____ELOKUISTEN uusi pino____

Kyllä tullut taas noi sairaalaolot vähäksi aikaa tutuksi...



heather

On alkanut työssäkäyvän arki rullaamaan jollain tavalla. Poikakin alkaa pikkuhiljaa tottua tarhassaoloon, nyt jo vähän leikkii siellä ja päiväunet ovat normalisoituneet. Ensin nukkui vain pienet tirsat ja kotona ei suostunut enää nukkumaan toisia unia, kun oli niin innoissaan äidin ja isin seurasta. Voitte kuvitella, minkälaista oli meno illalla tuollaisilla päikkäreilla! :O Nyt kun oppisi vielä nukkumaan aamulla. Herää välillä jo 5.30 ja " kiva" viedä silmät ristissä oleva poika tarhaan, kun ei suostu nukkumaan siellä ylimääräisiä unia. Siitä olen pitänyt kiinni, että ennen 6.45 ei sängystä vousta, joten siellä pieni iso-silmä killittää usein yli tunnin, että jokos sais alkaa leikkimään.



Töissä on aika rankkaa. Työ itsessään on vanhaa tuttua, mutta olisin niiiiiiiiiiiiiin mielelläni jäänyt vielä kotiin, että oikein ahdistaa ja itkettää välillä. Laskin ja laskin pennejä, mutta ei auta. Teen nyt pari pv viikossa vähän lyhyemmän päivän, jotta ehdin olla pojan kanssa vähän kauemmin. Osittainen hoitovapaa ei oikein onnistu, koska meitä on työpisteessä asiakaspalvelussa vain 2 hlöä, joten toista ei voi oikein jättää yksin. Sain nyt tosiaan manguttua nuo pari pv viikossa ja sekin on jo jotain, ne todella auttavat jaksamaan. On jotain, mitä aina viikolla odottaa! Myös tuo pojan aamuheräily on aika voimia vievää, vaikka kuinka yrittäisi mennä ajoissa nukkumaan.



Meni taas ihan kitinäksi koko viesti. Mutta jotain positiivistakin loppuun: poika on iloinen ja hurmaava tutkiskelija, oikea äidin enkeli! Opettelee juuri syömään itse ja on niin pollean näköinen lusikan kanssa, jonka sitten survaisee suuhunsa väärinpäin ja ruuat löytyvät lattialta. Mutta ei tahtia haittaa, poika silti maiskuttaa tyytyväisenä, ihan kuin olisi saanut suun täyteen ruokaa! :D

Ajattelin pikaisesti pinoutua, johan tästä onkin aikaa.



Jouduin omaksi yllätyksekseni töihin, niin sitä käy, kun ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi:)

Poikaressukka joutui lähes huutolaispojan asemaan, kun kolmen päivän varoitusajalla piti hoitopaikka järjestellä syyskuun alussa. Sitten päädyttiin huonoon ratkaisuun: pari viikkoa pph:lla ja sitten joutui menemään päiväkotiin. hoitajan vaihdos ja yleensäkin päivähoidon aloittaminen ilman minniilaista totutteluaikaa oli kyllä pikku-ukkelille aika rankkaa, ja mulle myös. Tottui kyllä nopsaan perhepäivähoitoon, kolmas pvä meni jo ihan ok. Vaihtaminen oli haikeaa, mutta mulle ainakin vakuuttavat, että hyvin on päiviksessäkin mennyt. Syö, leikkii ja nukkuu ihan kiltisti. Kotona sit taas ei mene niin hyvin, vaan viikolla kaikki illat on olleet aika kärttyisiä ja tahtojen taistelua. Lapsen kosto?



Poitsu muuten oppi just ennen hoitoon menoa kävelemään! Meidän keskiarvo oli siinä suhteessa, mä oon oppinut 11kk ja isänsä 1v2kk. Poika oli 1v ja 2vkoa. Hauska yhteensattuma.



Viime viikko oltiinkin sit kotona taudin kourissa, mies sairaslomalla ma-to ja mä sit pe. Pojalla silmä- ja korvatulehdus. Koko sakki antibioottikuurilla. Silmätippojen laitto pojalle " hieman" hankalaa. Mut en valita, ei sentään saikulle asti tarvinnut jäädä.



Töistä olis kamalasti kotitehtäviä, pitäis lukea kokeita ja korjata aineita. Ei millään jaksais, mut pakko on, nyt kun poika nukkuu. Pyykkikone laulaa, siivous jäänee huomiseen, mut EVVK. Vaikkei siivottais ollenkaan;)



Tsemppiä kaikille tasapuolisesti, sekä (onnellisille! Kadehdin) hoitovapaalle jääneille että työssä käyville elokuisten äideille.

Pinoudun taas joskus, kun ennätän,

Marjoriit ja nyt jo iso pikku-siiseli



PS. Meille kans sais pikku-kakkonen tulla. On annettu mahdollisuus jo pitkään, mutta jos menee samat 8v kuin ekan kanssa, taitaa jo multa biologisen kellon patterit loppua. Onnea vaan kaikille lisää lapsia haluaville:))