Suomalainen keittiö aka Finnish cuisine

Poronkäristys ja muusia puolukkahillolla.

Nakit ja muusi. Kalakukko.

Perunaa ja jauhenlihakastike.

Kalaa, muusia tai joku perunalisäke, juureksia ja muita kasviksia.

Luonnon antimet. Juurekset, järvikala, sienet, marjat, riista.

Maksalaatikko!

Vierailija kirjoitti:

Poronkäristys ja muusia puolukkahillolla.

Miksi alapekutusta?

Se on herkullinen ruoka, josta voimme olla ylpeitä.

Mustamakkara, kalakukko, poronkäristys on hyvin alueellisia ruokia.

Talkkunaa ja pettuleipää. Ohrapuuroa.

Monen makuun mautonta. Ei minun, mutta voin kuvitella, että vaikkapa vietnamilaiselle pelkkä sipuli ja suola tuntuu vieraalta.

Vierailija kirjoitti:

Mustamakkara, kalakukko, poronkäristys on hyvin alueellisia ruokia.

In Finland women AND men like a big black sausage.

Siis arkiruokaa, vai jotain parempaa. Arkiruokaa makaronilaatikko tai lihapullat ja muusi. Hienompaa vaikka poronfile, valkosipuliperunat ja punaviinikastike, ja jotain sieniä ja marjoja.

Mautonta mössöä.

Toisin esille sen, että Suomessa on useampi eri ruokakulttuuri. Se perinteinen suomalainen ruokakulttuuri perustuu vankasti siihen maataloustuotantoon, jota Suomessa on pystynyt harjoittamaan (juurekset, maitotaloustuotteet, vilja) ja luonnonmarjoihin jne. Tämä vanha perinne tulee voimakkaimmin esiin juhlaruuissa, joulun laatikot ja kinkku, juhannuksen uudet perunat. Normiarjessa aika harva enää syö kuten maatalousSuomessa syötiin 19060-1970-luvuilla. Ruskea kastike ja keitinperunat oli silloin se perusruoka, nykyään siinä kastikkeessa on aina jotain seassa...

Toisaalta Suomessa on sitten maailman huippua olevia fine dining-paikkoja, joissa voi naittia kaikesta molekyyligastronomiasta villiruokiin (villiyrtit, villikala, riista, metsämarjat jne).

Suomalainen arkiruokailukin on hajonnut. Länsimaisittain Suomessa tehdään edelleen paljon ruokaa itse, noutoruuan suosio on noussut vasta viimeiset viisi-kymmenen vuotta. Pikaruokapaikat ovat suosittuja, mutta niitä ei oikein pidetä "oikeana ruokana" vaikka käytännössä moni elää niiden antimilla 5pvä/vko. Suomessa on jo ihan tukeva etnisten ravintoloiden joukko, tosin pienillä paikkakunnilla löytyy vain kebab-pizzeria.

Suomalaiset myös harrastavat paljon ruuanlaittoa, ja monet ovat hyvin kunnianhimoisia ja kokeilunhaluisia. Suomessa usein pidetään voimakkaista mauista, happamasta, tulisesta jne.

Ja sitten on se hiljaisten keskitietä kulkevien joukko, joka syö lounasruokaloissa, tekee lämpimän ruuan kotona, käy pari kertaa kuukaudessa (maksimissaan) hampurilaispaikassa tai pizzeriassa, testaa Yhteishyvästä tai Pirkan ruokalehdestä uutta reseptiä ja seuraavalla kerralla tekeekin sitten spagettia ja lihapullia tai perunamuussia ja jauhelihakastiketta.

Lisäksi löytyy pieni joukko, joka elää eineksillä. Ne ovat suurimmaksi osaksi ihan syötäviä, mutta onhan nyt jonkun Saarioisten roiskeläppäpitsan terveellisyys ja herkullisuus aika kyseenalaista (se muuten on ihan eri luokkaa siinä vaiheessa, kun se tulee Saarioisilla uunista ulos, se tuoksuu ja näyttää hyvältä!).

Jotkut ovat hurahtaneet, veganismiin, tuoreravintoon, vähähiilihydraattiseen dieettiin, ketoilevat tms.

Marjoja. Osassa maata käytetään paljon myös sieniä. Noita molempia jokainen kynnelle kykenevä voi kerätä itse luonnosta jokamiehen oikeudella, innokkaimmat koko lähipiirilleen ja/tai myyntiin. Puutarhamarjat lisäksi, viljellään niin omissa pihoissa ja vapaa-ajan asunnoilla kuin kaupallisilla puutarhoilla. Säilötään paljon itse.

Kotitarvekalastus, esim. verkoilla ja katiskalla, kesät talvet, on Suomessa tärkeä, usein tilastoissa näkymätön tapa hankkia ruokakalaa ja samalla harrastus. Kalan graavaaminen eli tuoresuolaaminen on suosittua.

Maustaminen on yleensä mietoa, ei ole tarkoitus peittää raaka-aineiden makua.

Koululounas on ilmainen kaikille.

Aiemmin suurilla työpaikoilla oli isot työmaaruokalat, mutta veromuutos ja suurten työpaikkojen väheneminen on siirtänyt ruokailun yleisiin lounaravintoloihin, toisaalta moni tuo aina eväsruoan kotoa (usein jotain siitä mitä syötiin kotona edellispäivänä) tai jotain kaupasta ostettua, kuten valmis- tai ns. mikroruokaa.

Ruokapakasteet, niin valmisruoat kuin raaka-aineet, ja einekset, puolivalmisteet, mikroaaltouuniruoat ovat suosittuja.

Leipominen on yleistä, ja makeisten syöminen. Ksylitolimakeisilla pidetään huolta hammasterveydestä (ja suun raikkaudesta).

Suomessa käytetään paljon maitotaloustuotteita ja niiden kirjo on laaja, esim. palkitut juustot tai laktoosittomien vaihtoehtojen suuri määrä (vaikka maassa onkin maailmanlaajuisesti verrattuna vähän laktoosi-intoleranssia).

Maassa juodaan paljon kahvia, usein vaaleapaahtoista. Ilmapäivän n. klo 14 kahvitauko on melkein pyhä asia ja kahvitarjoilu vieraille on maantapa. Usein ja varsinkin vieraille tarjotaan kahvin kera tyypillisesti makeita, ja myös suolaisia, leivonnaisia. Suomessa ruoan kanssa ei aina tarjotakaan jälkiruokaa, vaan makeat leivonnaiset tai jälkiruoat tarjotaan erikseen kahvin/teen/(omatekoisen) marjamehun kanssa erillään aterioista.

Leipä!

Suomen leipätarjonta on laaja ja rukiilla siinä tärkeä osa. Tekijöitä on suurleipomoista pieniin paikallisiin, eikä kotileivontaa sovi unohtaa. Tyypillisesti suomalainen olettaa leivän säilyvän syömäkelpoisena useita päiviä, ennenhän hapanjuurileipä säilyi orrella kuivuttuaan jopa kuukausia. "Leipä miehen tiellä pitää!"

Riippuisi paljolti siitä, minkä maalaiselle kertoisin.