kiinni. Voisivat hyvätuloiset miehetkin jo ymmärtää, että mitä useammalla naisella on hyvät tulot niin sitä paremmin se taloudellinen tasa-arvo toteutuu. Mutta edelleen moni näyttää kaipaavan rahalla saatavaa valtaa parisuhteessa. Maksaja määrää rahojen käytöstä mutta saattaa myös käskyttää tekemään enemmän kotitöitä ja huolehtimaan lastenhoidosta. Eli saa kaksi kakkua yhden hinnalla. Tähän vielä avioehto, niin lasten kasvettua omatoimisiksi voi vaimon vaihtaa kukkaron kärsimättä nuorempaan. Naiset, älkää menkö ansaan!

Jos suurituloinen mies haluaa lapsia ja vaimon kotiin hoitamaan niitä, olisi syytä olla jonkinlainen rahasto tms kotiin jäävälle. Hoitamalla yksin kodin ja lapset, hän mahdollistaa toiselle uran rakentamisen ja uhraa omansa.

Tämä lienee jo aika harvinaista. Kotiin voi jäädä vain hyvin suurituloisena, tai vastaavasti täysin tulottomana ja vailla mitään omaisuutta jolloin yhteiskunta kustantaa elämisen.

Eli ihminen voi hankkia lapsia ja jakaa yhteistä arkea ”kumppanin” kanssa mutta pitää omat ansaitut rahat itsellään? Ihan järjetöntä. Onko raha niin pyhä että se pitää oikein eritellä parisuhteessa? Meillä on molemmilla omat tulot ja tilit mutta rahasta ei koskaan tule riitaa. Mies tienaa enemmän ja koskaan ei ole antanut ymmärtää että koska hän tienaa enemmän niin minun elintaso pitäisi olla häntä huonompi. Tiedän että jos minulla ei olisi rahaa niin hän pitäisi minusta huolta ja tottakai toimisin samoin.

Ei parisuhteen tarvitse liittyä rahaan millään tavalla. Toki jos haluaa yhteisen asunnon ja lapsia, niin sitten täytyy sopia, miten ne rahoitetaan. Mutta parisuhde ei tarkoita samaa asiaa kuin perhe, punainen tupa ja perunamaa.

Siis yhteen on menty niin ei siinä pitäisi tulojen vaikuttaa suuntaan tai toiseen kun näin on päätetty. Yhteinen perhe ja elämä tarkoittaa yhteistä elintasoa, vaikka toinen tienaisi miljoonia ja toinen minimin. Varakkaamman mukaan asettuu elintaso, tietenkin. Mikä tässö on vaikeaa. Jos ei, niin sitten ei varmaan kannata jatkaa yhdessä ja joku muu on tärkeämpää.

Minä miehenä ostan meidän perheessä isot hankinnat mm. autot ja maksan laskut. Vaimo tekee ruokaostokset ja muut pikkuostokset. Vaimo tekee ruuan ja paljolti kotitaloushommat, minä taas korjailen asioita, hoidan metsä / polttopuutyöt, teen pikkukorjaukset / muutokset taloon ja muihin rakennuksiimme.

Tehty yhdessä näin 30 vuotta ja pärjätään oikein hyvin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Siis yhteen on menty niin ei siinä pitäisi tulojen vaikuttaa suuntaan tai toiseen kun näin on päätetty. Yhteinen perhe ja elämä tarkoittaa yhteistä elintasoa, vaikka toinen tienaisi miljoonia ja toinen minimin. Varakkaamman mukaan asettuu elintaso, tietenkin. Mikä tässö on vaikeaa. Jos ei, niin sitten ei varmaan kannata jatkaa yhdessä ja joku muu on tärkeämpää.

Näinhän naiset sen aina haluavat nähdä, jos mies on varakkaampi.

Mikäli nainen on varakkaampi, niin mielipide muuttuu. Silloin nainen ei ala muita elättää.

Meillä miehen nettotulot n.800€ enemmän kuin mulla. Mies maksaa enemmän asumisen kuluja, mun osuus 400€ ja miehen n.550€. Mä maksan enemmän ruokia. Jos mulla on rahat loppu, niin saan mieheltä rahaa. Meidän kanssa asuu vielä mun juuri täysi-ikäistynyt lapsi eikä sitä mitenkään erotella, että mitä ruokia teini syö ja kuka ne on maksanut. Ei eroteltu silloinkaan kun miehen tytär vielä asui tässä. Lisäksi miehen tytär on välillä meillä yötä ja ihan sitä samaa ruokaa syö kuin me eikä tarvitse mitään maksaa. 

Jos olemme menneet lomamatkalle, niin yhdessä säästetään siihen rahaa ja yhdessä maksetaan kuluja. Mukana yleensä myös mun lapsi. Miehen lapsilla jo omat juttunsa ja reissunsa.

Meillä on iso tuloero ja omat rahat, mutta koskaan ei olla riidelty rahasta. Maksetaan asumiskulut ja ruoka yms yhteiset menot suunnilleen puoliksi. Lasten kuluista mies maksaa omasta halustaan hieman isomman osan, mutta nekin katsotaan suunnilleen puoliksi. Omat jutut (auto, vaatteet, puhelin yms) maksetaan itse. En ymmärrä, mistä pitäisi tapella.

Tuloero ei näy käytännössä mitenkään. En ymmärrä, miksi miehen rahojen pitäisi olla minun rahoja, jos omasta tahdostani haluan olla pienipalkkaisessa työssä. Kun aloitettiin seurustelu, olin isopalkkaisessa työssä, mutta viiden vuoden seurustelun jälkeen sain työuupumuksen ja vaihdoin helpompaan ja huonommin palkattuun työhön.