Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ketään avioparia joka on aloittanut seurustelun jo lapsena?
12.01.2022 |
Onko kovinkin yleistä, että 11- ja 12-vuotiaina tulisesti rakastuneet ovat vuosikymmeniä yhdessä?
Kommentit (28)
Mä tunnen ylä-asteelta asti seurustelleet nykyiset avioparit. En ymmärrä miten voi olla mahdollista ettei kasva erilleen kolmekymppisiksi tultuaan. Tai ettei suhde muutu kaverilliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen ylä-asteelta asti seurustelleet nykyiset avioparit. En ymmärrä miten voi olla mahdollista ettei kasva erilleen kolmekymppisiksi tultuaan. Tai ettei suhde muutu kaverilliseksi.
Rakkaus, myötä- ja vastoinkäymisissä. Tuo "erilleen kasvaminen" on nykyajan hömpötystä. Parisuhdetta pitää hoitaa ja vaalia. Kai sitä kasvaa erilleen, jos ei mitään yhdessä touhua ja pidä kipinää yllä mm. makkarin puolella.
Tunnen parin, joka aloitti seurustelun kun tyttö oli 14 ja poika 16. Ovat nyt jo kuusikymppisiä ja edelleen yhdessä.
Useimmat eroaa nimenomaan silloin, kun aikuistuvat ja kasvavat. Toiset ei uskalla erota puolisosta vaikka haluaisivat (syitä on monia). Esim. männä aikoina naiset ei uskaltaneet/voineet (taloudelliset syyt) lähteä avioliitosta vaikka olisi ollut millainen hirviönarsisti se mies. Tai miehet pysyi suhteessa silkasta vastuuntunnosta.
Lukiosta lähtien yhdessä olleita pareja tiedän muutaman, nyt 50+ ikäisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti lapsia, mutta 16-vuotiaasta saakka yhdessä olleita kyllä.
Minä myös. Muistaakseni tätini oli 14, kun hän alkoi seurustella miehensä kanssa, sitä en tiedä, minkä ikäinen mies oli. Mutta mies kuoli jo kymmenisen vuotta sitten.
14- ja 15-vuotiaina seurustelun aloittaneen parin tunnen, ovat nyt 54 ja 55 ja tietääkseni ihan onnellisia yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän parin, joka ollut yhdessä 7 luokalta asti. Ovat nyt yli 50v, eli lähes lapsesta asti olleet yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen ylä-asteelta asti seurustelleet nykyiset avioparit. En ymmärrä miten voi olla mahdollista ettei kasva erilleen kolmekymppisiksi tultuaan. Tai ettei suhde muutu kaverilliseksi.
Minä olen ollut mieheni kanssa 17-vuotiaasta, ollaan nyt päälle kolmekymppisiä. En ymmärrä millä lailla suhde yhtäkkiä muuttuisi kaverilliseksi tai kasvaisi erilleen? Kyllä suurin osa erosi jo parikymppisinä, alle kolmekymppisinä, siinä aikuistuessa, mutta kun siitä on selvitty yhdessä niin ollaan jo aika vahvalla pohjalla. Kyllä se erilleen kasvu ja kaverilliseksi muuttuminen voi tapahtua myöhemminkin seurustelun aloittaneilla jos suhde on pitkä. No, en tietysti tiedä tuleeko tämä suhde kestämään loppuelämää, mutta ainakin meillä on edelleen kivaa yhdessä ja seksiäkin säännöllisesti, vaikka on pienet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kaksi paria, jotka ovat olleet yhdessä rippikoulusta alkaen. Toinen pareista pötkötteli viereisillä pedeillä synnytyssairaalassa, kun sattuivat syntymään lähes samana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen ylä-asteelta asti seurustelleet nykyiset avioparit. En ymmärrä miten voi olla mahdollista ettei kasva erilleen kolmekymppisiksi tultuaan. Tai ettei suhde muutu kaverilliseksi.
Minä olen ollut mieheni kanssa 17-vuotiaasta, ollaan nyt päälle kolmekymppisiä. En ymmärrä millä lailla suhde yhtäkkiä muuttuisi kaverilliseksi tai kasvaisi erilleen? Kyllä suurin osa erosi jo parikymppisinä, alle kolmekymppisinä, siinä aikuistuessa, mutta kun siitä on selvitty yhdessä niin ollaan jo aika vahvalla pohjalla. Kyllä se erilleen kasvu ja kaverilliseksi muuttuminen voi tapahtua myöhemminkin seurustelun aloittaneilla jos suhde on pitkä. No, en tietysti tiedä tuleeko tämä suhde kestämään loppuelämää, mutta ainakin meillä on edelleen kivaa yhdessä ja seksiäkin säännöllisesti, vaikka on pienet lapset.
Tulet vielä hämmästymään niistä muutoksista, mitä sinulla ja miehelläsi huomaat 20 vuotta myöhemmin. Henkisiä muutoksia tulee kaiken ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen ylä-asteelta asti seurustelleet nykyiset avioparit. En ymmärrä miten voi olla mahdollista ettei kasva erilleen kolmekymppisiksi tultuaan. Tai ettei suhde muutu kaverilliseksi.
Minä olen ollut mieheni kanssa 17-vuotiaasta, ollaan nyt päälle kolmekymppisiä. En ymmärrä millä lailla suhde yhtäkkiä muuttuisi kaverilliseksi tai kasvaisi erilleen? Kyllä suurin osa erosi jo parikymppisinä, alle kolmekymppisinä, siinä aikuistuessa, mutta kun siitä on selvitty yhdessä niin ollaan jo aika vahvalla pohjalla. Kyllä se erilleen kasvu ja kaverilliseksi muuttuminen voi tapahtua myöhemminkin seurustelun aloittaneilla jos suhde on pitkä. No, en tietysti tiedä tuleeko tämä suhde kestämään loppuelämää, mutta ainakin meillä on edelleen kivaa yhdessä ja seksiäkin säännöllisesti, vaikka on pienet lapset.
Tulet vielä hämmästymään niistä muutoksista, mitä sinulla ja miehelläsi huomaat 20 vuotta myöhemmin. Henkisiä muutoksia tulee kaiken ikää.
No muutoksia tulee, sehän on selvä, mutta ei se kaikilla eroa tarkoita. Ihan kokemuksesta sanon, lähennytään jo 60v ja edelleen yhdessä, nuoresta alkaen oltu. Niinkuin suurin osa tutuistammekin. Pitkä liitto on arvokas asia, vaikka ei todellakaan ole aina helppoa. Samat vaikeudet ne tulee, vaikka kumppania vaihtaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen ylä-asteelta asti seurustelleet nykyiset avioparit. En ymmärrä miten voi olla mahdollista ettei kasva erilleen kolmekymppisiksi tultuaan. Tai ettei suhde muutu kaverilliseksi.
Minä olen ollut mieheni kanssa 17-vuotiaasta, ollaan nyt päälle kolmekymppisiä. En ymmärrä millä lailla suhde yhtäkkiä muuttuisi kaverilliseksi tai kasvaisi erilleen? Kyllä suurin osa erosi jo parikymppisinä, alle kolmekymppisinä, siinä aikuistuessa, mutta kun siitä on selvitty yhdessä niin ollaan jo aika vahvalla pohjalla. Kyllä se erilleen kasvu ja kaverilliseksi muuttuminen voi tapahtua myöhemminkin seurustelun aloittaneilla jos suhde on pitkä. No, en tietysti tiedä tuleeko tämä suhde kestämään loppuelämää, mutta ainakin meillä on edelleen kivaa yhdessä ja seksiäkin säännöllisesti, vaikka on pienet lapset.
Tulet vielä hämmästymään niistä muutoksista, mitä sinulla ja miehelläsi huomaat 20 vuotta myöhemmin. Henkisiä muutoksia tulee kaiken ikää.
Eipä ole mitään ihmeitä muutoksia tullut. Ollaan oltu yhdessä 19 v alkaen ja nyt olemme 72 vuotiaita.
Missään asiassa ei pidä yleistää. Tämän olen elämässäni oppinut, jos en muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 14v, kun aloin olee mieheni kanssa ja nyt katson omaan saman ikäistä lastani niin aika lapsia sen ikäiset vielä on.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat eroaa nimenomaan silloin, kun aikuistuvat ja kasvavat. Toiset ei uskalla erota puolisosta vaikka haluaisivat (syitä on monia). Esim. männä aikoina naiset ei uskaltaneet/voineet (taloudelliset syyt) lähteä avioliitosta vaikka olisi ollut millainen hirviönarsisti se mies. Tai miehet pysyi suhteessa silkasta vastuuntunnosta.
Me kasvetaan ja aikuistutaan koko ajan yhdessä. Molemmat ovat käyneet koulunsa ja molemmat käy töissä. Koti ja lapset hoidetaan yhdessä.
Yhdessä vuodesta -90
Yhden avioparin tunnen, joka on aloittanut seurustelun rippikoululeirillä,. Ovat nyt 45-vuotiaita kolmen lapsen vanhempia. Ja isän serkku miehineen (nyt jo edesmenneitä molemmat) tapasivat ensimmäisen kerran ensimmäisellä luokalla koulussa, kun heidät istutettin vierekkäin pulpettiin. En tiedä, mistä lähtien itse laskivat suhteensa seurusteluksi, mutta parhaita ystäviä olivat siis ekaluokkalaisesta lähtien ja naimisissa siihen asti, kunnes miehestä ensin aika jätti kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin.
Ala-asteen luokkakaveri on käsittäkseni edelleen naimisissa (ja lapsia) senaikaisen poikaystävänsä kanssa. Taisivat olla 11- ja 12-vuotiaita, kun aloittivat seurustelun. Muistan, kun kuiskuteltiin, että olivat kuulemma harrastaneet seksiä 7. luokalla, eli kai nyt jonkin aika olivat jo silloin seurustelleet.
Omat vanhempani alkoivat seurustelemaan kun äiti 14v ja isä 16v. Olivat yhdessä kunnes kuolema erotti ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen ylä-asteelta asti seurustelleet nykyiset avioparit. En ymmärrä miten voi olla mahdollista ettei kasva erilleen kolmekymppisiksi tultuaan. Tai ettei suhde muutu kaverilliseksi.
Rakkaus, myötä- ja vastoinkäymisissä. Tuo "erilleen kasvaminen" on nykyajan hömpötystä. Parisuhdetta pitää hoitaa ja vaalia. Kai sitä kasvaa erilleen, jos ei mitään yhdessä touhua ja pidä kipinää yllä mm. makkarin puolella.
Nykyihmiset on sellasia hedonistisia nautiskelijoita, että jokaisen mielen- ja tunneoikun sätkitään sinne tänne. Varmaan siksi monen on vaikea ymmärtää pitkäaikaisen sitoutumisen etuja.
En varsinaisesti lapsia, mutta 16-vuotiaasta saakka yhdessä olleita kyllä.