3v. raivoaa joka aamu

Kiitos kaikista vastauksista ja kiva kuulla että ei olla ainoita!

Tyttö saa paljon ulkoilua ja leikkiä päivisin, päiväunet nukkuu päiväkodissa mutta korkeintaan 45 min. tai nukkumaanmeno venyy entiseltään. Illalla saa katsoa korkeintaan tunnin telkkaria päiväkodin jälkeen ja sitten syödään, leikitään rauhallisesti ja klo 19:30 aletaan iltatoimet: puuro, pyjamat ja iltasadut. Todella uskon että on perinyt isänsä iltavirkkuisuuden, isäkin on kuin peppuun pistetty karhu aamuisin (enkä minäkään puhu hänelle ennen kun aamukahvit on juotu!) :D  Tyttö ei vaan nukahda aikaisin. Istuu sängyssä pimeässä ja kuiskaa/leikkii unileluilla pimeässä tai lauleskelee itsekseen. Olen yrittänyt istua vieressä mutta silti valvoo. Kääyköhän jotenkin ylikierroksilla päivästä?

Minäkin laitan väkisin vaatteet jos ei itse ala onnistumaan, mutta se saa aikaan silmittömän tunnin kestävän raivarin eli vain viimeisenä vaihtoehtona. Ongelmana on että mennään kävellen/pyörällä päiväkotiin jonne useampi kilometri matkaa eli tyttö ei voi mennä ainakaan talvella ilman haalaria. 

Yritän tätä leikkiä ja positiivsuutta/huumoria enemmän. Ensisijaisesti toivon että tämä vaihe menee pian ohi! Tsemppiä kaikille.

ap

Ja sulla on aikaa kuitenkin kirjoitella tänne..??

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 08:01"]

Ja sulla on aikaa kuitenkin kirjoitella tänne..??

[/quote]

Meillä on tänään vielä tunti aikaa lähtöön. Tässä odotellaan pukemista ja kysytään neuvoja samalla jos joku voisi auttaa.

ap

Onko vaan tosi väsynyt ja raivoaa sitä? Aikaisemmin illalla nukkumaan? Meillä auttoi, kun otettiin enemmän aikaa, mutta sen oletkin jo tehnyt. Toi on tosi hankalaa. Onko viikonloppuisinkin kiukkuinen aamuisin?

Vinkkejä: illalla lapsi ajoissa nukkumaan klo 20. Aamulla heräät itse ensin ja laitat itsesi valmiiksi. Kun lapsi herää teet lapsen aamutoimet 100% läsnä, et siis tee omia juttujasi samaan aikaan. 

Tarra, jokaisesta hyvin menneestä aamusta palkinnoksi.

Älä lähde mukaan siihen peliin vaan laitat vain vaatteet niskaan ja jos yrittää repiä vaatteita pois niin otat käsistä kiinni ja sanot napakasti ei saa ja jatka pukeutumista. Ja jos lapsi haluaa katsoa leffoja aamusta niin hanki muutama uusi joiden kesto on tarpeeksi lyhyt

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 08:07"]

Onko vaan tosi väsynyt ja raivoaa sitä? Aikaisemmin illalla nukkumaan? Meillä auttoi, kun otettiin enemmän aikaa, mutta sen oletkin jo tehnyt. Toi on tosi hankalaa. Onko viikonloppuisinkin kiukkuinen aamuisin?

[/quote]

Varmaan on väsynyt mutta ei saada häntä mitenkään aikaisin nukkumaan. On sängyssä jo klo 20:30 ja pelleilee siellä vaikka klo 23 asti. Ei kuulemma väsytä. On ollut tällainen vauvasta asti. :(

ap

No käyt laittamassa auton lämpeemään ja lapsi sisävaatteissa autoon, niin mä teen, välillä ekaluokkalaisenkin kanssa kun kunnon raivo päällä. 2 vuotias huutaa kans aina pukiessa ja hakkaa päällä leukaan. Kiireessä en pue vaan saa mennä sellaisenaan.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 08:17"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 08:07"]

Onko vaan tosi väsynyt ja raivoaa sitä? Aikaisemmin illalla nukkumaan? Meillä auttoi, kun otettiin enemmän aikaa, mutta sen oletkin jo tehnyt. Toi on tosi hankalaa. Onko viikonloppuisinkin kiukkuinen aamuisin?

[/quote]

Varmaan on väsynyt mutta ei saada häntä mitenkään aikaisin nukkumaan. On sängyssä jo klo 20:30 ja pelleilee siellä vaikka klo 23 asti. Ei kuulemma väsytä. On ollut tällainen vauvasta asti. :(

ap
[/quote]

Kuulostaa samalta kun minä pienenä. Aina ollut iltavirkku aamun torkku. Miten minulla vanhemmat tämän tekivät oli niin että pukivat sängyssä kun nukuin. Sitten jättivät nukkumaan ja tekivät aamupalan. Sitten hetkeä ennen lähtöä syöttivät ja laittoivat ulkovaatteet päälle kun olin puoliuninen niin ettei ollut energiaa kiukutella

Seitsemän tuntia unta ei riitä 3-vuotiaalle! Jos oikeasti heräätte kuudelta, täytyy lapsen nukkua jo kahdeksalta. Päikkärit pois, jos ei nukahda ennen puolta yötä!

3-vuotias on jo niin iso, että hänen kanssaan voi yrittää keskustella asioista ja sopia etukäteen, mitä aamulla tehdään. Voi myös sopia lapsen kanssa, että opetellaan aamutaitoja, pukemista ja reippaasti lähtemistä.

Katsooko lapsi paljon telkkaria tai videoita? Jos katsoo, katsomisen voisi rajoittaa yhteen hetkeen, joka on aina sama (tietysti poikkeustilanteita lukuun ottamatta). Silloin ei tulisi kiistaa siitä, milloin elokuvia katsotaan.

Onko kuvakortit tuttuja? Siis semmoiset, joissa on kuvattuna aina yksi aktiviteetti, esim. vessassakäynti, aamupala, pukeminen jne. Voisit järjestellä semmoisista lapsen aamun aikataulun ja lapsi saisi itse siitä katsoa, mikä asia tapahtuu seuraavaksi.

Meillä on ollut viime aikoina aamuisin samoja ongelmia, mutta nyt taitaa helpottaa... Veikkaan, että on joku uhmaan liittyvä vaihe. Mä neuvottelen tiettyyn rajaan asti, mutta sitten äiti pukee, vaikka miten rimpuilisi... Hoitajalle voi viedä lapsen myös yöpuvussa, jos on oikein tiukka paikka, ja aamupalankin saa tarvittaessa hoitopaikassa. Voimia!

Meillä auttaa kaikenlainen leikkiminen, eli joka asiasta saa joko vääntää ellei sitä käännä leikin muotoon. Pukemisesta on tehty ihan omat tarinat, lasketaan kymmeneen jona aikana puetaan kilpaa joku vaate, lapaset kysyvät tytöltä saavatko tänään tulla sinun käsiäsi lämmittämään, johon tyttö vastaa "saatte", kengät ilahtuvat kuullessaan että lapaset lähtee ulos ja haluavat mukaan, ulkona kesätonttu kurkkii ikkunasta miten pukeminen sujuu, kypärämyssy pujotetaan päähän siten että laitetaan silmät kiinni ja tehdään taikatemppu "yllätys yllätys pipo on päässä" ... Homma sujuu siten ihan ok. Joskus tuntuu että eikö näitä vastteita vaan voitaisi laittaa päälle mutta huomattavasti kivempi vaihtoehto tämä kun raivoavan lapsen kanssa taistelu. Tsemppiä Ap !!! T. Äiti ja tyttö 2.v 10kk

Niin ja jos on ongelmia nukahtamise  kanssa, niin illat kannattaa järjestää sillä tavalla, että ne tukisivat nukkumaanmenoa. Ulkoilu hyvissä ajoin ennen iltapalaa, ei telkkaria tai muuta ruutuaikaa ennen nukkumaanmenoa, vaan kirjan lukemista.

Laitetaan lapsi telkkarin ääreen aamusta jo? No, jokainen tyylillään. 

Mutta asiaan. Ehkä lapsesi on henkistä sukua mulle ja meidän keskimmäiselle. Herääminen on tosi hidasta ja vastenmielistä ja täysin riippumatta unen määrästä. Sisäinen kello vain on sellainen, että on illalla virkeämpi kuin aamulla. Herääminen voi olla työn takana tai sitten kyllä herää, mutta käyntiin lähtö on todella työlästä.

Meillä tilanne (jo ennen lapsia) on hoidettu siten, että mies pitää huolta aamuista. Me kaksi aamuntorkkua ollaan oltu kasassa sohvannurkassa ja vain odoteltu aamupalaa ja toivottu kovasti ettei kukaan puhu meille. :)

Nyt, kun poika on jo käynyt muutaman vuoden koulua, tilanne on helpompi ja hän pääsee vähemmällä ahdistuksella käyntiin. Jos mun pitää olla oman kelloni mukaan liian aikaisin jossakin ja skarppina, laitan vain kellon soimaan sen verran aikaisemmin, että mulla on aamulla riittävästi aikaa ja aamuhitaus ja -kärttyisyys ehtii haipua pois. 

Äitini, jolla oli sama ominaisuus, selvitti jostakin, että kyseessä on synnynnäinen ominaisuus, jolle ihminen ei voi mitään. Sen kanssa opppii selviämään, mutta se ei poistu. 

Jos olet yksin lapsen kanssa: yritä herätä ja herättää lapsi väöhän aikaisemmin,. Vähän virikkeitä, ei mitään telkkarin kiljuvia ja räikeitä lastenohjelmia aamusta, musiikkia hiljaisella mielummin. Tai hiljaisuutta. Rauhaa, rauhaa ... 

Kuulostaa niin tutulta!! Et ole yksin! Meillä kans kesällä 3v poika ja aamut on yhtä helvettiä usein. Välillä saattaa olla ihan hyviäkin aamuja välissä. Kauhee vänkääminen aina joka asiasta. Ei käy vaatteet jotka on itse valinnu, ei haluu pestä hampaita ei haluu sitä ei haluu tota jne. Pari kertaa pyydän nätisti ja sit jos ei suostu tulemaan pukemaan niin puen väkisin. Sen jälkeen pistän omaan sänkyyn rauhottumaan jonka jälkeen jatketaan aamutoimia. Yleensä näiden yksien raivareiden jälkeen sujuu loput aamusta ihan hyvin. Se kyllä vaikuttaa aamuun miten aikasin on illalla nukahtanu.

Mun vinkki ä on että iltatoimiin ruvetaan vaikka ihan reilusti jo puol seittemän ja puol kasilta sängyssä. Pitää olla itte tosi päättäväinen ja vähän inhottava että se lapsi tajuaa että sillä on rajat. Niitähän se hakee sillä kiukuttelulla. Sitä samaa taistelua jatketaan vaan tarpeeks kauan niin kyllä se sitten tajuaa. Hyvin menneistä aamuista ja kiukuttelemattomuudesta paljon haleja ja ylistystä. Vaatteet katotaan yhdessä illalla valmiiks ja just ittensä laittaa aamulla ennenkun herättää lapsen. Ja kaikenmaailman piirretyt pois sieltä aamusta koska meilläkin se vaan hidastaa kun poika jumittuu kattomaan niitä. Siitä vasta show tulee kun täytyy lopettaa niiden kattelu ja ruveta pukemaan!

Tsemppiä siskot! Ja ittelle jäitä hattuun ja supernanny rooli päälle heti aamusta nii eiköhän se sit lopu pikkuhiljaa

Minunkin 3-vuotiaani raivoaa aamuisin ja isänsä on ihan samanlainen. Itse olen pirteä ja aurinkoinen aamuisin vaikka olisin nukkunut huonosti. Sekä lapsi että isänsä ovat aamupalan jälkeen hyväntuulisia. Voi olla ihan luonteenpiirre tai sitten verensokeri alhaalla heti kun herännyt tms.

Olen jo tottunut tähän ja yritän saada aamut sujumaan suht luontevasti. Laitan kaikki valmiiksi eikä lapsen tarvitse kuin käydä pissalla, pestä hampaat ja pukea. Pukeminen on vaikeinta mutta siitäkin aina selvitään. Jos ei muuten, niin puen väkisin jos on pakko.

Miehelle en puhu aamuisin koska tiedän että on kiukkuinen. :D

13, ihanan tavan olet keksinut. :) Täytyypä itsekin kokeilla.

Meillä myös 3v raivoaa joka aamu. En ole osannut pitää sitä edes epänormaalina vaan ihan normaalina käytöksenä uhmaikäiseltä. Meillä raivoaa yleensä vaatteista mutta jos ei siitä niin jostain muusta kyllä. Yleensä saa itse valita vaatteensa lipastosta, mutta jos ei ole juuri sitä hänen haluamaansa vaatetta,  alkaa raivoaminen. Tehtiin pitkään niin, että valitsi illalla vaatteet valmiiksi mutta siitä ei ollut apua, koska ei halunnut niitä enää aamulla. Annan vain raivota ja sanon, että me lähdemme oli vaatteet päällä tai ei. Sitten kun muut lapset on jo puettuina eikä 3v ole saanut vieläkään vaatteita päälle, puen hänet halusi hän tai ei. Näillä keleillä en enää ala ulkovaatteita pukemaan päiväkotimatkaa varten (kuljetaan autolla). Onneksi yleensä aina kyllä hetken raivottuaan pukee itse päälle. 

Meillä myös 3v raivoaa joka aamu. En ole osannut pitää sitä edes epänormaalina vaan ihan normaalina käytöksenä uhmaikäiseltä. Meillä raivoaa yleensä vaatteista mutta jos ei siitä niin jostain muusta kyllä. Yleensä saa itse valita vaatteensa lipastosta, mutta jos ei ole juuri sitä hänen haluamaansa vaatetta,  alkaa raivoaminen. Tehtiin pitkään niin, että valitsi illalla vaatteet valmiiksi mutta siitä ei ollut apua, koska ei halunnut niitä enää aamulla. Annan vain raivota ja sanon, että me lähdemme oli vaatteet päällä tai ei. Sitten kun muut lapset on jo puettuina eikä 3v ole saanut vieläkään vaatteita päälle, puen hänet halusi hän tai ei. Näillä keleillä en enää ala ulkovaatteita pukemaan päiväkotimatkaa varten (kuljetaan autolla). Onneksi yleensä aina kyllä hetken raivottuaan pukee itse päälle. 

Aiemmin illalla ulkoilua ja siellä kova vauhti päälle, sitten kotiin ja lapsen masu täyteen, yövaatteet päälle ja ensin rauhallista näpertelyä vaikka legoilla, sitten sängyssä yhdessä jotain Richard Scarryn kirjoja tai Mauri Kunnaksen Kolmea kokkia tms, ja niitä ei pelkästään lukien, vaan enemmänkin keskustellen lapsen tasoisesti (Missähän se Hiiren Hinausapu nyt luuraa, löydätkö? tai Mitä ihmettä se Riku nyt tohon pizzaan laittaakaan? -ja anna lapsen osallistua, niin mielenkiinto pysyy). Sitten vaan ONNELLISENA nukkumaan, ja jos "janottaa", niin vähän MAITOA (usein on hyvä unilääke!), ja itse voi olla nukkuvinaan myös ja sanoo vain hiljaa supattaen, että kaikki nukkuvat jo tähän aikaan ja meidänkin pitää yrittää nukkua. Pääasia, että olet itse tyyni ja lempeä ja lapselle läsnä, niin lapsikin rauhoittuu. Jos aloittaa silti villin menon tai huutokonsertin, niin tarjoa vaihtoehtona esim uutta pikku filmiä aamuksi, jos nyt asettuu nätisti viereen. Näitä ylläreitä on hyvä joskus pitää kaapissa, mutta ei totuttaa lasta niihin, vaan vaihtaa tuota kiukuttelun vaihtoehtoa, esim "tulepas tänne, niin luetaan vielä vähän sitä ...", tms, missä saa lapsen lopettamaan villiyden tai kiukuttelun. Kolmivuotias ymmärtää myös, mitä tarkoittaa, kun juttelee lempeästi, että miten paha mieli äidillä on, kun tahtois, että oltais yhdessä kilttejä, ja kun sinä vaan haluat huutaa, ja että tulisit äitin syliin, halattais ja oltais kumpikin kiltisti, niin ois molemmilla mukavampaa.

Jotain tämmöistä positiivista. Ja nimenomaan opettelu silloin, kun on aikaa, eli illalla saada nukkumaan aiemmin ja rauhallisen käytöksen opettelua, niin aamulla jaksaa paremmin nousta ja helpompi myös tuo rauhoittelu ja juttelu. Vaatii vanhemmilta tosi paljon KEKSELIÄISYYTTÄ, että lapsi alkaa käyttäytyä hyvin ja tottelevaisesti, jos on uhmaa tai lapsen elämä päässyt raiteiltaan.

Kun itse hillitsee itsensä ja hallitsee lapsen "johtamisen", niin on paljon helpompaa kaikki toiminnat lapsen lanssa.

Usean oman lapsen ja lapsenlapsen kanssa puuhanneena voin neuvoa, että KOMENTAMINEN ei ole yhtä hyvä keino saada lapsi tottelemaan kuin lempeä puhe! Tämän olen huomannut myös tilanteissa, joissa toinen vanhempi on ensin koettanut saada lapsi lopettamaan kiukuttelu komentamalla ja väkisin pukemalla, ja kun ei ole siinä onnistunut, on toinen kokeillut lempeää puhetta ja rauhallista neuvottelua, ja se yleensä on auttanut ja lapsi jopa itse pukee nopeasti (jos jo osaa pukea). Jos huudat lapselle, hän huutaa myös. Jos puhut lempeästi, hän puhuu myös. Ja tähän päästään opettelemalla yhdessä. Vanha satu pakkasen ja auringon vaikutuksesta pupujussin turkin riisumiseen pitää paikkansa: lempeä auringonpaiste riisuu turkin paremmin kuin ärjyvä ja kylmä pakkasenpauke! (eläinten talvikarvan vaihtaminen keväällä ja syksyllä)